Veneilystä Ruotsissa

Moni Etelä-Suomen veneilijä on varmasti joskus suunnannut kesälomareissun tänne Ruotsiin. Tai ainakin suunnitellut tekevänsä niin. Virtauslangan miehistö otti ruotsipurjehdukseen ensikosketuksen suuntaamalla vuosia sitten Oulusta Perämeren yli Luulajaan. Blogia aikaisemmin lukeneet tietävät että myös Höga Kustenista on kokemusta kahdelta kesältä ja viime vuosina olemmekin veneilleet Tukholman ja Öölannin välisellä alueella.

Ehkä nyt toisena koronakesänä pidemmälle suuntautuvan ulkomaanmatkailun ollessa vielä rajoittunutta entistä useampi miettii kurssin ottamista kohti länsinaapuria. Tässäpä siis muutamia havaintoja ruotsalaisesta veneilykulttuurista.

Luonnonsatamat ovat täällä ykkösvaihtoehto monille veneilijöille. Näin meillekin ainakin kun liikumme Tukholman ja siitä etelään suuntautuvassa saaristossa. Suomessa käytimme lähes poikkeuksetta vierasvenesatamia tai vastaavia, ja ankkurissa yöpyminen tai luonnonsatamaan kiinnittyminen oli poikkeuksellista. Tukholman saaristossa veneillessä tilanne on päinvastainen. Hyviä, isohkoillekin purjeveneille sopivia luonnonsatamia on runsaasti ja vierasvenesatamia käytämme vain jos tarvitsemme vettä, sähköä, pesukonetta tai suihkuja. Hyviä opaskirjoja luonnonsatamista on hyvin saatavilla. Gotlannissa ja Öölannissa ei tietääksemme juuri ole luonnonsatamia.

Kauppa- ja ravintolapalveluja on runsaasti. Usein kaupat ja ravintolat ovat kaupallisten satamien yhteydessä, mutta jos niissä ei halua yöpyä, niin satamassa voi tehdä vaikka päiväpysähdyksen. Palvelujen kannalta superpaikkoja ovat Arkösund, Nynäshamn (täältä voi todella helposti napata kyytiin miehistöä / jättää miehistöä, koska lähijuna kulkee käytänössä suoraan satamasta Tukholmaan), Sandhamn ja Vaxholm. Vaxholmia en voi koskaan kyllin ylistää. Se on saariston pääkaupunki, jos minulta kysytään, ja upea päiväretkikohde vaikka niillekin jotka eivät veneile, vaan haluavat saaristokaupunkitunnelmaan päiväretken muodossa Tukholmasta.

Saunoja on saaristossa jonkin verran, nyt korona-aikaan osaa niistä voi varata omaan käyttöönsä, mutta muuten ne ovat usein sekasaunoja. Peseytyminen hoituu meressä ja löylykulttuuria ruotsalaiset eivät juuri tunne. Olen nyt neljän veneilykesän jälkeen (ehkä) toipunut järkytyksestäni, joka johtuu ruotsalaisesta tavasta hoitaa aamupesu meressä veneen perästä aikaan jolloin minä yritän nauttia aamukahvistani sitloorassa.

Vesi-, viemäröinti- ja sähköasioista sen verran, että nämä perusasiat hoituvat täälla vallan toisella tavalla kuin Suomessa. Vettä ei aina ole ja veden tankkauspaikkoja on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Ulkosaaristossa on täällä kesäisin vesipula. Esimerkiksi Sandhamnissa ei vettä välttämättä anneta tankata kokonaisia tankillisia kesäisin. Vedestä peritään yleensä erillinen maksu. Sanomattakin on selvää, että letkusta tulevalla vedellä ei pestä veneitä. Septitankin tyhjennys voi olla painajainen, koska tyhjennysasemia on harvakseltaan, ne ovat usein täynnä sesonkiaikaan ja sijoittelu ei läheskään aina ole käyttäjäystävällistä. Tästä epäkohdasta kirjoitellaan myös paikallisessa veneilylehdistössä. Sähköä on näiden kuluneen neljän vuoden aikana tullut saataville yhä useampaan vierasvenesatamaan ja siitä peritään yleensä erillinen maksu. Neljä vuotta sitten tuntui että sähkö satamassa oli täällä harvinainen palvelu.

2018 tapasimme Guppö Kupassa skotlantilaisen pariskunnan joka oli tullut Skotlannista Ruotsissa sijaitsevalle veneelleen kesäksi. He sanoivat että vuosien purjehduksen jälkeen Välimerellä, Karibialla ja ties missä he päätyivät pitämään Tukholman eteläpuolista saaristoa maailman hienoimpana purjehdusalueena ja ovat viettäneet kesänsä näillä vesillä jo yli 20 vuotta. Hankala todentaa tätä väitettä omalla rajallisella kokemuksella, mutta ei näissä saaristoissa kyllä mitään vikaa ole. Päinvastoin, rutkasti hehkutuksen aihetta. Virtauslangan mielestä aidoimpaan kokemukseen pääsee kiinni nauttimalla niin upeista luonnonsatamista kuin saariston palvelutarjonnasta itselle sopivassa suhteessa.