Trysunda on helmi

Fäliskäretissä Suomen puolella tapasimme vanhan ruotsalaisen herran, jonka kanssa keskustelimme reittisuunnitelmista, kuinkas muutejnkaan. Kun kerroimme suuntaavamme Höga Kustenille, hän sanoin että ”Trysunda är en pärlä”.

Koko reittimme Höga Kustenilla on ollut yhtä maisemallista ilotulitusta ja se vain jatkui kun lähestyimme Trysundaa. Saarta etelästä lähestyttäessä näkee Skrubban –nimisen kalliosaaren, jonka korkea rantakallio on huimaavan korkea ja jatkuu kuulemma samanlaisena veden alle.

Trysundan kylä on viehättävä kalastajakylä, jossa on uusittu vierasvenesatama kahviloineen ja ruokakioskeineen. Veneemme oli laiturissa keulakiinnityksessä jolloin sitloorasta saattoi ihailla pittoreskia kylämaisemaa ja samalla lahdenpoukaman sisääntuloaukosta upeasti näkyvää Skrubbanin kalliota.

Jos satama oli viehättävä, niin komeus vain jatkui saarta jalkaisin kiertäessäni. Ensimmäinen Trysundan saarikierros oli ehkä maisemallisesti elämäni hienoin aamulenkki. Pohjoisosassa kuljin pitkin punaista kalliota upealla merimaisemalla maustettuna. Itärannalla törmäsin pienen metsäosuuden jälkeen lumpeita täynnä olleeseen lampeen, jonka jälkeen saavuin valkean hiekan rannalle. Matkan kruunasi Storvikenin kiviranta, jolla ei ole hiekkaa, vaan ällistyttävä määrä pyöreäksi hioutuneita kiviä.

Iltapäivä ja ilta kuluivatkin joutuisasti näitä eri rantoja kierrellessä koko porukalla. Kovin montaa satamaa emme reissullamme ole ehtineet nähdä, mutta Trysundassa käytyämme meidän on helppo yhtyä näkemykseen siitä, että Trysunda on helmi.