Lickershamn

Visbystä lähdimme liikkeelle heti aamupalan jälkeen. Sen verran odottelimme, että saimme sataman työntekijän auttamaan veneen ujuttamisessa pois satama-altaan reunapaikalta. Useamman käsiparin avustuksella pääsimme pois kapeasta rakosesta kunnialla. Päivän kohde Lickershamn - tai Slickershamn, kuten sen väärin kuulin - on vain 17NM päässä Visbystä pohjoiseen. Takamyötäinen tuuli puhalteli rauhallisesti. Virittelimme genaakkerin, eikä vauhti siitä huolimatta päätä huimannut. Mutta lyhyemmän matkan jaksaa kulkea rauhallisemminkin.

Perille päästyämme huomasin vanhan Navionicsin karttadatan näyttävän sataman paikan aivan väärin! Satama oli oikeasti paljon syvemmällä lahdenpohjukassa ja plotterin mukaan laskettelimme iloisesti aallonmurtajan ja sataman läpi sisämaahan ennenkuin oikeasti olimme perillä satamassa. Hyvä muistutus, että ihan sokeasti ei aina kannata ploteriin luottaa. Onneksi näkyvyys oli erinomainen, eikä ollut sysipimeää tai paksua sumua.

Satamamaksu maksettiin automaattiin, joka ei suostunut tulostamaan veneeseen laitettavaa tarralipuketta. Soitin automaatin kyljessä olevaan numeroon ja muutamassa minuutissa satamakapteeni saapui paikalle tutkimaan asiaa. Tulostin oli klassisesti syltännyt edellisten ja meidän lipukkeet koneen sisälle. Asiaan suhtauduttiin Gotlantilaisella lupsakkuudella, eikä puuttuvista lipukkeista tehty isompaa ongelmaa. Luotettiin, että veneilijät ovat maksunsa maksaneet.

Lickershamn on hieno rauhallinen satama, jossa myydään savukalaa ja jäätelöä. Myös ravintola löytyy, sekä uimaranta. Nähtävyytenä on yksi (1) raukki eli eroosion muovaama kapea ja korkea kivimuodostelma, jota kävimme tietystikin ihmettelemässä.

Kävimme myös kävelemässä pidemmän lenkin rantatöyrään päällä kulkevaa luontopolkua pitkin. Upeiden merimaisemien lisäksi pääsimme laskeutumaan alas upealle ja pitkälle kiviselle rannalle. Tällaisia puolisalaisia rantoja Gotlannista löytyy varmasti vaikka kuinka paljon, mutta eipä niistä paljon julkisuudessa huudella.

Illan päätteksi satama tarjosi vielä hienon auringonlaskun. Me pidimme Lickershamnista ja tänne tulemme uudestaan.

Visby

Mittailin matkan Harstenasta Visbyyn olevan noin 65NM, joten lähdimme liikkeelle jo aamuviiden jälkeen. Sääennusteiden puolesta matkan olisi pitänyt olla varsin leppoinen, sillä ensin oli luvassa takamyötäistä tuulta 4-6m/s, joka kääntyisi suoraksi sivutuuleksi. Todellisuudessa avomerellä meitä odottivat edellispäivien tuulten tuottamat reippaat vanhat sivuaallot täydennettynä uusilla myötäaalloilla. Ristiaaltojen tuloksena tarjolla oli varsin keikkuvaa matkantekoa. Puolimatkan tienoilla tuuli kääntyi sivulle puhaltaen 6-8m/s. Vene liikkui rapsakasti 6-7 solmua ja matka joutui hyvin. Laivakoira selvisi keikutuksesta ja pitkästä päivämatkasta erittäin hyvin.

Lupeissa oli monta päivää reipasta etelänpuoleista tuulta, joka toisi svelliä Visbyn satamaan. Tämän vuoksi halusimme ehdottomasti paikan sisemmästä satama-altaasta. Visbyn sataman suojaisempi sisäallas oli saapuessamme täynnä, mutta hetken odottelun jälkeen saimme eturivin paikan, johon veneemme mahtui juuri ja juuri luiskahtamaan naapuriveneiden välistä lukuisten käsiparien avustamana.

Visbyn pysähdys kesti lopulta tasan viikon. Aika kului hyvin kaupunkia kierrellessä ja keskiaikaisen kaupungin atmosfääriä haistellessa. Onhan se mukavaa vaihtelua veneilyarkeen, kun voi käydä aamupalalla kaupungin kahviloissa ja valita ravintolan lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Me vuokrasimme myös edulliset gotlandsbiilit ja kiertelimme mm. saaren kirpputoreja, sekä kävimme tietysti syömässä Sysne Fiskbutiikissa savukalaa perunasalaatilla. Gotlandsbiilit pysyivät kasassa tälläkin kertaa. Niissä ei tietystikään ollut toimivaa ilmastointia, paitsi tietysti se perinteinen ”ikkuna auki” -vaihtoehto. Meillä oli vuokralla sekä kuvan VW Passat, että yli 414tkm ajettu Saab 95, joka yllätti positiivisesti hyvällä ajettavuudellaan.

Uteliaana luonteena silmäilin tietysti sataman muita veneitä; tarjolla oli varsin hyvä kattaus isompia moottori- ja purjeveneitä. Myös suomalaisia veneitä oli paikalla ilahduttavan paljon. Mieleen jäi erityisesti hauskasti nimetty moottorivene, jonka nimi poikkeaa perinteisestä kaavasta: mieluusti a-loppuinen naisen nimi. Ehkäpä tässä veneessä on naiskippari?

Sataman veneistä poikkesi edukseen upea 100ft (30m) superjahti Gaia. Otin kuvan aikaisin aamulla, jolloin henkilökunta näytti valmistelevan venettä tulevaan päivään asettelemalla tyynyt paikoilleen yms. Sopii sitten omistajan kömpiä aamukaffeille puunattuun avotilaan.

Viikon jälkeen alkoi tulla olo, että Visby on nyt todellakin nähty. Seuraavilla Gotlannin visiiteillä taidamme pysytellä ehkä muissa, rauhallisemmissa satamissa.

Harstena

Laskettelimme rauhallisesti kevyessä sivumyötäisessä tuulessa genaakkerilla kohti Harstenaa. Matkaa Harstenaan oli vain noin 16NM, joka mahdollisti rauhallisemmankin vauhdin ilman uuvuttavan pitkäkestoista päivämatkaa. Väliin ajoimme muutaman mailin koneella kun  tuulta ei tahtonut olla riittävästi veneen liikuttamiseen.

Harstenan lahdella ei ollut ruuhkaa ja saimme rauhassa valita mieleisen rantautumispaikan.

Kävimme tietysti bullakaffeilla Harstenan leipomossa. Sain onnekkasti ostettua myös leipomon viimeiset sämpylät seuraavan päivän aamupalaa ajatellen. Tehdessämme lähtöä kohti kyläkauppaa leipomolle saapui suomea puhuva lapsiperhe. Tukholmassa on tottunut kuulemaan suomea aina kaupungilla liikkuessa, mutta kovin huono salakieli suomi vaikuttaa olevan myös saaristossa.

Uteliaana luonteena kävin tietysti tarkastamassa kylän laiturin vierasveneet. Täpötäyden laiturin viimeisenä veneenä näytti olevan suomalainen Galatea, jonka blogia olen mielenkiinnolla seurannut. Vaikka saaristossa on lukemattomia kohteita vierailtavaksi, niin jotkin kohteet vain ovat suositumpia kuin toiset. Eipä ihme jos näissä suosituissa kohteissa joskus törmää tuttuihin veneisiin.

Veneelle palasimme pidemmän kautta kiertäen koko saaren ympäryspolun. Laivakoiran oli hyvä saada hieman enemmän liikuntaa, sillä huomiseksi oli luvassa pidempi legi kohti Gotlantia.