Leppoisan koneajon ohessa oli aikaa kiikaroida kaikkea mahdollista, kuten vastaantulevien veneiden nimiä. Väliin veneiden nimet ovat hieman luovempia, kuten kuvan "Heaven can wait".
Råsumskärin kohdalla oli mahdollisuus oikaista suoraan pohjoiseen, mutta päätin uteliaana luonteena kiertää isompaa väylää Grindön saaren ympäri. Ehkäpä lenkura tarjoaisi rantamökkejä silmän iloksi? Hetikohta kännyttyäni huomasin Grindön suojaisassa poukamassa kalastajakylän näköisen asutuskeskittymän, ison savukalaa-kyltin sekä lahdelta poistuvan purjeveneen. Kaasu pois, kiikarit käteen ja lyhyt neuvonpito H:n kanssa. Mitään syvyystietoja ei ollut tarjolla, mutta tyynessä kelissä päätimme yrittää varovarovaista lähestymistä savukalan toivossa. H tähysti keulassa pohjan suuntaan kun lähestyimme laituria. Ensimmäisen "pohja näkyy" -havainnon kohdalla totesin lokin näyttävän tasan neljä metriä. Laituriin päästyämme huomasin laiturin reunalla olevan pienen kyltin ilmoittavan syvyydeksi 2.2m, minkä veneen loki vahvisti.
Jäätelöjen lisäksi saimme savulohta sekä savuankeriasta, mikä osoittautui hyvin rasvaiseksi ja todella vahvan makuiseksi. Tykästyin savuankeriaan makuun siinä määrin, että nimesin sen jo uudeksi suosikkisavukalaksi.
Trässön edustan lukuisista pikkusaarista löysimme oman rauhallisen rantautumispaikan. Kalmarista hankitut rantatuolit pääsivät tositoimiin auringon kuumentamilla rantakallioilla, joilla istuimme lämpimässä kesäillassa auringonlaskuun asti. Tämmöisiä päiviä voisi olla useamminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti