Jo lähtiessämme osasimme odottaa, että lahden ylitykseen
oli luvassa helteinen ja lähes tuuleton päivä. Alkumatkasta yritimme vähän
purjehtiakin, mutta kolmen solmun nopeus tuntui vähän vaatimattomalta ajatellen
matkan kokonaispituutta. Raksuttelimme siis eteenpäin koneen voimin.
Ylityksen yllätysmomentin tarjosi ihan puskista – tai no
tässä tapauksessa täytyy kai sanoa että ennalta aavistamatta – ympärillemme sulkeutunut
sumu. Onneksi veneessämme on tutka ja vanhanaikainen (lue ruma), mutta kuulemma
tehokas tutkaheijaste. Laskeskelimme että Merenkurkussa kulkee päivittäin
ainakin kymmenen kauppalaivaa ja joku niistä lienee liikkeellä kanssamme samaan
aikaan. No niin olikin. Yhden laivan hoksasimme tutkalla 16 mailin päässä ja
törmäyskurssilla oltiin, mutta laiva käänsi kurssiaan kun olimme 10 mailin
päässä toisistamme. Näinpä meidän ei tarvinnut arpoa mitä olisimme tehneet. Tutkassa näkyi myös kaksi muuta isoa alusta takanamme, mutta kulkien kaukana meistä. Tunnin kuluttua sumu meni ohi
ja bongasimme ihan näköhavainnoillakin nuo kaksi muuta laivaa.
Suomen puolella odotti ihana Tankarin majakkasaari saunan
suloisine löylyineen.
2 kommenttia:
On se sumu aina pieni seikkailu. Meillä ei ole tutkaa ja iso häkkyrämallinen tutkaheijastin nostetaan ylös tarvittaessa. Sen sijaan meillä on vastaanottava AIS, josta näkee isompien alusten ja joidenkin huvialusten sijainnin. Ei se tietenkään tutkaa korvaa. Joka tapauksessa koitamme pysytellä väylien reunassa.
AIS olisi kyllä hieno. Jos suunnittelisimme jotakin pitempää Itämeren purjehdusta, niin sellainen voisi olla hankintalistalla. Näillä vesillä seilatessa on tyypillistä että puoleen päivään avomerellä ei näy ketään ja sitten horisonttiin ilmestyy pari kauppa-alusta. Väylillä tietysti on helpompaa ennakoida, kun tietää että kohtaamisen todennäköisyys on suuri. Tutkalla tulee myös aika-ajoin mitattua etäisyyksiä silmillä havaituista kohteista.
Lähetä kommentti