Borgholmin satama on suuri ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Me vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään Öölantia. Ensimmäinen pysähdys tehtiin kunkun kesämökillä Sollidenin linnassa. Kalle sattui olemaan kotosalla ja näimmekin hänet lähietäisyydeltä hänen ajaessaan kullanvärisellä Volvon maasturillaan hitaasti ohitsemme linnan pihalla. Olisko Silvia lähettänyt ostoksille puuttuvia ruokatarvikkeita hakemaan?
Etelä-Öölantiin suuntautuvalla kiertueellamme näimme muun muassa vanhan perunapeltojen keskellä olevan riimukiven, maatalouden tuotantoeläimiä, sekä runsaasti öölantilaista avointa perinnemaisemaa.
Takaisin kohti Borgholmia ajoimme Öölannin itäpuolta. Siellä ei ole oikeastaan yhtään mitään nähtävää. Kävimme myös pikavisiitillä yhdellä itäpuolen hiekkarannoista, sillä niiltä aukeavat hyvät avomerimaisemat. Rantojen profiili laskee loivasti mereen kuin Pohjanmaalla. Ehkäpä siksi itäpuolella ei juuri ole venesatamiakaan.
Pyörähdimme myös Ismantorpin linnoituksen raunioilla, jotka ovat ilmeisesti olleet aikanaan alueen asukkaiden yhteisesti rakentama tilapäissuoja vihollisia vastaan. Alueen mittakaava on hämmentävän iso ollakseen rakennettu jo noin vuonna 200. Lisäbonuksena alueelle johtava tie oli paikoin upeasti puiden ympäröimä.
Päivän lopuksi totesimme Etelä-Öölannin olevan nyt nähty. Tänne ei tarvitse palata uudestaan, vaikka olihan lähes urheilullisella vuokra-autollamme varsin kiva huristella pitkin maalaismaisemaa. Toki reissun olisin tehnyt mielummin kuvan oikean puoleisella autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti