Viikonloppureissulle suoraan vesillelaskusta

Satamasta ulospäästyämme totesin tuulen puhaltavan edelleen 8-10m/s etusektorista. Tiukalla luovilla olisi saattanut päästä perille seuran saareen, mutta purjeet olivat edelleen säkeissään sisällä veneessä. Ajan ja ylimääräisen häslingin välttämiseksi päätimme ajella tänään koneella ja viritellä purjeet paikalleen huomenna kaikessa rauhassa. Vastainen tuuli puhalsi raikkaasti läpi villapiposta, joten vaihdoin päähineen keliin paremmin sopivaksi.

Viileästä tuulesta huolimatta keli oli muutoin loistava kauden avajaiskeliksi ja matka sujui mukavasti tuttuja maisema katsellen. Laivakoira matkusti seuranani kannella lampaantaljan alla. H puolestaan purki tavaralaatikoita sisällä veneessä webaston lämmössä.

Perillä parkkeerasimme venhon vakipaikalle ja laskin paikalla olevan jo kahdeksan muutakin venettä. Ajankohtaan nähden runsaahkosta veneiden määrästä huolimatta H sai varattua saunavuoron heti puolen tunnin päähän, joten illan kulku näytti sujuvan normaalin käsikirjoituksen mukaan. Paitsi että veneeseen ei tullut maasähköä, jota kyllä näytti virtaavan kaikkiin muihin veneisiin. Kokeiltuani sähkönsaantia usemmasta tolpasta totesin ongelman olevan joko kaapelissa tai veneen päässä. Vastapäisen veneen setä oli selvästikin huomannut sähkönsaantiongelmani, sillä hän saapui paikalle mittariarsenaalin kanssa. Totesimme syylliseksi käytössä löystyneet Marincon maasähkökaapelin pistokkeen liitokset. Ruuvimeisselitemppujen jälkeen alkoi sähkö virtaamaan meidänkin veneeseen. 

Yöksi sammutimme webaston ja nukuimme hyvin kahden päällekkäisen untuvapeiton alla. Aamulla ulkolämpömittari näytti alle yhden asteen lukemia, mutta veneessä lämpö ei laskenut alle seitsemän ja puolen asteen. Kuumaa aamukahvia kelpasi siemailla avotilan luukusta tarjoiltujen maisemien sekä täydellisen hiljaisuuden kera.

Viikonlopun luksusohjelma koostui saarikävelyistä, grillauksesta, saunomisesta ja pikkupuuhastelusta veneen parissa.

Kotisatamaan jätimme kesää varten koeponnistetun veneen. Näin jälkikäteen uskaltaa jo todeta, että kyllä huolellisella valmistelulla onnistuu viikonloppureissuun lähtö suoraan vesillelaskustakin. Ja ilman isompaa reissukatastrofia. Meiltä puuttui reissusta vain suola.

Vesillelasku ja kauden ensimmäiset oppitunnit

Vesillelaskupäivä varattiin hyvissä ajoin heti ajanvaraussysteemin auettua. Niinpä sain varattua meille sopivan laskuajan: perjantaina 16.4. klo 15:50 eli päivän toiseksi viimeisen ajan. Valmistelin veneen kuivalla maalla mahdollisimman hyvin sillä ajatuksella, että kelien salliessa lähtisimme viikonloppureissuun suoraan vesillelaskusta. Tällaista yltiöpäisyyttä emme olleetkaan vielä aikaisempina vuosina kokeilleet.

Sääennusteet vesillelaskuviikonlopulle olivat varsin suotuisat: aurinkoista lämpötilan ollessa välillä +1...+12 astetta. Niinpä saavuimme satamaan ruokakaupan noutopisteen kautta auto täynnä tavaraa. Yrityksenä oli pakata mukaan ruokatarvikkeiden lisäksi kaikki viikonlopun aikana tarvittava kampe, sekä paljon muuta veneen normaali kesävarustukseen kuuluvaa rojua. Itse vesillelasku sujui Svinninge Marinan henkilökunnan voimin normaalirutiinein täsmälleen aikataulussa.

Ensimmäiseksi toimenpiteeksi päätimme siirtää veneen vastapäiselle laiturille vesitankkien täyttämistä varten. Tavarat siirtäisimme veneeseen vasta kun vesijärjestelmä olisi todettu vuodottomaksi. Vesijärjestelmän vuotojen metsästäminen kun on paljon helpompaa veneen ollessa tyhjänä tavarasta. Lyhyt siirtymätaival vastapäiseen laituriin tarjoili ensimmäinen oppitunnin heti kauden alkuun: muista katsoa tuulimittariin ennen laiturista irtaantumista. Puuskittainen suora sivutuuli puhalsi 8-10m/s työntäen meitä laiturista poispäin, jossa olimme sivukiinnityksessä keula kohti maata. Ainoa tapa poistua laiturista oli peruuttaa vene pois, mutta sivutuulesta johtuen reittisuunnitelmani toteutus ei sujunut haluamallani tavalla. Tuuli tarttui veneen keulaan kääntäen vettä siten, että veneen perää ei saanut ohjattua laiturista poispäin. Keulapotkurin avulla veneen olisi tietysti voinut kääntää hallitusti ympäri keulan kautta tässä rajallisessa tilassa, mutta sellaista ylellisyyttä ei ollut veneeseen itsestään ilmestynyt tämänkään talven aikana. Ja tässä kohden voi sitten jälkiviisaana kirjata ylös oppitunnin numero kaksi teeman: tee aina varasuunnitelma mikäli alkuperäinen pläni ei syystä tai toisesta toimikaan. Käytin kaiken käytössä olleen tilan satama-altaasta ja sain lopulta veneen käännettyä keulan kautta ympäri kunniallisesti ilman kalustovahinkoja. Olimme nyt kylkiparkissa vastapäisessä laiturissa keula toiseen suuntaan. Vedet tankkeihin, vesijärjestelmän koepoinnistus, yhden vuotavan liitoksen korjaaminen ja tavarat veneeseen. Olimme valmiina viikonloppureissulle ennätysajassa heti vesillelaskun jälkeen!

Nyt tuuli siis painoi meitä kohti laituria, jossa olimme kylkiparkissa. Mutta koska tällä kertaa osasin varautua tuulen vaikutukseen, oli lähtö superhelppo. Laitoin ison pallofendarin veneen ja laiturin väliin lähelle veneen perää ja juoksuköyden peräknaapista veneen puolivälin tienoilla olevaan laiturin kiinnitysrenkaaseen. Keula irti ja pakki päälle. Veneen keula kääntyi hitaasti kohti tuulta ja veneen ollessa noin 40 asteen kulmassa laituriin irroitimme juoksuköyden. Siitäpä olikin sitten helppo lähteä eteenpäin kohti ensimmäistä viikonloppureissua.

Missä on tullut käytyä - 2020 päivitys

Vene talvehtii jälleen kuivalla maalla ja syksyn harmaan pimeinä päivinä on kiva selailla omaa blogia ja valokuvia sekä muistella edelliskesien venereissuja. Tänä kummallisena koronavuonna emme päässeet suunnitellulle venereissulle Suomen puolelle Ahvenanmaan ja Turun saaristoon, vaan pysyttelimme Ruotsin puolella kiertäen Tukholman saariston ulkokehää yhdessä ystäviemme kanssa. Kesä oli muutenkin hieman tavallisuudesta poikkeava koronan lisäksi, sillä reippaita tuulahduksia oli tällä kaudella tarjolla hyvin usein. Saariston suojassa aallot eivät ole mikään ongelma, mutta luonnonsatamien valintaan reippaat tuulet toivat oman mausteensa.

Muutama uusi täppä sentään saatiin karttapohjalle, johon olen perinteisesti joka vuosi merkannut kaikki käydyt uudet vierassatamat sekä luonnonsatamat/rantautumispaikat. Koska isomman mittakaavan kuvassa Tukholman saariston täpät puuroutuvat samaan nippuun, niin tekaisin tänä vuonna oman kuvan Tukholman saariston alueesta. Piirtelin karttapohjalle myös punaisella katkoviivalla 30NM etäisyyden kotisatamastamme saariston pääkulkureittejä pitkin. Kotisatama on merkattu sinisellä ympyrällä, jonka sisässä on S-kirjain (Start). Punaiset ympyrät ovat 30NM etäisyydellä kotisatamastamme.

Piirsin 30NM etäisyyden tarkoituksella, sillä suurin piirtein sinne asti ehtii helpohkosti viikonloppureissulla. Kuten kuvasta näkyy, suosikkimme on "mellersta skärgården", jossa useimmat käyntikohteistamme sijaitsevat. Ehkäpä ensi vuonna etsimme uusia viikonloppukohteita hieman kauempaa saariston ulkokehän tuntumasta,  jossa luonto on karumpaa ja kallioisempaa. Kuvasta näkyy myös hyvin, että Mälarenin puolelle emme viikonlopun aikana pääse kovin kauas. Ehkä sinne menemme sitten joku vuosi kesälomareissulla? Ylläoleva kuva auttaa itseäkin hahmottamaan paremmin saariston mittasuhteita ja etäisyyksiä kotisatamastamme käsin. Plaraamalla alueen merikarttasarjoja ei samanlaista käsitystä etäisyyksistä pääse syntymään. Mutta sehän on niin, että jos valmista ei ole tarjolla niin sitten tehdään itse.

Ja lopuksi perinteinen kokokartta, josta näkyvat kaikki käyntikohteemme.