Pääsiäisretki veneelle

Valon määrän lisääntyessä ja kelien lämmetessä pohjoisen luonto alkaa herätä talvihorroksestaan. Linnut aloittavat keväisen mekkalointinsa ja plussakelien myötä räystäälle ilmestyvät jääpuikot. Veneilijän mielessä alkaa väijyä tulevaan avovesikauteen valmistautuminen.

Kevään ensimmäinen lämpöaalto saapui Oulun korkeudelle pääsiäiseksi sulattaen jääpuikot. Pitkän talven jälkeen on hauska seurata veden tippumista rännikaivoon ja ottaa ensituntumaa sulan veden äänimaailmaan.

Pihan vesileikkien myötä veneen vetovoima kävi vastustamattomaksi ja pääsiäisen retki suuntautui kohti satamaa. Pressu oli jälleen pysynyt koko talven hienosti paikoillaan pelkkien painojen avulla.

Kannella pressun alla pystyi jo helposti mielikuvapurjehtimaan tulevan kesän reissuja. Oi jospa mukana olisi ollut kahvit termoksessa kaffebullan kera. Niillä eväillä olisi voinut purjehtia pidemmänkin mielikuvitusreissun. Sisällä veneessä oli hieman liian sekaista, jotta siellä olisi viihtynyt. Lyhyen tarkastuskierroksen jälkeen tyhjensin suola-astioihin kerääntyneen veden ja palasin kannelle unelmoimaan.

Lopuksi kävin toteamassa jäätilanteen satama-altaassa. Vain lyhyt hetki avovesikauden alkuun.

Sataman kolme vuodenaikaa

Pengoin kuva-arkistoistani vanhoja kuvia Johteenpookin satamasta eri vuodenaikoina. Ajatukseni oli ottaa kuvia eri vuodenaikoina samoista paikoista samaan kellonaikaan. Valitsin kuvan oton kellonajaksi 12:00 päivällä, jotta kuvissa näkyisi pohjolan auringon korkeuden vaihtelu.

Talven aurinkoisen kuvan sain otettua vasta tammikuun lopulla auringon vihdoin pilkistäessä paksun pilviverhon takaa. Puolen päivän aikaan aurinko mataa edelleen matalalla. Hyvän kuvan ottamisen kannalta haasteellista on valon puutteen lisäksi sen valju sävy sekä olematon kontrasti. Kuvat ovat aika mitäänsanomattomia, mutta niin on alkutalven todellisuuskin näillä leveysasteilla. Ketään ei näy missään.

Kevättalven kuvat otin maaliskuun lopussa. Aurinko paistaa komeasti pilvettömältä kevättaivaalta antaen kuviin upean sinisävyn. Rannan koskemattoman hangen rikkovat jäniksen jäljet. 

Kesällä aurinkoisen kuvan ottaminen ei ole temppu eikä mikään. Elokuun lopussa aurinko on edelleen korkealla, kuvakulman ulottumattomissa. Satama on täynnä veneitä ja elämää.

Syksyn aurinkokuvat jäivät ottamatta. Oulussa kun aurinko ei syksyisin eikä alkutalvesta juuri näyttäydy paksun pilviverhon takaa. Ja onhan niitä parempiakin kuvauskohteita kuin syksynharmaiden lehdettömien risujen kuvaaminen apean tyhjässä venesatamassa. Mutta nyt mennään kohti kevättä ja uutta veneilykautta. Valoa kohti!

Missä on tullut käytyä, osa 3

Avovesikausi on taas paketissa, vene saateltu talvisäilöön pressun alle ja syksyn pimeyttä on torjuttu viime kesän veneilykuvia selaten. Päivitin samalla viime kesän uudet satamatuttavuudet Zeemapsin karttasovellukseen. Uusia täppiä saatiin runsaasti Ruotsin puolelle Höga Kustenin alueen eteläpäähän.

Kesä 2015 jäi mieleen harvinaisen kylmänä ja reipastuulisena. Alkukaudesta kehittelinkin sanonnan ”kympin kelit”, sillä liian usein sekä lämpötila (C), että tuuli (m/s) olivat yhtä aikaa kympissä. Kesän aikana oppi myös miettimään auringon suuntaa rantautuessa: jos mahdollista niin avotila aurinkoon päin ja sprayhood tuulen puolelle. Kylmä kesä sai myös pohtimaan ns. “pappateltan” hankkimista avotilaan. Sen tarjoaman tuulensuojan avulla tarkenisi ehkä paremmin istuskella kansikahveilla auringossa.

Kesälomareissu suuntautui jo toisen kerran peräkkäin Ruotsin puolen Höga Kustenille, jonne jäi viime kesän reissulta paljon käymisen arvoisia paikkoja. Alueen maisemat ovat kyllä todella vaikuttavat ja palvelut erinomaiset, joten vahvan suosituksen antaminen on helppoa.

Ensi kesän veneretket ovat vasta kaukaisissa suunnitelmissa, mutta ehkäpä ensi kesänä pitäydymme ”lähivesillä” eli Perämeren kaaren alueella. Pääkohde voisi olla Luleån saaristo, josta löytyy paljon meille käymättömiä paikkoja. Pitempien reissujen ja etenkin tänä kesänä kokeiltujen pitempien legien myötä kaikki tuntuu olevan lähempänä kuin ennen. Sanovat maapallon kutistuneen lentämisen myötä, mutta kyllä meretkin tuntuvat kutistuvan purjehtimalla.