Grindan kautta kotiin

Lomat olivat lopussa ja vääjäämätön töihin paluu edessä. Päätimme keventää noin 19NM:n kotimatkaa Finnhamnista pysähtymällä lounastamaan Grindassa, joka sijaitsee suurin piirtein matkan puolivälissä. Tietysti halusimme kokeilla paluumatkalla hieman eri reittiä kuin tulomatkalla. Ihan vain siksi, koska täällä se on mahdollista. Ei ole pakko ajella samoja viitoitettuja rännejä edestakaisin, kuten on pohjoisessa tottunut tekemään. Vettä on Tukholman saaristossa reilusti ja rannat ovat syviä. Viralliset väylät ovat hieman epämääräisen mutkaisia katkoviivoja merikartalla vailla väylän nimellissyväystä, ikään kuin ehdotelma suositellusta reitinvalinnasta. Kaikkia matalia ja kareja ei ole edes viitoin merkitty, vaan ruorimiehen on syytä olla hereillä ja tarkkana reitinvalinnan sekä veneen sijainnin suhteen. Toisaalta miksipä sitä pitäisi karin vierestä väkisin ajella, kun kerran vettä riittää toisaalla. Toki vaaralliset paikat on osoitettu merimerkein vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Pikanttina yksityiskohtana ruotsalaiseen merikarttaan (båtsportkort) on merkitty ulkohuussien sijainti. Niitä näkyy olevan runsaasti pitkin saaristoa ja niitä mitä ilmeisimmin myös ahkerasti käytetään: opimme nopeasti saarikävelyillä ohittamaan puuceet tuulen yläpuolelta. Aloinkin pohtimaan josko niiden esiintymistiheydestä voisi päätellä jotain alueen tai saaren suosiosta? Ehkäpä sellaisen kohdalla on myös turvallinen ja helppo rantautumispaikka kiireellisempää rantautumista varten? 

Lähestyttäessä Grindan pohjoiskärkeä idän suunnasta alkoi usko merikartan väyläkatkoviivaan hieman horjua. Kartan mittakaavasta johtuen näyttää siltä kuin väylä kulkisi kapean maakannaksen läpi. Luonnossa paikalla on kallioiden välissä muutama ehdokas oikeaksi reitiksi. Mistähän rakosesta sitä pitäisi veneensä läpi ajaa, kun paperikartasta ei nyt ole mitään apua? Eikä väyläviivalle ole annettu mitään kulkusyvyyttä, joten lieköhän tuo purjevenekelpoiseksi reitiksi edes tarkoitettu? Vailla parempaa tietoa päätin noudattaa kanssaveneilijän tarjoamaa esimerkkiä oikeasta reitinvalinnasta. Plotterin tarkin zoomaustaso tuki näköhavaintoa, joten rohkeasti mutta varovarovasti päätin ajaa veneeni kahden kallion väliseen kapeaan rakoon, johon ei kahta venettä mahdu vierekkäin. Aukon kohdalla huomasin kallioissa kämmenen kokoiset vihreän ja punaisen lätkän, kumpainenkin omalla puolellaan aukkoa. Olis kait tuohon voinut isommatkin lateraalimerkit laittaa... No vettä sentään löytyi kallioiden välisestä raosta komeasti yli neljä metriä!

Grindan satamalaiturit olivat pakattu pieneen lahteen. Poijuja ei ahtaaseen satamaan mahtunut ja käytössä oli mooring linet. Rapsakassa tuulessa en halunnut lähteä kokeilemaan onneani ahtaaseen satamaan ilman keulapotkuria. Siksi valitsimme helpon poijullisen päätypaikan. Onneksi veneen perässä on 50m:n kela ankaroliinaa, sillä poijun ja laiturin väli oli mitoitettu vähintäänkin 60 -jalkaista alusta varten.

Lounasravintolavaihtoehtoina oli gourmet-tyyppinen Grinda Wärdshus tai laiturilla sijaitseva Framfickan-pizzaravintola, joista valitsimme jälkimmäisen. Ruokalista oli painettu kekseliäästi purjekankaalle.

Grinda Wärdshus mainostaa itseään saariston suurimpana kivitalona, joka on alun perin rakennettu Nobel-säätiön ensimmäisen johtajan huvilaksi. Molempien ravintoloiden sisäänmeno tapahtui suurten ulkoterassien kautta, joilla olevien drinksubaarien tarjonta lähenteli Tukholman keskustan tasoa. Asiakkaatkin näyttivät enemmän kaupunkilaisilta kuin veneilijöiltä ja lapsiperheitä oli lounasasiakkaina huomattavan paljon. Sataman venekannan perusteella voisi arvella saaren olevan moottoriveneijöiden suosittu päiväkäyntikohde.

Tukholman saaristossa pisti merkille veneilevien lapsiperheiden suuren määrän. Veneily on selvästikin koko kansan harrastus ja tulevaisuuden veneilijöiden kasvatus hyvällä mallilla. Veneitä löytyy kaikista koko-, malli- ja ikäluokista. Myös Suomessa harvinaisemmiksi käyneet iäkkäämmät mallit ja väritykset ovat hyvin edustettuina. Keltainen purjeveneen kylkiväri on ihan tavallinen näky. Ruotsalainen selvästikin hoitaa veneensä hyvin eikä anna veneen iän, tilanahtauden tai vähäisemmän varustetason häiritä harrastuksen nautittavuutta. Ehkäpä veneilyyn liitetään täällä ripaus erähenkisyyttä, johon kuuluu yöpyminen luonnonsatamassa, grillaaminen, syöminen ulkona kallioilla tai veneen avotilassa, peseytyminen meressä ja saarten puuceiden käyttäminen. Ilmankos palvelusatamat ovat harvassa, sähkö maksaa niissä aina erikseen ja vettä myydään veneen tankkeihin litrahinnalla!

Grinda
59 25,85'N
18 32,19'E
www.grinda.se