Huono olo hienossa kelissä

Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen uni maistui pitkälle aamupäivään. Heräämistäni odottaessa H oli ehtinyt lukea ison siivun kirjastaan ja oli jo valmiina irrottamaan köydet päivän merimatkaa varten. Nopea ja sisällöltään varsin niukka aamupala oli hoidettu nopeasti, joten matka Kemiä kohden alkoi omasta näkökulmastani varsin nopeasti. H otti kapteenin osan ja minun vuoroni oli toimia sekä gastina että merikokkina.

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Alkumatkalla tuulta oli sen verran että purjeetkin päätettiin nostaa. Pitkään emme saaneet olla purjealuksena, kunnes tuuli lopahti kokonaan. Jäljelle jäi vain eilisen reippaan tuulen maininki suoraan sivulta, joka rullasi moottoroivaa venettämme kiitettävästi.

Merikokin lounaslistalla oli taitotason mukaisesti hampurilaiset -eiliseltä jääneitä tarvikkeita hyödyntäen. Merikokin olo oli ollut heräämisestä lähtien hieman hutera ja epäilin eilisiltaisten Jarin kolinoiden sekoitussuhteella olevan jotain osuutta asiaan. Hampurilaispihvien paistokäryt kuumassa pentterissä mainingin rullauksessa viimeistelivät huteran olon selkeästi huonon puolelle ja merikokin täytyi käydä kesken paistopuuhien haukkaamassa kannella tuoretta happea keuhkoihinsa. Muutaman happihyppelyn avittaman sain hampurilaiset valmiiksi ilman ylimääräistä kalanruokinta-ohjelmanumeroa. Hieman yllätyksekseni hampurilainen maistui kannella tarjoiltuna varsin maukkaalta ja söinkin sen kokonaan. Upealla merimaisemalla on uskomaton vaikutus moneen vaivaan!

Loppumatkan Kemin satamaan moottoroimme rasvatyyntä merenpintaa ihastellen. Ei tätä kuitenkaan ihan joka päivä näe.