Söder-Långholm ja kotiinpaluu

Säät alkoivat ennusteissa hieman viilentymään ja muuttumaan pilvisiksi. Sääennusteisiin ilmaantui myös sateita useiksi päiviksi. Lomasäät olivatkin olleet tähän asti todella upeat, lähes pelkkää aurinkoa ja hellettä. Viileämpi ja sateinen jakso olisi varmasti tuntunut pitkän hellejakson jälkeen kärvistelyltä, joten päätimme suunnata kotiinpäin ennen ennustettuja sateita. Kotimatkan jaoimme kahteen osaan ja päätimme pysähtyä yöpymään meille entuudestaan tuntemattomassa luonnonsatamassa Finnhamnin kupeessa. Väyliä pitkin matka Rödlögasta olisi ollut turhan pitkä, joten päätimme oikaista jälleen kerran omia väyliä pitkin. Tukholman saaristossa on edelleen kylmän sodan peruja olevia suojavyöhykkeitä, joille ei anneta merikartoissa tarkkoja syvyyslukemia, eikä näiden läpi ole vedetty virallisia väyliä. Tällaisen suoja-alueen läpi päätimme oikaista plotterin ja syvyysmittarin avustamana.

Huolella mietittyä ja etukäteen karttaan pirrettyä reittiviivaa oli helppo seurata ja pääsimme perille ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Lahti oli tullessamme lähes tyhjä ja saimme valita mieleisen, hyvin tuulensuojaisan paikan.

Ylläolevassa kuvassa taustalla näkyy Finnhamin krog, jonne olisi päässyt helposti jollalla. Osasta naapuriveneistä näin tehtiinkin, mutta me kiipesimme iltaviihteeksi veneväylän viereiselle korkealle kalliolle istuskelemaan, nauttimaan maisemista ja maistelemaan hyvin kylmennettyä sihijuomaa pikkusuolaisen kera. Lomareissun viimeisen illan kunniaksi.

Seuraavana päivänä raksuttelimme konevoimin kotiin reippaassa vastatuulessa. Ajoitus kotiinpaluulle osui kohdalleen, sillä sateet alkoivat pakatessamme ja siivotessamme venettä kotisatamassa. Kliksuttelin tekemämme reitin googlemapsiin ja merkkasin sekä nimesin käymämme satamat. Reittiviivan pituudeksi tuli noin 350NM, joka näyttää karttapohjalla meidän mittapuulla aika lyhyeltä kesälomareissulta. Kiirettä emme pitäneet ja aikaa käytimme vajaat kolme viikkoa. 

Reissulla näimme paljon meille uusia maisemia ja saaria. Käymistämme paikoista Jurmo erottui selvästi upean ja erilaisen luontonsa vuoksi. Paljon jäi myös näkemättä, mutta onpahan sitten valinnan varaa seuraavia reissuja varten. Tukholman saaristo on kerrassaan veneilijän paratiisi, mutta samaa voisi sanoa myös Turun ja Ahvenanmaan saaristosta. Olen kuullut kokeneiden ja useilla merillä seilanneiden veneilijöiden luonnehtineen Itämerta saaristoineen maailman mittakaavassa uniikiksi paratiisiksi. Vaikken ole seilannut kuin Itämerellä, niin alan kallistua siihen tulokseen että kyllä he ovat oikeassa: meillä on täällä jotain aivan ainutlaatuista, josta meidän kannattaa pitää hyvää huolta.

Rödlöga

Söderarmilta jatkoimme yöksi Rödlögaan. Perillä olimme illansuussa, joten arvattavasti kaikki Rödlögan vähäiset rantautumispaikat olivat jo täynnä. Saimme kuitenkin hyvän, tuulensuojaisan rantautumispaikan naapurisaarelta. Naapurisaaren erotti Rödlögasta vain muutaman kymmenen metrin levyinen salmi, joten kovin kauas emme joutuneet.

Ilta oli hyvin lämmin ja tyyni auringon laskettua. Istuimme avotilassa auringonlaskua katsomassa, kun huomasimme hämärässä hiipivän purjeveneen saapuvan Rödlögaan. Veikkaisin paikallisen mökkiläisen käyneen lyhyellä auringonlaskupurjehduksella. Mikä maaginen hetki iltapurjehdukselle!

Laivakoiran aamukierroksen aikana Rödlögasta lähti muutama purjevene, joten siirsimme veneemme Rödlögan puolelle heti aamusta vielä kun paikkoja oli vapaana.

Rantakallioilta lähti hyvä polku kaupalle tiheän metsän läpi. Rödlögassa on paljon mökkejä, joten hyvin merkityt polut ovat ainoa mahdollisuus liikkua saaressa häiritsemättä liikaa mökkiläisten rauhaa. 

Kaupan ja huoltoaseman läheisyydessä mökkejä on pienen kylän verran.

Runsaan mökkikannan ansiosta kaupan valikoima on erittäin hyvä ja viereisestä leipomokahvilasta saa tuoreet leivät sekä leivonnaiset.

Rödlögaan pääsee kätevästi myös yhteysveneellä ja luultavasti täällä on myös majoituskapasiteettia, sillä lahdella oli selvästikin menossa jollaleirin harjoitukset.

Illalla osa venekunnista siirtyi grillaamaan ja istuskelemaan auringon lämmittämille rantakallioille.

Me nautimme lämpimästä illasta veneen avotilassa pimeän tuloon asti. Perehdyin muun muassa Korpoströmistä hankkimaani maailmankirjallisuuden klassikkoon vuodelta 1985.

Kaikenkaikkiaan Rödlöga oli varsin positiivinen kokemus ja tänne tulemme varmasti uudestaankin.

Ahvenanmeren yli Söderarmiin

Päivän legi Ahvenanmeren yli olisi tänään laivakoiran tarpeita ajatellen maksimimittainen, joten lähdimme Degerbystä liikkeelle heti aamusta. Tuuli ei ollut taaskaan herännyt näin aikaisin, joten raksuttelimme täysin tyynessä koneella kohti Ahvenanmerta. Kun olimme päässeet uloimpien Ahvenanmaan saarten tuntumaan, alkoi tuuli osoittaa virkoamisen merkkejä. Purjeet auki ja kone kiinni. Tänään olisi superhelppo Ahvenanmeren ylityskeli purjein, ellei sitten liian hidas vauhti alkaisi kiristellä korvien väliä. Koska tuuli kävi takaa, kaivoimme esiin genaakkerin muutaman solmun kymmenyksen toivossa. Meno genaakkerillakin oli hyvin leppoisaa eikä purjehtiminen häirinnyt kahvinjuontia laisinkaan.

Ahvenanmeren ylitys on siinä mielessä hassu avomeripätkä, että selkeällä kelillä maa näkyy koko ajan jossain päin ilman kiikaria. Etappimaalimme Söderarm näkyi hyvin majakkansa ansiosta jo kaukaa. Perille pääsimme sopivasti ennen kuin laivakoira kävi liian levottomaksi. Saaressa ei ole kunnollista vieraslaituria, mutta armeijan peruja olevaan laiturinpätkään saa kiinnittyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Satamakirjan mukaan ankkurin pidon varaan ei kannata täällä luottaa. Onneksemme paikalla olleet pienemmät moottoriveneet olivat kiinnittyneet laiturin sivuihin ja me pääsimme kiinnittymään laiturin päätyyn.

Saarella on myös toinen laituri, mutta se on saaren yrityistoiminnan käytössä, eikä vierasveneillä ole lupa kiinnittyä siihen.

Vanha majakkasaari on ollut merenkulkulaitoksen, armeijan ja meripelastajien käytössä, mutta nykyisellään saaren rakennuksissa toimii ympärivuotinen konferenssihotelli matkailupalveluineen. Vanhan majakan valo on sammutettu, mutta muutoin torni näkyy hyvällä säällä kauas merelle.

Merenkulkulaitoksen toiminta saarella lakkasi niinkin myöhään kuin 1997, mikä näkyy saaren rakennuskannassa. Valvomo on aitiopaikalla Furusundsledenin suulla, joten täältä on hyvä tarkkailla liikennettä sekä Tukholman että Ahvenanmeren suuntaan.

Armeijalla lienee ollut omat tarkkailijansa tässä strategisesti sijoitetussa bunkkerissa, joka nykyisellään on muutettu saunaksi. Bunkkerisaunan pienistä ikkunoista sekä bunkkerin edustan kylpypaljusta on tarjolla upeat merimaisemat, jossa kuin malliksi näkyy kuvassa Silja Linen lautta matkalla kohti Tukholmaa.

Armeijan peruja ovat myös useat hyvin naamioidut tekokummut sekä konekivääreitä varten tehdyt tuliasemat, joista yksi näkyy alla olevassa kuvassa. Asiasta paremmin ymmärtämättä voisin luonnehtia tuliaseman reunoja kovin mataliksi (luonnossa muutaman kymmenen senttiä). Aika makuullaan tuossa on varmastikin saanut olla jos jonkinlaistakaan suojaa vihollisen tulelta on halunnut saada. Reunavalliin on kuitenkin laitettu piipunkoloja oikein kaksin kappalein, joten tulisema lienee vaatimattomasta koostaan huolimatta tarkoitettu kahdelle henkilölle?

Me ihmettelimme aikamme saaren upeita maisemia, söimme saaren itsepalvelupisteestä ostamamme jäätelöt ja päätimme jatkaa matkaa, sillä ennusteiden mukaan yöllä tuuli puhaltaisi reippaasti laituripaikkaamme suoraan avomeren suunnan aukosta sisään. Söderarm on hyvä päiväkohde majakkahöpsöille, merimaisemien katseluun sekä koiran ulkoiluttamiseen Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Mikseipä tänne voisi tulla saunomaankin sopivan seurueen kanssa.