Missä on tullut käytyä, osa 3

Avovesikausi on taas paketissa, vene saateltu talvisäilöön pressun alle ja syksyn pimeyttä on torjuttu viime kesän veneilykuvia selaten. Päivitin samalla viime kesän uudet satamatuttavuudet Zeemapsin karttasovellukseen. Uusia täppiä saatiin runsaasti Ruotsin puolelle Höga Kustenin alueen eteläpäähän.

Kesä 2015 jäi mieleen harvinaisen kylmänä ja reipastuulisena. Alkukaudesta kehittelinkin sanonnan ”kympin kelit”, sillä liian usein sekä lämpötila (C), että tuuli (m/s) olivat yhtä aikaa kympissä. Kesän aikana oppi myös miettimään auringon suuntaa rantautuessa: jos mahdollista niin avotila aurinkoon päin ja sprayhood tuulen puolelle. Kylmä kesä sai myös pohtimaan ns. “pappateltan” hankkimista avotilaan. Sen tarjoaman tuulensuojan avulla tarkenisi ehkä paremmin istuskella kansikahveilla auringossa.

Kesälomareissu suuntautui jo toisen kerran peräkkäin Ruotsin puolen Höga Kustenille, jonne jäi viime kesän reissulta paljon käymisen arvoisia paikkoja. Alueen maisemat ovat kyllä todella vaikuttavat ja palvelut erinomaiset, joten vahvan suosituksen antaminen on helppoa.

Ensi kesän veneretket ovat vasta kaukaisissa suunnitelmissa, mutta ehkäpä ensi kesänä pitäydymme ”lähivesillä” eli Perämeren kaaren alueella. Pääkohde voisi olla Luleån saaristo, josta löytyy paljon meille käymättömiä paikkoja. Pitempien reissujen ja etenkin tänä kesänä kokeiltujen pitempien legien myötä kaikki tuntuu olevan lähempänä kuin ennen. Sanovat maapallon kutistuneen lentämisen myötä, mutta kyllä meretkin tuntuvat kutistuvan purjehtimalla.

Kesän makumuistot

Silloin tällöin joku pieni elementti päivässä tuo mieleen mukavan muiston aiemmasta. Muiston tuova juttu voi olla tuokio jonkun ihmisen seurassa, havainto luonnosta tai lämmin auringonpaiste, kuten tänään. Joskus muiston herättää maullaan erityisellä tavalla säväyttänyt ruoka.

Veneellä on usein paremmin aikaa keskittyä ruuanlaitton kuin keskellä arkea. Ruuanlaittohan on oikeastaan aika pitkä prosessi, kun ajattelee sen alkavan sopivien reseptien valinnasta, jatkuvan menun kirjaamiseen, ostoslistan laatimiseen ja kokkaamiseen. Pidän joka vaiheesta, mutta missään en ehdi lukea niin paljon reseptejä kuin veneellä.

Tämän kesän makusävärit tarjosi Glorian Ruoka & Viini -lehden reseptillä valmistettu rapuhodari. Lähtökohtaisesti en pidä hodareista, mutta rakastan rapuja, korianteria ja vihanneksia. Hodarin juju ovat pikapikkelöidyt vihannekset ja korianterihuntu. Tätä reseptiä kokeiltiin ensin veneellä ja makujäljen iskostuttua alitajuntaan niitä nautittiin vielä vieraiden kanssa kotiterassillakin.

Jälkiruuaksi tein klassisen hovijälkiruuan - ruotsalaisittain Hovdessert:n, joka jätti makujäljen vuonna 1995 Ruotsissa. Lasiin kasattava herkku on kerrostus marenkia, kermavaahtoa, marjoja ja suklaakastiketta.

Kolme aurinkoista päivää, yksi tähtikirkas yö

Perjantaina otimme jälleen työpäivän jälkeen nopean startin venesatamasta, tällä kertaa kohti Iin Röyttää. Aurinkoisten ja lämpimien sääennusteiden houkuttelemina veneitä saapui Röyttään runsaasti.

Aurinko lämmmitti päivät kesäisen lämpimiksi elokuun loppupuolellakin. Se mahdollisti shortsipurjehdukset sekä meno- että paluumatkoille, mikä onkin ollut tänä kesänä varsin harvinaista herkkua. Hauskana yhteensattumana satuimme samaan laituriin S/Y Mamarosa ja Our Cat at Sea -bloginpitäjien kanssa. 

Röytän lauantaita voisi luonnehtia lämpimän aurinkoiseksi ja kiireettömän leppoisaksi kesäpäiväksi merellisessä ympäristössä. Mitäpä sitä veneilijä muuta toivoisi.




Paitsi tietysti upean päivän kruunaavaa kesäiltaa auringonlaskuineen. Sellaista emme osanneet edes kaivata, mutta luonto tarjosi parastaan. 

Illan pimetessä tunnelma satamassa oli jotenkin välimerellinen. Laiturit olivat täynnä veneitä, ihmisiä oli liikkeellä ja iloista puheensorinaa kuului tähtitaivaan alla.

Kaikenkaikkiaan upea viikonloppu. Kolme aurinkoista päivää, yksi tähtikirkas yö. Paljon kesämuistoja talven varalle.