Viisi mailia Vaxholmiin

Lauantaiaamuna heräsimme veneestä aurinkoisen lämpimään aamuun, mutta emme olleet vielä liikkuneet kotisatamasta mihinkään. Saapuminen satamaan perjantaina  meni myöhäiseen, joten päätimme aloittaa viikonlopun vieton kotisatamassa. Hyvin nukutun veneyön jälkeen oli mukava tehdä rauhassa lähtöä aamuauringon lämmössä. Tuuli puhalsi lähes suoraan takaa ja aukaisimme ison suoraan sivulle heti satama-alueella. Sataman suulla, saarten välissä, tuulen pyörre pääsi yllättämään meidät täydellisesti. Katselin vain hölmistyneenä, kun purje ja puomi halusivat yllättäen väkisin puskea itsensä toiselle puolelle venettä. Onneksi meillä on puomijarru, joka rauhoittaa villiintyneenkin puomin tehokkaasti. Puomijarrun ansiosta saldoksi tästä episodista jäi jäljelle lähinnä huvittavan näköiset manööverit veneen kurssin suhteen. Tilanteen rauhoituttua ensimmäinen ajatus oli tietysti se perinteinen: näkikö kukaan?

Muutoin matka Vaxholmiin sujui purjein varsin leppoisasti rantojen rakennuskantaa katsellen. Ilmestyessään esiin saarten takaa Tukholman kaupungin suojaksi rakennettu Vaxholmin linnoitus on vaikuttava ilmestys. Ensimmäinen linnoitus paikalle rakennettiin jo 1500-luvun puolivälissä, mutta linnoitusta päätettiin vahvistaa suomen sodan (1808-1809) jälkeen venäläisten valloitettua Suomen ja Ahvenanmaan itselleen. Linnoituksen nykyinen olemus on peräisin vuodelta 1833.

Vaxholmin edustalla laiva- ja veneliikenne on erittäin vilkasta. Erinäköistä ja kokoista kellutinta tulee niinsanotusti vasemmalta ja oikealta. Onneksi tilaa on kohtuullisen hyvin ja kaikki ymmärtävät ajaa riittävän hitaasti. Linnoituksen ohella myös kaupungin siluetti mereltä käsin on varsin vaikuttavan näköinen.

Ruotsalaisen veneilykansan sesonki on ohi jo elokuun alkuviikkoina, joten satamassa oli hyvin tilaa. Saimme vapaasti valita paikan jossa aurinko paistaa avotilaan koko päivän. Tämäkin satama on pakattu mahdollisimman kompaktiin kokoon, joten käytössä ovat laiturien välistä tilaa säästävät mooring-linet. Ensimmäistä kertaa sellaisiin naruihin tutustuttiin ja jotain taas opittiin. Itse köysi on helppo noutaa laiturilta ja nostella sitä esiin pohjasta veneen reunaa kulkien. Satama-altaan pohjassa makaava köysi on tietystikin likainen, limainen ja pahalle haiseva, joten ensi kerralla osaan ottaa hanskat pois kädestä ennen köyteen koskemista. Lika ja haju lähtevät pesemällä pois helpommin käsistä kuin purjehdushanskoista. Päivän mittaan kannella istuksiessa näin myös kuinka kokeneemmat ruotsalaiset veneilijät noutivat mooring-köyden laiturilta keksin koukun avulla ja kuljettivat sitä keksin koukussa veneen ulkopuolella. Näppärä taktiikka jolla välttyy koskemasta likaiseen ja pahanhajuiseen köyteen. Tosin prosessin loppupäässä olisi vielä tilaa innovaatioille, sillä ilman kädellisen kosketusta ei tuo iljettävä köysi näkynyt livahtavan veneen knaapin ympärille kenelläkään.

Ulommaisen laiturin reunalla parkkeerasi myös purjelaiva Tre Kronor, jota tietysti kävin ihmettelemässä. Erilaisten mastoon menevien köysien määrä on hämmästyttävän suuri, joten päädyin pohtimaan saisiko noita lukuisia köysiä enää paikalleen jos mastot joutuisi joskus irroittamaan?

Vaxholmin kaupungin kauniit vanhat rakennukset sekä sataman ympäristön viehättävä miljöö houkuttavat kävelylenkille. Toriaukiolla sekä kävelykadulla on hyvä tunnelma sekä tietysti paljon kahviloita, merihenkisiä kauppoja ja ravintoloita. Veneilijää ilahduttavat myös hyvä ruokakauppa sekä hyvin varusteltu systembolaget sataman välittömässä läheisyydessä.

Vaikka Vaxholmiin pääsee Tukholmasta suoraan autolla ja paikallisliikenteen busseilla, niin suurehkoa turistimäärää selittänevät hyvät lauttayhteydet Tukholman ydinkeskustaan. Reittiliikenteessä olevia aluksia tuli ja meni ihan yhtenään. Kauempaa saapuvalle veneilijälle voi olla ihan hyvä vaihtoehto jättää oma vene Vaxholmiin ja käydä Tukholman keskustassa päiväretkellä reittiliikenteen aluksilla.

Vierasvenesatama on osattu sijoittaa kaiken tämän hyvän pöhinän keskelle, joten mikäpä oli istua iltaa lämpimässä illassa veneen kannella. Shorteissa, avojaloin, juustojen ja hyvän valkoviinin kera; kesä ei ole täällä vielä lainkaan ohitse.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lähdimme sunnuntaina hieman haikein mielin kotisatamaa kohti. Jäähyväisiksi kiersimme linnoituksen ympäri toista kautta. Sinne emme tällä reissulla ehtineet, mutta varmasti sitten joku toinen kerta. Tänne tulemme uudestaan, sillä onhan tänne kotisatamasta matkaa vain vaivaiset viisi mailia. Aivan hävettävän vähän Oululaisesta näkökulmasta katsoen.