USS Intrepid

Taannoisella New Yorkin reissulla tuli käytyä Intrepid Sea-Air-Space Museumissa, jossa on museoituna lentotukialus USS Intrepid, ydinohjuksia kuljettanut sukellusvene USS Growler, avaruussukkula Enterprise, British Airwaysin Concorde sekä useita laivaston käyttämiä lentokoneita. Esillä on kalustoa niin laajasti, että ajankäyttöä kannattaa suunnitella jo etukäteen. Meillä välkkyi mielessä lähinnä lentotukialus USS Intrepid sekä sukellusvene USS Growler.

Useimmathan tietävät miltä lentotukialus näyttää kaukaa katsottuna. Mutta kaukaa katsoen jää paljon mielenkiintoisia yksikyiskohtia näkemättä, sillä aluksen kokonaispituus on 266m. Koko hahmottuu paremmin kun ajattelee Viking Mariellan pituuden olevan 177m.

 

Aika iso aalto saa olla, jotta suolaveden pärskeet roiskuvat kannelle asti. Pituudestaan huolimatta aluksen vesilinja on varsin kapean ja teräväkeulaisen näköinen. Ehkäpä näin alus saadaan kulkemaan tasaisesti isommassakin aallokossa? Lentäjät varmaankin arvostavat lentokenttää, joka ei koko ajan heilu miten sattuu. Rungon kapeuden lisäksi kannattaa huomioida kuinka vaatimattoman kokoisilta keulan kolme ankkuria vaikuttavat aluksen kokoon nähden.

Miehistöä laivalla oli kaikkiaan noin 2600. Miehistötiloissa ei näyttänyt olevan kovin paljoa henkilökohtaista tilaa käytössä. Upseerien puolella oli hieman väljempää.

Muistaen WTC-tornien kohtalon, ilmatorjuntatykkien suuntaus vaikutti hieman huvittavalta. Lentävää kalustoa oli näytillä runsaasti sekä kannella että kannen alla. Lentokoneista kiinnostuneille tiedoksi: koko näytillä oleva lentokalusto on lueteltu museon internet-sivuilla.

Tällaisella F-14 Tomcat -suihkarilla se Cruisen Tomppakin oli lentelevinään klassikkoelokuvassa Top Gun.

USS Intrepid laskettiin vesille 1943 ja alus oli aktiivipalveluksessa vuoteen 1974 asti. Alusta luonnollisesti modernisoitiin useampaankin otteeseen, mutta alkuperäinen komentosilta mittareineen on yhä olemassa ja sitä pystytään käyttämään tilanteen niin vaatiessa. Oli varsin silmiä aukaisevaa havaita, että isompaakin laivaa on ohjailtu varsin tutun näköisten mittareiden ja hallintalaitteiden avustamana. Olisi tosin voinut kuvitella, että tämän kokoisen aluksen ruori olisi ollut hieman juhlallisemman kokoinen ja näköinen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös ruorimiehen näkökentässä keskeisellä paikalla ollut kallistusmittari. Oman veneen kallistusmittarin asteikko loppuu 30 asteeseen. Lentotukialuksella ilmeisesti tarvitaan hieman laajempi skaala: lukemat loppuvat 60 asteeseen ja mittari pohjaa vasta yli 70 asteessa! Kyseltyäni asiasta asiantuntevat oppaat kertoivat, että lentokoneiden nousu ja laskeutuminen onnistui korkeintaan 8 asteen kallistumalla. Väittivät myös että kallistusmittarin asteikko ei turhaan yllä tuollaisiin lukemiin: komentosilta on kuulemma käynyt vedessä. Ja onhan tämä kuitenkin sota-alus, joka Wikipedian mukaan on joutunut sekä torpedon kohteeksi että useammankin kamikaze-lentäjän maalitauluksi.

Kapteenin tilat olivat ylhäällä tornissa lähellä komentosiltaa.

Erinäköisiä ja kokoisia antenneja näkyi olevan runsaasti. Viestiliikenteen sujuminen onkin varmasti ollut elintärkeää operaatioiden onnistumisen kannalta.

Harvemminhan sitä lentotukialukselle pääsee käymään, joten nähtävää ja ihmeteltävää riitti runsaasti. Tätä museota voi kyllä lämpimästi suositella yhdeksi New Yorkin käyntikohteeksi, ainakin veneilyihmisille.