Seuran saaren kautta kotiin

Hyvin nukutun yön jälkeen siirryimme takaisin Svartsölle, jossa parkkeerasimme Svartsö krogin laituriin ja lounastimme. Ravintola on hyvin suosittu, joten olimme ymmärtäneet tehdä pöytävarauksen jo edellisenä päivänä. Lounaan jälkeen hyvästelimme erikoisvieraan, joka jatkoi matkaansa yhteysaluksella. 

Me puolestaan yritimme löytää yöpaikkaa Lådnan lähistöltä. Tuuli puhalsi jälleen reippaissa lukemissa hankalasta suunnasta vaikeuttaen hyvien yöpymispaikkojen löytämistä. Kävimme katsastamassa kahta eri luonnonsatamaa, kunnes lopulta turhauduimme ja päätimme ajaa seuran saaren laituriin. Lähestyessämme Stora Sandötä huomasin jo kaukaa selällä kelluvan moottoriveneen ja epäilin jotain normaalista poikkeavaa. Kaveri huitoi meitä lähemmäs ja selvitti tilanteen: moottori ei käynnisty, eikä veneen ankkuri yllä pohjaan. Lupauduimme hinaamaan noin 7m pituisen day cruiserin seuran saaren laituriin, jossa olisi turvallista tutkia asiaa tarkemmin. Hinausmatkan aikana kaveri selvitti veneen olevan aivan uuden, eikä sen vuoksi veneestä löytynyt minkäänlaisia työkaluja saatikka muita varusteita. Kysyttyäni josko hän on asentanut jotain lisävarusteita alkoivat epäilykset vian laadusta herätä. Syyksi paljastuikin löysällä ollut moottorin hälyttimen johto. Kuulemma kolmannes uusista Yamaha-merkkisistä perämoottoreista varastetaan Ruotsissa ja sen vuoksi hän oli nimenomaan halunnut amerikkalaisen Mercury-merkkisen moottorin, jolla ei ole jälleenmyyntikanavia itä-euroopassa. Toiminta on siis varsin ammattimaista, eikä tuollainen isompi 300hv:n perämoottori ihan käsivoimin taida mihinkään liikahtaakaan.

Onnistuneen pikakorjauksen jälkeen moottoriveneilijät jatkoivat tyytyväisenä matkaansa ja me suuntasimme iltapäiväksi saaren tuulen suojan puolen hiekkarannalle. Eväiden syönnin ohessa tarkkailimme laivakoiraa, joka innostui ensimmäistä kertaa eläissään kaivamaan kuoppia.

 

Hiekkarantailun lisäksi poimimme mustikoita, lenkkeilimme saaren ympäryspolkua sekä tietenkin saunoimme molemmissa seuran saunoissa. Varsin leppoisien päivien ja hyvin nukuttujen öiden jälkeen heräsin aamuun aikaisin. Tuuli ei ollut vielä herännyt ja peilityyni aamuhetki aamukasteisella kannella tarjosi omanlaisensa elämyksen.

Kotiinpaluupäivänä tuuli kääntyi sopivasti sivumyötäiseksi ja pääsimme purjein kotiin. Tämän vuoden lomareissu oli paljon totuttua lyhyempi sekä kestoltaan, että matkaltaan.

Parin viikon aikana saimme aikaiseksi vain lyhyen kierroksen Tukholman saaristossa. Tarkoituksena oli kierrellä aiemmin käymättömiä ulkosaariston luonnonsatamia, joihin ei tule lähdettyä viikonloppureissuilla. Lähes jatkuvasti puhaltaneet reippaat tuulet muuttivat suunnitelmia näiltä osin ja haimme tuulensuojaa tutuksi jo tulleesta sisäsaaristosta. Lomapurjehdus tutuissa maisemissa oli toki oikeaa lomaa, mutta jotenkin sitä on tottunut ajatukseen pidemmälle suuntautuvasta lomapurjehduksesta entuudestaan tuntemattomissa maisemissa. Ehkäpä ensi vuonna sitten suuntaamme jonnekkin kauemmas. Onhan tässä taas vuosi aikaa suunnitella seuraavaa pidempää lomapurjehdusta.

Blidön kautta Finnhamniin

Furusundista suuntasimme muutaman mailin päähän Blidö Hamnkrogin laituriin, sillä tiesimme Blidön ICA:n valikoiman olevan hyvä. Samalla saisimme arkiliikuntaa, sillä kävelymatkaa kaupalle on puolitoista kilometriä suuntaansa. Päivä oli jälleen reipastuulinen ja rantautuminen Hamnkrogin laiturin rajaaman satama-altaan ahtaaseen mooring line-/poijurivistöön ei käynyt mielessäkään 10m/s tuulessa. Onneksi pitkän laiturin toinen sivu oli lähes vapaana ja peruutin veneen siihen kylkikiinnitykseen. Näin sain keulan tuulen puolelle, jotta laiturista päästäisiin poiskin. 

Ruokakauppa oli varsin suosittu ja yhtäaikaisten kaupassaolijoiden määrää jouduttiin säännöstelemään koronan vuoksi. Välillä jono kauppaan kasvoi pitkän näköiseksi kahden metrin turvavälien vuoksi. Paluu satamaan kauppakassien kera sujui yllättävän helposti jäätelön voimalla. Palkitsimme itsemme hyvin sujuneesta kauppareissusta lounaalla Blidö Hamnkrogissa. 

Matka jatkui kohti Finnhamnia sivumyötäisessä tuulessa pelkällä genoalla. Väliin meno oli rauhallisempaa ja väliin mentiin yli seitsemän solmun. Olimme jälleen palanneet saariston viekkaiden tuulten alueelle.

Finnhamnista löysimme hyvän tuulensuojapaikan yöpymistä varten Ingmarsön puolelta. Aamulla noudimme erikoisvieraan viiden mailin päästä Svartsön kaupan laiturilta, jonne vieraamme oli saapunut yhteysaluksella Tukholman keskustasta. Päivä oli jälleen reipastuulinen ja menomatkan vastatuulen ajoimme suosiolla koneella. Paluumatkan sivumyötäiselle avasimme genoan. Sivutuuliosuudella tuulta oli noin 10m/s, kunnes reipas puuska painoi veneen reiluun kallistukseen ja lopulta broachiin peräsimen pidon irrotessa. Ensimmäinen broachi meille pelkällä genoalla. 

Vaikka palasimme Finnhamniin vasta puolen päivän aikoihin, saimme veneen haluamaamme paikkaan Idholmenin rantaan keula kohti tuulta. Pienenä miinuksena voisi mainita että kuivin jaloin rantaan siirtyminen ei näiltä paikoilta onnistunut yhdestäkään veneestä, sillä ennen äkkijyrkkää osuutta rantavesi oli hyvin matalaa muutaman metrin matkalta. Tulipahan pestyä jalat joka kerta veneeseen palattua.

Päiväkävelyllä kävimme Idholmenin gårdsbutikenissa, josta hankimme paikallisesti tuotettuja vihanneksia veneen ruokavarastoja täydentämään. Maatilan pihalla laivakoira tutustui ensi kertaa kanoihin, joita täytyi tarkkailla hyvin hartaasti ja pitkään.

Päivän aikana Finnhamnin kaikki tuulensuojaisat paikat täyttyivät ja lahti tuli täyteen ankkuroituneita veneitä. Istuimme aurinkoista ja lämmintä iltaa avotilassa, kun havaitsin taivaalla kovin tutun näköisiä tummia pilviä. Keräsin kaiken kastuvan varmuuden vuoksi sateen suojaan, kun taas muut veneilijät eivät reagoineet tummiin pilviin ennen kuin tuuli ja sade iskivät äkkiarvaamatta. Ylitsemme pyyhkäisi aivan ukkosrintaman kaltainen sääilmiö, tosin ilman salamointia. Tuulta ja sadetta kesti ehkä vartin verran ja ne loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin; kuin veitsellä leikaten. Lopuksi luonto kiitti yleisöään täydellisellä sateenkaarella. Tuulta riitti sen verran, että naapuriveneen pitkä ankaroliina väpätti tuulessa kovaa kuulostaen aivan vieressä lentävältä helikopterilta. Useat lahden ankkuroituneesta veneestä joutuivat nostamaan ankkurinsa ja lähtemään pois. Samoin myös muutamat vastarannan peräankkurissa olijat. Lähes kaikkien lahdelle ankkuroituneiden veneiden kannella päivystettiin tilannetta sateessa ja tuulessa. Olimme todella tyytyväisiä metsän tarjoamaan tuulensuojaan ja kävin illan päätteeksi lisäämässä kolmannen köyden keulasta suoraan lähimpään tukevaan puuhun. Samalla hiissasin venettä metrin taaksepäin, jotta keulan alle jää tarpeeksi vettä aaltojen varalle. Joskus resepti hyvään yöuneen on näin yksinkertainen.

Vettä ja sähköä Furusundista

Vesi- ja ruokavarastot alkoivat olla lopullaan. Samoin kuin sähkö veneen akustosta. Purjehduspainotteiset siirtymät ja saaristossa vietetyt päivät olivat tehneet tehtävänsä. Oli tullut aika siirtyä sivistyksen pariin. Maaliksi valikoitui Furusund, josta tietojemme mukaan saisimme kaiken tarvitsemamme.

Perillä selvisi, että satamakirjan ja netin tiedot olivat osin vanhentuneet. Sähkö sisältyi nykyisin satamamaksuun (meiltä 390sek) ja kylän kauppa oli hiljan lopettanut toimintansa. Maitoa, leipää ja muuta peruselintarviketta myytiin kylän huoltoasemalla.

Pyörähdimme lounaalla Furusunds Värdshus:issa, joka mainostaa itseään viime vuoden White Guide maininnalla. Oman kokemuksemme mukaan tämän vuoden maininta saattaa jäädä saamatta, emmekä suositelleet ravintolaa ystävillemmekkään. Suunnitelmissa olleen illallisen sijasta päätimme mennä viityisälle terassille drinkeille, mikä osoittautui toimivammaksi vaihtoehdoksi. Tosin tilaamiemme Gintonicien paikallinen gini oli päässyt loppumaan ja meille toimitetuissa juomissa oli sitten mausteena jotain ihan muuta.

Furusundin kylä on aikoinaan rakennettu sosieteetin saaristokylpyläksi ja edelleen kylän tunnelma on varsin viehättävä. Vahva suositus kävelykierrokselle rantatien tunnelmaan tutustuen. Varsinaisia nähtävyyksiä on tarjolla rajoitetusti, mutta kiinnostavana yksityiskohtana rannan tuntumasta löytyy pohjoismaiden vanhin kompassin kuvaus vuodelta 1463.

Vanhan graffitin Furusundin rantakallioon kaiverrutti Tanskan (ja silloisen Ruotsin sekä Norjan) kuningas Kristian I Venäjän reissullaan. Kompassiruusua koristavat eri sukujen vaakunat sekä kuninkaallinen kruunu pohjoisen suunnassa.

Trafiikki satamassa oli jatkuvaa ja yöksi satama pakattiin aivan täyteen viimeistä paikkaa myöten. Periaatteessa Furusundissa on kaikki kohdallaan, mutta meidän osalta totesimme lyhyesti: ei jatkoon.