Stenskär ja kaikkien aikojen upein saaristosauna

Kiireistä aamulähtöä ei tarvinnut tehdä, sillä matka Helsingholmenilta seuraavaan etappiin Stenskärille olisi vain muutama maili. Liian aikaisinkaan ei kannata olla perillä, tai voit joutua odottelemaan paikkojen vapautumista täydessä satamassa. Söimme siis tilaamamme tuoreet sämpylät kaikessa rauhassa.

Sisäänajo Stenskärille Gullkronan puolelta on melkoista kardinaalikepakkojen kiertoa. Hieman hämmentävää, mutta lopulta erittäin selkeää kun vain hahmottaa väylän paikan oikein. Ruotsissa kardinaaliviitat ovat suhteellisen harvinaisia, tässäkin kohtaa väylä olisi merkattu vihrein ja punaisin lateraaliviitoin. Vaikea sanoa kumpi tapa sitten on lopulta selkeämpi tai kustannustehokkaampi? Tämä aihe tuottanee loputonta parranpärinää veneilijöiden saunaillassa?

Olimme perillä suotuisaan aikaan ja saimme paikan Stenskärin puolelta. Lisää paikkoja löytyy lahden vastarannalta Birsskäristä, mutta sieltä ei pääse Stenskärille ilman jollaa tai soutuvenettä. Kuriositeettinä mainittakoon, että näin sattumalta isomman purjeveneen rysäyttävän hiljaisella vauhdilla karille Birsskärin laiturin vieressä. Se rysähdyksen ääni tekee aina yhtä pahaa toisen veneenomistajan puolesta. Toivottavasti kölinaarmuja kummempaa ei tälläkään kertaa sattunut. Solsidanin blokia lukiessani (linkki) huomasin heidän nähneen moottoriveneen rysäyttävän ilmeisesti samaan kiveen Birsskärin laiturin vieressä. Noin kallis kivi kannattaisi satamanpitäjän merkata karimerkillä tai vaikka punaisella mehukattikanisterilla.

Erittäin positiivisena yllätyksenä Stenskärillä myytiin savuahventa! Ja kalaverkkojen perkauksesta päätellen itse kalastettua. Ostimme tätä herkkua saman tien. Laivakoira ei innostunut savuahvenesta isäntänsä lailla, mutta sen sijaan lattialla rauhassa makoillut kissa kiinnitti välittömästi laivakoiran huomion. Vapaana isännän elkein kulkenut kissa oli laivakoiralle kuin magneetti ja kävimme lopulta tutustelemassa tätä ihmettä muutaman sentin lähietäisyydeltä. Kissa otti tilanteen tyynen rauhallisesti, mutta laivakoiran metsästäjän vaistot heräsivät tuottaen hulluuskohtauksen. Onneksi pienen koiran voi aina nostaa kainaloon ja poistua tilanteesta takavasemmalle.

Päiväohjelmana kävimme kiertämässä Stenskärin hyvin merkityn luontopolun. Yllätykseksemme löysimme polun varrelta myös näkölalatornin, johon tietysti kiipesimme maisemia tähyilemään.

Reippailun jälkeen suuntasimme kohti saunaa. Saunavuoroa varatessamme meitä ohjeistettiin ystävällisesti odottamaan sillalla portin takana kunnes edelliset saunojat ovat poistuneet saaresta. Mikä loistava tapa vuoronvaihtoon! Eikä tässä vielä kaikki, sillä saaresta löysimme kaikkien aikojen upeimman saaristosaunan. Varsinaisen saunahifistelijän unelman, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdallaan: sauna on erillisellä pienehköllä saarella täydellisesti näkösuojassa, kaikki ulkoalueet ja kulkuväylät ovat laudoitetut jotta roskaa ei kulkeudu sisätiloihin, saunalla on erillinen ulko- ja sisävilvoittelualue, suihkuja on monta ruuhkan välttämiseksi, sisustus on tehty huolella meriteemaan aaltoilevista laatoista lähtien, löylyhuone on riittävän iso makuumittaisine lauteineen, saunassa on isot ikkunat merelle päin, uimaan pääsee rantakalliolta, erinomaisten uimatikkaiden lisäksi maisemat ovat upeat jne.

Tästä ei enää sauna muutu täydellisemmäksi. Jonkun mielestä puukiuas voisi olla parempi tai tunnelmallisempi, mutta vuokrasaunassa laadukas sähkökiuas puolustaa paikkaansa. Saunahifisti antaa täydet pisteet kunniamaininnalla. Tällaista saunaa voisin luonnehtia kulttuuriteoksi suomalaisen saaristosaunomisen puolesta.

Helsingholmen

Högsårasta matkan piti jatkua kohti Turkua, mutta lyhen selvityksen perusteella jouduimme hylkäämään ajatuksen. Turussa tuskin olisi ollut tilaa, sillä juuri nyt siellä järjestettiin kansainvälinen Swan-veneiden regatta. Päätimme jatkaa matkaa kohti länttä ja Ahvenanmaata lyhyiden päivämatkojen strategialla. Tuulta oli jälleen tarjolla riittävästi, mutta valitettavasti tälläkin kertaa väärästä suunnasta. Onneksi päivämatka oli lyhyt, sillä päätimme pysähtyä seuraavaksi Helsingholmeniin, jonka satama tarjosi hyvän tuulensuojan. Satamaan saavuttuamme totesimme maalaituria olevan olemassa huomattavasti enemmän kuin satamakirjassa. Vapaita paikkoja oli aamupäivästä valittavaksi asti.

Laivakoiran mielestä saaren parasta antia olivat häkissä asustaneet isot puput. Meidän mielestämme saaren luonto hienoine rantoineen ja maisemineen olivat pupujakin vetovoimaisempi houkutus.

Saarikierroksen jälkeen juopasimme kaffet lisukkeineen klassisesti kultareunaisista astioista omenapuun alla. Samalla tilasimme tuoreet sämpylät aamuksi.

Hangon ja Högsåran jälkeen Helsingholmenin tunnelma tuntui lähes seesteiseltä. Kuin paluu saaristoon.

Högsåra

Hangosta matka jatkui kohti länttä. Lähdimme matkaan heti aamusta ja tietysti vastatuuleen, joten raksuttelimme konella samaa luotojen välissä puikkelehtivaa väylää kuin tullessa. Purjealukseksi pääsimme muuntautumaan vasta loppusuoralla, reitin käännyttyä kohti pohjoista vievää väylää. Tuulta oli tarjolla jälleen riittävästi, joten aukaisimme vain pelkän genoan jolla saimme helposti yli kuuden solmun vauhdit.

Olimme lukeneet Högsårasta niin paljon positiivisia juttuja, että halusimme ehdottomasti käydä tutustumassa paikkaan. Högsåra on selvästikin suosittu kohde, sillä vapaita paikkoja oli puolen päivän aikaan tarjolla ainoastaan lyhyessä, rannan läheisyydessä olevassa erillisessä laiturissa. Myöhemmin viereemme saapui purjelaiva Astrid, jonka rantautumista oli mukava seurata aitiopaikalta.

Heti sataman vieressä on iso, lapsiperheiden suosiossa oleva hiekkaranta.

Rantautumisen jälkeen suuntasimme kohti Farmors Cafe:ta. Netti tuntuu olevan pullollaan kyseistä paikkaa ylistäviä arvioita, joten ennakko-odotuksemme olivat korkealla. Suosion myötä toiminta on ilmeisesti vuosien varrella laajentunut huomattavasti, sillä nähtyämme mäen päältä paikan nykyisen laajuuden voisi cafe-nimeä luonnehtia hieman vaatimattomaksi. Ehkäpä vaatimattomuus kaunistaa tai cafe-nimi kumpuaa alkuvuosien liike-ideasta? Niin tai näin, mutta yleensä asiakkaat ovat oikeassa ja hyvä asiakasvirta merkki oikein tehdyistä asioista.

Saavuimme paikalle lounasajan loppupuolella ja kaikki asiakaspaikat olivat varattuja. Jouduimme odottamaan pöydän vapaumista hetken. Meille myös ilmoitettiin kohteliaasti, että keittiö ei mieluusti ota vastaan uusia tilauksia pitkän jonon vuoksi. Kahvilapuoli toimisi normaalisti sekä pitsaa kyllä saisi. Lyhyen neuvottelun jälkeen päädyimme hyväksyttävään komporomissiin: yksi päivän kana-annos sekä yksi pitsa. Koska ruoat tehtäisiin eri keittiöissä, ne myös tarjoiltaisiin eri aikaaan. Hyväksyimme myös tämän kompromissin ja pääsimme prosessissa eteenpäin eli saimme pöydän. Lupausten mukaisesti pitsa tarjoiltiin ensin. Raaka-aineyhdistelmä oli virkistävästi hieman erilainen ja maku erinomainen. Pitsasta on kuitenkin vaikea, ellei mahdoton taikoa gourmet-tasoista makuelämystä. Sellainen meille tarjoiltiin päivän kana-annoksen muodossa. Täällä erinomaisesta maustaan huolimatta pitsa kannattaa ehdottomasti jättää väliin ja syödä jokin päivän ruoka-annoksista. Näin hyvää ruokaa on vain harvoin tarjolla.

Iltasella pistäydyimme satamalaiturilla olevassa Rumpan Baarissa, jonka suomensimme vapaasti Beffabaariksi. Nimestään huolimatta kyseessä ei ollut mikään perseilybaari, vaan merihenkiseen teemaan sopivasti sisustettu tunnelmallinen illanistujaispaikka. Tilasimme iltapalaksi pikkusuolaista kurkunkostukkeella ja nautimme ilta-auringosta mukavassa atmosfäärissä. 

Erinomaisten ravintola/kahvila/baari palvelujen lisäksi Högsåran tunnelma sopi meille hyvin. Satamiakin / laitureita on yhteensä kolme: Rumpan barin viereinen, lauttarannan vieressä oleva eli Farmors Cafen laituri sekä Kejsarshamn. Kejsarshamnissa kävimme kävellen ja laitoimme merkille sen yhteydessä olevan saaristolaiskaupan hyvän valikoiman. Högsåraankin pitää tulla uudestaan.