Kurvasimme Hemvikenin kapeaan sisäänmenoaukkoon jonossa kahden muun purjeveneen kanssa ja pohdimme josko meille riittäisi kalliokiinnityspaikkoja. Plan B olisi ankkuroitua lahden keskelle ja rantautua maastontiedusteluretkelle kumiveneellä, joka tätä nykyä matkustaa keulapunkan sisällä. Ainakin näin alkukaudesta Hemvikenissä ei ollut isompaa ruuhkaa, joten pääsimme valitsemaan mieleisen kohdan kalliorantautumista varten - perä kohti ilta-aurinkoa.
Hemviken vaikutti hyvin suojaisalta lahdenpohjukalta kaikkia mahdollisia tuulensuuntia ajatellen. Tuulensuojassa helteisen päivän lämpö tuntui entistäkin nautittavammalta. Mittasin veden lämpötilaksi +21.5 astetta, joka tuntui sopivan vartalolleni paremmin kuin alkukauden +15 astetta. Kävin viilentämässä itseäni uimassa useampaan otteeseen. Ihan vain huvin vuoksi.
Maastontiedustelureissulla löysimme mm. yllä olevan kioskin, joka ei vaikuttanut olevan avoinna alkukaudesta. Totesimme saaren tieverkoston noudattavan yhden auton levyistä standardia, vaikka autolla ei saareen pääse. Saari ei merikartalla vaikuta suurelta, mutta tieverkosto riittää vaativankin lenkkeilijän tarpeisiin. Laitetaan muistiin itselle seuraavaa kertaa varten: ota lenkkikamppeet mukaan. Autojen sijaan ruotsalaiset tuntuvat suosivan saariston ajoneuvona joko nykyaikaista mönkijää, tai sitten iänkaiken vanhaa kolmipyöräistä lavamopoa. Tälläkin reissulla sellainen tuli vastaan kyydissään tyytyväisen oloinen mäyräkoira.
Trooppisen yön jälkeen nautimme kansiaamupalaa ja havahduin ajattelemaan veden kirkkautta tyynessä kelissä. Koska veneen perässä on 50m kela ankaroliinaa, olen oppinut jättämään peräankkurin reilun kauas pidon varmistamiseksi. Katselin pinnan alla loittonevaa ankaroliinaa ja ajattelin että yleensä ei kyllä noin pitkälle tahdo nähdä. Ehkä suomalaisilla olisi jotain opittavaa ympäristötietoisilta ruotsalaisilta?
Veneellä saapuvia asiakkaita tuntui riittävän ruuhkaksi asti ja mekin jouduimme hetken odottelemaan tankkauslaituriin pääsyä. Ruokakaupan valikoima oli normaalia saaristokaupan tasoa ja toki ostimme jäätelöt helteisen päivän iloksi. Edellisiin asiakkaisiin nähden tankkasin maltilliset 60 litraa dieseliä.
Yleisesti ottaen Ruotsissakin myydään biodieseliä, joka tunnetaan veneijöiden keskuudessa potentiaalisena bakteerien kasvualustana ja siten mahdollisena ongelmien aiheuttajana. Mikäli kuvassa näkyvään tarraan pumpun kyljessä on uskominen, myytiin ainakin tällä veneilijöiden tankkausasemalla ei-biodieseliä: "Diesel utan RME". Nopean googletuksen perusteella mitään yleispätevää sääntöä tavallisen dieselin saatavuuden suhteen ei tunnu olevan. Sitä saattaa olla tapauskohtaisesti saatavilla aseman ylläpitäjästä riippuen.
Kotimatkalla käytimme tuskin montaakaan desilitraa dieseliä, sillä tuulen suunta suosi meitä optimaalisella tavalla. Hurjastelimme sivumyötäiseen tuuleen seitsemän solmun molemmin puolin, hieman puuskien voimakkuudesta riippuen. Kovimmassa puuskassa paatti painui ensin reilusti kallelleen varvaslista veden pintaa hipoen ja alkoi sitten väkisin ruorin asennosta välittämättä nostaa keulaa tuuleen nousten samalla pystympään kulmaan. Olisko ensimmäistä kertaa ollut isoimman kallistuksen hetkellä peräsinlapa enimmäkseen ilmassa? Niin tai näin, vielä on näihin puuskatuuliin totuttelemista. Hereillä pitää olla ettei tule yllätetyksi.
Lådna sopi meidän konseptiimme hyvin ja listasimme saaren "tulemme uudestaan" kategoriaan.
www.ladnamacken.se
59° 25.77'N 18° 41.84'E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti