<>

<>

torstai 3. elokuuta 2017

Ankkuriyöpyminen Krokholmsvikenissä

Jätettyämme veneen uuteen kotisatamaamme Svinninge Marinaan maltoimme olla kotona kaksi yötä. Totuuden nimissä on tunnustettava, että täysin paikallaan pysyvä sänky vaatii totuttelua pitemmän veneilyjakson jälkeen. Niinpä hyvien sääennusteiden säestämänä päätös palata veneelle uusien kotivesien kartoitukseen oli helppo.

Koska tarkoitus oli myös alkaa hiljalleen totutella ruotsalaisille veneilytavoille, päätimme pitää päivämatkat lyhyinä. Tämä puolestaan mahdollisti ruotsalaistyyppisen sitkeän hitaan purjehduksen aurinkoisen kesäpäivän keveissä tuulissa vailla kiireen häivää. Emme kuitenkaan sortuneet tällä kertaa s/y Mamarosan Kaitsun usein mainitsemaan ruotsalaisen konepurjehdukseen, jota toki todistimme useaan otteeseen. Oikeastaan niin täällä tuntuvat tekevän lähes kaikki... Ehkä se on jotenkin kivempaa ajella tyynessä koneella isopurje ylhäällä lepattaen? Täytynee kokeilla. Rullagenoan/fokan monet sentään yleensä jaksavat vetäistä sisään, mutta lienevätkö kuulleetkaan kärjellään olevasta kolmiosta?



Viidentoista mailin kelluttelun ja koneajon jälkeen saavuimme Krokholmsvikenin pienehköön lahteen. Rannan laituri on venekerhon yksityislaituri, johon päässee kiinnittymään mikäli tilaa on. Emme edes yrittäneet kysellä asian perään, vaan ankkuroiduimme lahden pohjukkaan. Myös kiinnittyminen suoraan rantakallioon olisi ollut vaihtoehto, mutta saaressa ei vaikuttanut olevan mitään mikä olisi erityisesti houkutellut rantautumaan. Halusimme vain kaikilta tuulilta erittäin suojaisan yöpymispaikan suositun Finnhamnin läheisyydestä. Näin olisimme hyvillä sijoilla rantautumispaikan suhteen aamun saarenvaihtokarusellissa.

Hyvin nukutun yön jälkeen nostimme ankkurin heti aamusta ja ajelimme reilun neljän mailin matkan Finnhamniin. Olimme perillä sopivasti aamun joukkopaon aikaan. Näimme ison purjeveneen irtautuvan rantakallioista, joten päätimme lunastaa paikan heti itsellemme. Ainakin vettä olisi siinä kohtaa riittävästi. Ensimmäinen kalliorantautumisemme sujui ongelmitta ja oikeastaan yllättävänkin helpon oloisesti. Olimme varautuneet kiinnitykseen reilun pitkillä keulaköysillä, jotka olivat todellakin tarpeen toisen kiinnityspisteen sijaitessa aika kaukana veneestä rannan koivussa. Onnittelimme itseämme onnistuneesta suorituksesta ja totesimme oppineemme nopeasti jo kaksi periruotsalaista veneilytapaa: ankkuriyöpymisen ja keula kallioon -rantautumisen.





Krokholmsviken:
59 25,64'N
18 44,37'E

Finnhamn:
59 28,35'N
18 48,43'E




3 kommenttia:

Elena kirjoitti...

Mukava seurata ruotsalaistumistanne ! Seuraavaksi ehdotan Wernerin grilliä ja vaaleanpunaisia purjehdusneuleita😸

Elena kirjoitti...

Eiku weberin, oikoluku ehtii aina hätiin

A-P kirjoitti...

Weberin grilli kaasupullokytkentäisenä on kulkenut mukana jo vuosia ja hyväksi havaittu. Useimmilla ruåtsalaisilla näkyy olevan juurikin samainen Weberin musta laatikkomallinen grilli mutta perinteisempänä hiiliversiona. Ehdottamasi vaaleanpunainen neule harteilla valkean pikeepaidan kera voisi kyllä sopia ilta-asusteeksi rannan drinksubaarin terassille. Laitetaan harkintaan.