Veneilystä Ruotsissa

Moni Etelä-Suomen veneilijä on varmasti joskus suunnannut kesälomareissun tänne Ruotsiin. Tai ainakin suunnitellut tekevänsä niin. Virtauslangan miehistö otti ruotsipurjehdukseen ensikosketuksen suuntaamalla vuosia sitten Oulusta Perämeren yli Luulajaan. Blogia aikaisemmin lukeneet tietävät että myös Höga Kustenista on kokemusta kahdelta kesältä ja viime vuosina olemmekin veneilleet Tukholman ja Öölannin välisellä alueella.

Ehkä nyt toisena koronakesänä pidemmälle suuntautuvan ulkomaanmatkailun ollessa vielä rajoittunutta entistä useampi miettii kurssin ottamista kohti länsinaapuria. Tässäpä siis muutamia havaintoja ruotsalaisesta veneilykulttuurista.

Luonnonsatamat ovat täällä ykkösvaihtoehto monille veneilijöille. Näin meillekin ainakin kun liikumme Tukholman ja siitä etelään suuntautuvassa saaristossa. Suomessa käytimme lähes poikkeuksetta vierasvenesatamia tai vastaavia, ja ankkurissa yöpyminen tai luonnonsatamaan kiinnittyminen oli poikkeuksellista. Tukholman saaristossa veneillessä tilanne on päinvastainen. Hyviä, isohkoillekin purjeveneille sopivia luonnonsatamia on runsaasti ja vierasvenesatamia käytämme vain jos tarvitsemme vettä, sähköä, pesukonetta tai suihkuja. Hyviä opaskirjoja luonnonsatamista on hyvin saatavilla. Gotlannissa ja Öölannissa ei tietääksemme juuri ole luonnonsatamia.

Kauppa- ja ravintolapalveluja on runsaasti. Usein kaupat ja ravintolat ovat kaupallisten satamien yhteydessä, mutta jos niissä ei halua yöpyä, niin satamassa voi tehdä vaikka päiväpysähdyksen. Palvelujen kannalta superpaikkoja ovat Arkösund, Nynäshamn (täältä voi todella helposti napata kyytiin miehistöä / jättää miehistöä, koska lähijuna kulkee käytänössä suoraan satamasta Tukholmaan), Sandhamn ja Vaxholm. Vaxholmia en voi koskaan kyllin ylistää. Se on saariston pääkaupunki, jos minulta kysytään, ja upea päiväretkikohde vaikka niillekin jotka eivät veneile, vaan haluavat saaristokaupunkitunnelmaan päiväretken muodossa Tukholmasta.

Saunoja on saaristossa jonkin verran, nyt korona-aikaan osaa niistä voi varata omaan käyttöönsä, mutta muuten ne ovat usein sekasaunoja. Peseytyminen hoituu meressä ja löylykulttuuria ruotsalaiset eivät juuri tunne. Olen nyt neljän veneilykesän jälkeen (ehkä) toipunut järkytyksestäni, joka johtuu ruotsalaisesta tavasta hoitaa aamupesu meressä veneen perästä aikaan jolloin minä yritän nauttia aamukahvistani sitloorassa.

Vesi-, viemäröinti- ja sähköasioista sen verran, että nämä perusasiat hoituvat täälla vallan toisella tavalla kuin Suomessa. Vettä ei aina ole ja veden tankkauspaikkoja on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Ulkosaaristossa on täällä kesäisin vesipula. Esimerkiksi Sandhamnissa ei vettä välttämättä anneta tankata kokonaisia tankillisia kesäisin. Vedestä peritään yleensä erillinen maksu. Sanomattakin on selvää, että letkusta tulevalla vedellä ei pestä veneitä. Septitankin tyhjennys voi olla painajainen, koska tyhjennysasemia on harvakseltaan, ne ovat usein täynnä sesonkiaikaan ja sijoittelu ei läheskään aina ole käyttäjäystävällistä. Tästä epäkohdasta kirjoitellaan myös paikallisessa veneilylehdistössä. Sähköä on näiden kuluneen neljän vuoden aikana tullut saataville yhä useampaan vierasvenesatamaan ja siitä peritään yleensä erillinen maksu. Neljä vuotta sitten tuntui että sähkö satamassa oli täällä harvinainen palvelu.

2018 tapasimme Guppö Kupassa skotlantilaisen pariskunnan joka oli tullut Skotlannista Ruotsissa sijaitsevalle veneelleen kesäksi. He sanoivat että vuosien purjehduksen jälkeen Välimerellä, Karibialla ja ties missä he päätyivät pitämään Tukholman eteläpuolista saaristoa maailman hienoimpana purjehdusalueena ja ovat viettäneet kesänsä näillä vesillä jo yli 20 vuotta. Hankala todentaa tätä väitettä omalla rajallisella kokemuksella, mutta ei näissä saaristoissa kyllä mitään vikaa ole. Päinvastoin, rutkasti hehkutuksen aihetta. Virtauslangan mielestä aidoimpaan kokemukseen pääsee kiinni nauttimalla niin upeista luonnonsatamista kuin saariston palvelutarjonnasta itselle sopivassa suhteessa.

Viikonloppureissulle suoraan vesillelaskusta

Satamasta ulospäästyämme totesin tuulen puhaltavan edelleen 8-10m/s etusektorista. Tiukalla luovilla olisi saattanut päästä perille seuran saareen, mutta purjeet olivat edelleen säkeissään sisällä veneessä. Ajan ja ylimääräisen häslingin välttämiseksi päätimme ajella tänään koneella ja viritellä purjeet paikalleen huomenna kaikessa rauhassa. Vastainen tuuli puhalsi raikkaasti läpi villapiposta, joten vaihdoin päähineen keliin paremmin sopivaksi.

Viileästä tuulesta huolimatta keli oli muutoin loistava kauden avajaiskeliksi ja matka sujui mukavasti tuttuja maisema katsellen. Laivakoira matkusti seuranani kannella lampaantaljan alla. H puolestaan purki tavaralaatikoita sisällä veneessä webaston lämmössä.

Perillä parkkeerasimme venhon vakipaikalle ja laskin paikalla olevan jo kahdeksan muutakin venettä. Ajankohtaan nähden runsaahkosta veneiden määrästä huolimatta H sai varattua saunavuoron heti puolen tunnin päähän, joten illan kulku näytti sujuvan normaalin käsikirjoituksen mukaan. Paitsi että veneeseen ei tullut maasähköä, jota kyllä näytti virtaavan kaikkiin muihin veneisiin. Kokeiltuani sähkönsaantia usemmasta tolpasta totesin ongelman olevan joko kaapelissa tai veneen päässä. Vastapäisen veneen setä oli selvästikin huomannut sähkönsaantiongelmani, sillä hän saapui paikalle mittariarsenaalin kanssa. Totesimme syylliseksi käytössä löystyneet Marincon maasähkökaapelin pistokkeen liitokset. Ruuvimeisselitemppujen jälkeen alkoi sähkö virtaamaan meidänkin veneeseen. 

Yöksi sammutimme webaston ja nukuimme hyvin kahden päällekkäisen untuvapeiton alla. Aamulla ulkolämpömittari näytti alle yhden asteen lukemia, mutta veneessä lämpö ei laskenut alle seitsemän ja puolen asteen. Kuumaa aamukahvia kelpasi siemailla avotilan luukusta tarjoiltujen maisemien sekä täydellisen hiljaisuuden kera.

Viikonlopun luksusohjelma koostui saarikävelyistä, grillauksesta, saunomisesta ja pikkupuuhastelusta veneen parissa.

Kotisatamaan jätimme kesää varten koeponnistetun veneen. Näin jälkikäteen uskaltaa jo todeta, että kyllä huolellisella valmistelulla onnistuu viikonloppureissuun lähtö suoraan vesillelaskustakin. Ja ilman isompaa reissukatastrofia. Meiltä puuttui reissusta vain suola.

Vesillelasku ja kauden ensimmäiset oppitunnit

Vesillelaskupäivä varattiin hyvissä ajoin heti ajanvaraussysteemin auettua. Niinpä sain varattua meille sopivan laskuajan: perjantaina 16.4. klo 15:50 eli päivän toiseksi viimeisen ajan. Valmistelin veneen kuivalla maalla mahdollisimman hyvin sillä ajatuksella, että kelien salliessa lähtisimme viikonloppureissuun suoraan vesillelaskusta. Tällaista yltiöpäisyyttä emme olleetkaan vielä aikaisempina vuosina kokeilleet.

Sääennusteet vesillelaskuviikonlopulle olivat varsin suotuisat: aurinkoista lämpötilan ollessa välillä +1...+12 astetta. Niinpä saavuimme satamaan ruokakaupan noutopisteen kautta auto täynnä tavaraa. Yrityksenä oli pakata mukaan ruokatarvikkeiden lisäksi kaikki viikonlopun aikana tarvittava kampe, sekä paljon muuta veneen normaali kesävarustukseen kuuluvaa rojua. Itse vesillelasku sujui Svinninge Marinan henkilökunnan voimin normaalirutiinein täsmälleen aikataulussa.

Ensimmäiseksi toimenpiteeksi päätimme siirtää veneen vastapäiselle laiturille vesitankkien täyttämistä varten. Tavarat siirtäisimme veneeseen vasta kun vesijärjestelmä olisi todettu vuodottomaksi. Vesijärjestelmän vuotojen metsästäminen kun on paljon helpompaa veneen ollessa tyhjänä tavarasta. Lyhyt siirtymätaival vastapäiseen laituriin tarjoili ensimmäinen oppitunnin heti kauden alkuun: muista katsoa tuulimittariin ennen laiturista irtaantumista. Puuskittainen suora sivutuuli puhalsi 8-10m/s työntäen meitä laiturista poispäin, jossa olimme sivukiinnityksessä keula kohti maata. Ainoa tapa poistua laiturista oli peruuttaa vene pois, mutta sivutuulesta johtuen reittisuunnitelmani toteutus ei sujunut haluamallani tavalla. Tuuli tarttui veneen keulaan kääntäen vettä siten, että veneen perää ei saanut ohjattua laiturista poispäin. Keulapotkurin avulla veneen olisi tietysti voinut kääntää hallitusti ympäri keulan kautta tässä rajallisessa tilassa, mutta sellaista ylellisyyttä ei ollut veneeseen itsestään ilmestynyt tämänkään talven aikana. Ja tässä kohden voi sitten jälkiviisaana kirjata ylös oppitunnin numero kaksi teeman: tee aina varasuunnitelma mikäli alkuperäinen pläni ei syystä tai toisesta toimikaan. Käytin kaiken käytössä olleen tilan satama-altaasta ja sain lopulta veneen käännettyä keulan kautta ympäri kunniallisesti ilman kalustovahinkoja. Olimme nyt kylkiparkissa vastapäisessä laiturissa keula toiseen suuntaan. Vedet tankkeihin, vesijärjestelmän koepoinnistus, yhden vuotavan liitoksen korjaaminen ja tavarat veneeseen. Olimme valmiina viikonloppureissulle ennätysajassa heti vesillelaskun jälkeen!

Nyt tuuli siis painoi meitä kohti laituria, jossa olimme kylkiparkissa. Mutta koska tällä kertaa osasin varautua tuulen vaikutukseen, oli lähtö superhelppo. Laitoin ison pallofendarin veneen ja laiturin väliin lähelle veneen perää ja juoksuköyden peräknaapista veneen puolivälin tienoilla olevaan laiturin kiinnitysrenkaaseen. Keula irti ja pakki päälle. Veneen keula kääntyi hitaasti kohti tuulta ja veneen ollessa noin 40 asteen kulmassa laituriin irroitimme juoksuköyden. Siitäpä olikin sitten helppo lähteä eteenpäin kohti ensimmäistä viikonloppureissua.