Sponsorinsa mukaan nimensä vaihtanut kilpailu tunnetaan paremmin nimellä Gotland Runt. Kisakylän sijainti keskellä Tukholmaa, Skeppsholmenilla, tarjoaa oheistapahtumineen purjehduksesta kiinnostuneille erinomaisen tilaisuuden aistia suuren urheilujuhlan tuntua. Tapahtuma antaa myös hyvän mahdollisuuden tutustua hyvään kattauksen upeita avomerikelpoisia purjeveneitä.
Kilpailuun osallistuu tänä vuonna eri luokissa 245 venettä ja suomalaisia veneitä on mukana yli 20. Mukana on myös Oulun Merenkävijöiden lipun alla purjehtiva Lady A.
Tapahtumaa varten on erikseen pystytetty viisi pitkää laituria kisaveneitä varten. Erinomainen sijainti keskellä Tukholmaa selviää hyvin, kun katsoo kuvaa ykköslaiturista: taustalla näkyy Gamla Stan sekä kuvan oikeassa yläreunassa Kuninkaanlinna.
Pyörähdin tietysti läpi kaikki viisi laiturillista hienoja veneitä sekä tutustuin paikalla olleiden venetarvikeliikkeiden valikoimaan. Koetin myös kykyjäni vinssiapinana Lewmarin teltalla, jossa haasteena oli pyörittää "kahvimylly"-tyyppista isoa kahden kammen vissiä 60 kierrosta mahdollisimman nopeasti. Oikeassa tilanteessa kammissa on varmasti reilusti vastusta, mutta tyhjänkin vinssin pyörittäminen kävi tottumattomalle työlääksi. Ehkä on parempi pysytellä perheveneiden kokoluokan yksikampisissa vinsseissä.
Laitureilla riitti tungokseksi asti uteliaita katsojia ja venekuntien edustajia kantamassa tavaroita sekä ruokia veneisiin. Pientä laittoa ja säätöä tuntui riittävän hyvin monessa veneessä, toki kaiken pitää olla kunnossa noin 350NM pituista avomerikisaa varten.
Pisimpään silmäni lepäsivät classic-luokan puuveneiden parissa. Kyllähän sellaisella purjehtiessa täytyy olla jotain erityistä tunnelmaa. Ehkä vielä joku päivä pääsen jonkun puupurjevenekaunottaren kanssa purjehtimaan. Erityisen kauniina mieleeni jäi S&S 48 S/Y Elske.
Nykyaikaisemmista veneistä ihmettelin erityisesti uudenkarheaa Hallberg-Rassy 64:sta sekä viereistä Super Maxi 100:sta. Molemmat näkyvät alla olevassa kuvassa. Täytyy todeta, että sata jalkaa on kohtuullisen pitkä pätkä purjevenettä (30,5m) ja että sellaisen masto kohoaa kohtuullisen lähelle taivasta (40m). Oulussa tuo mastonkorkeus ei olisi haitaksi, mutta 4.5m syväys asettaa hieman turhan paljon rajoituksia väylien ja satamien valintaan. Aina se isompi, hienompi tai nopeampi vene jostain löytyy 😄
Kilpailusta kiinnostuneet voivat seurata kisaa reaaliajassa karttapohjan päällä kilpailunjärjestäjien sivuilla (linkki).
Kävimme syksyllä Tukholman kelluvassa venenäyttelyssä (linkki) ja totesimme tapahtuman erittäin hyväksi. Lähestyvän veneilykauden innoittamina päätimme käydä tutustumassa myös perinteisiin Tukholman messukeskuksessa pidettäviin venemessuihin. Tiesimme etukäteen, että ruotsalaiset maahantuojat ovat päättäneet esitellä purjeveneitään vain syksyn kelluvassa venenäyttelyssä, joten moottorivenepainotteinen tarjonta ei tullut yllätyksenä. Toki vilkaisimme ensin muutaman esillä olleen kilpailukategorian purjeveneen, joista vaikuttavimpana näytillä oli Club Swan 50.
Vene on selkeästi rakennettu kilpailukäyttöön ja sellaisella purjehtiva viettäneekin suurimman osan ajastaan valtavassa laakeassa avotilassa.
Moottorivenetarjontaa messuilla oli esillä hyvin. Suomalaiset venevalmistajat olivat esillä keskitetysti isojen Suomen lippujen kera. Suomalainen veneenvalmistus herättää ansaitusti täälläkin mielikuvan korkeasta laadusta. En ole koskaan tuntenut itseäni moottorivenemieheksi, mutta innostuin tutustumaan lähemmin legendaarisen laatuveneen Targa 37:n ominaisuuksiin.
Ulkotiloiltaan ympärikäveltävä Targa antaa varsin huolitellun ja käyttökelpoisen vaikutelman. Sisätilojenkin viimeistely on huippuluokkaa. Veneestä löytyy ohjaamosalongin lisäksi etu- ja takakajuutta, joissa kummassakin on kaksi petipaikkaa. Laadulla on toki hintansa, mutta päädyin silti miettimään miksi Targa 37 maksaa 50 jalkaisen sarjatuotantopurjeveneen verran. Purjevene on toki Targaan verrattuna tuskastuttavan hidas, mutta tiloiltaan sellainen on huomattavasti avarampi kuin Targa 37, jonka salonkiohjaamon näette alla olevassa kuvassa.
Käväisimme kuuntelemassa messujen esiintymisnurkkauksessa Håkan Södergreniä, joka on suunnitellut paljon veneitä myös suomalaiselle veneteollisuudelle.
Messuhallin moottoriveneosastolla kävellessä kiinnitin huomiota useassa veneessä olleisiin "såld" lappuhin. Ruotsalaiset eivät siis tule messuille pelkästään katselemaan veneitä, vaan niitä selvästikin myös ostetaan paljon. Moottorivenehallin perältä löytyi myös kiinnostava vene-erikoisuus, joka taatusti huomataan ja kuullaan sen liikkuessa pitkin vesiväyliä. Moottori pakoputkineen on näyttävästi esillä ilman turhia äänenvaimentimia ja voin vain kuvitella millaisen V8 konserton säestämänä vene saavuttaa 46 solmun huippunopeutensa.
Varustehallin puolella tarjonta oli runsasta ja minäkin sovittelin Dubarryn purjehdussaappaita. Lesti ei oikein sopinut jallaneni, joten päätin jatkaa purjehduksia hyväksi todettujen Hai-saappaideni kanssa.
Messuvieraita oli liikkeellä runsaasti, joten messut ovat paikkansa ansainneet ainakin moottoriveneilevän kansanosan parissa. Purjeveneilijöinä teimme saman päätöksen, kuin ruotsalaiset purjeveneiden näytteilleasettajat: keskitymme jatkossa Tukholmassa syksyisin pidettäviin kelluviin venenäyttelyihin.
Ajatus autoilusta veneilyn kautta tutulla merialueella kuulostaa erikoiselta, mutta niin vain sekin ihme tuli todistettua tänä viikonloppuna. Jäätie Oulunsalosta Hailuotoon on aukaistu tälle talvelle, joten päätin käydä vilkaisemassa miltä Oulun alueen suosikkisatamani Marjaniemi näyttää talvella. Aurinkoisena kesäpäivänä Marjaniemi on todella upea päiväretki- ja veneilykohde. Ennen talvireissuun lähtöä fiilistelin Marjaniemen upeaa tunnelmaa vilkaisemalla parin vuoden takaisen juhannusreissun kuvia (linkki).
Hailuoto on Oulun edustan suurin saari, joka on oma kuntansa. Sinne ei ole siltayhteyttä, joten ilman jäätietä saaren autoliikenne on lauttayhteyden varassa.
Reilun kahdeksan kilometrin mittainen jäätie kulkee lauttaväylän suuntaisesti turvallisen etäisyyden päässä. Jäätiellä on liikennemerkein osoitettu maksiminopeus 50km/h, painorajoitus, ohituskielto, 50m minimietäisyys autojen välille, pysähtymiskielto sekä railovaroitus. Isoja railoja ei näkynyt, mutta jäätien pinta oli koko matkalta kovin epätasainen. Totesin 40km/h olevan jo aivan riittävän hurrja matkanopeus.
Meno- ja paluukaistojen väli oli tehty riittävän isoksi. Kuvassa vastaantulija näkyy vasemmassa reunassa. Autoja jäätiellä riitti jonoiksi asti ja osa autoilijoista ei voinut vastustaa kiusausta pysähtyä valokuvaamaan. Tämä hidasti matkantekoa entisestään, sillä kukaan ei tohtinut haastaa jään kantavuutta ja rikkoa ohituskieltoa.
Marjaniemessä kaikki tutut paikat olivat saaneet valkean lumipeitteen. Luotsivenekin nökötti laiturissa valmiina tositoimiin.
Veneilijöiden vieraslaiturit talvehtivat yksinäisinä jäiden keskellä odottaen lämpimämpiä kelejä.
Kävin tietysti sataman aallonmurtajan päässä muistelemassa kesäisiä sataman sisäänajoja. Erityisesti mieleen on jäänyt saapuminen satamaan yhtä aikaa auringonlaskun kanssa. Silloin olimme veneinemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lopputuloksena tämä upea kuva (linkki). Nyt seisoin kuvanottopaikalla oman kameran kanssa. Katsoin horisonttiin ja suunnittelin tulevan kesän venereissuja.
