Huono olo hienossa kelissä

Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen uni maistui pitkälle aamupäivään. Heräämistäni odottaessa H oli ehtinyt lukea ison siivun kirjastaan ja oli jo valmiina irrottamaan köydet päivän merimatkaa varten. Nopea ja sisällöltään varsin niukka aamupala oli hoidettu nopeasti, joten matka Kemiä kohden alkoi omasta näkökulmastani varsin nopeasti. H otti kapteenin osan ja minun vuoroni oli toimia sekä gastina että merikokkina.

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Alkumatkalla tuulta oli sen verran että purjeetkin päätettiin nostaa. Pitkään emme saaneet olla purjealuksena, kunnes tuuli lopahti kokonaan. Jäljelle jäi vain eilisen reippaan tuulen maininki suoraan sivulta, joka rullasi moottoroivaa venettämme kiitettävästi.

Merikokin lounaslistalla oli taitotason mukaisesti hampurilaiset -eiliseltä jääneitä tarvikkeita hyödyntäen. Merikokin olo oli ollut heräämisestä lähtien hieman hutera ja epäilin eilisiltaisten Jarin kolinoiden sekoitussuhteella olevan jotain osuutta asiaan. Hampurilaispihvien paistokäryt kuumassa pentterissä mainingin rullauksessa viimeistelivät huteran olon selkeästi huonon puolelle ja merikokin täytyi käydä kesken paistopuuhien haukkaamassa kannella tuoretta happea keuhkoihinsa. Muutaman happihyppelyn avittaman sain hampurilaiset valmiiksi ilman ylimääräistä kalanruokinta-ohjelmanumeroa. Hieman yllätyksekseni hampurilainen maistui kannella tarjoiltuna varsin maukkaalta ja söinkin sen kokonaan. Upealla merimaisemalla on uskomaton vaikutus moneen vaivaan!

Loppumatkan Kemin satamaan moottoroimme rasvatyyntä merenpintaa ihastellen. Ei tätä kuitenkaan ihan joka päivä näe.

Naapuriseuran saunassa

Muutaman päivän lomapurjehduksen ensimmäisenä kohteena oli purjehdusseuramme saaritukikohta Iin Röytässä. Arjen ajatukset karisisivat viimeistään seuran majan saunassa. Rapsakan tuulen avittamina matka Röyttään alkoi mukavan sporttisesti. Tuulimittari pyöri kympin molemmin puolin käyden puuskassa 12m/s. Reivit päälläkin vauhdit pysyivät yli 7 solmun. Kellonmerellä tuuli hieman laantui ja genoa aukaistiin kokonaan. Loppumatkan vauhti pysyi yli kuuden solmun, joten perille päästiin hyvissä ajoin.

Naapuriseuran Jari ja Jouko olivat laiturilla vastassa viittelöimässä laiturin päässä olevan tilaa ja syväystä. Ystävällisesti he myös neuvoivat pitämään kannella hyvin kiinni veneestä äkkipysäyksen varalta. Röytän satamassa syvyyden riittävyys purjeveneille etenkin betonisten poijupainojen kohdalla ei juuri tuon laiturin päädyssä ole itsestäänselvyys. Normaalisti käyttämämme purjevenelaituri uhkasi keväällä upota ja on nyt viety remontoitavaksi. Tieto laituriremontista näyttää tavoittaneen hyvin alueen veneilijät jotka loistivat poissaolollaan. Isossa satamassa oli vain muutama vene. Naapuriseuralaisten sauna oli jo lämpimänä ja he totesivat ettei meidän kannata viereistä saunaa erikseen lämmittää ja tarjosivat saunaansa meidän käyttöömme. Kiitimme tarjouksesta ja mahdollisuudesta päästä nauttimaan naapuriseuran saunan kuuluisan pehmeistä löylyistä.

Löylyt olivat todellakin maineensa veroiset ja näkymät terassilta vertaansa vailla.

Tuuli tyyntyi illaksi satama-altaassa ja saunan jälkeen oli mukava istuskella veneen kannella sihijuomaa nauttien.

Illanpäälle Jari vielä kutsui veneellensä ottamaan ”kolinat”. Ameriikan veneessä kun on pakastin, jossa on kätevää tehdä jäitä grogilasiin. Ei onnistu meidän veneessä. Hyvässä seurassa ja kolinaa nauttiessa aika vierähti kuin siivillä. Kelloa muistin katsoa aivan liian myöhään. Mutta lomallahan tässä ollaan, nukutaan sitten aamusta hieman pidempään.

Vötkäilyä ankkurissa sekä puomijarrun ihmettelyä

Loma alkoi, mutta valitettavasti pidempi purjehdusreissu kaukaisempiin kohteisiin jää tältä kesältä väliin. Tänään keli oli loistava, joten paikkasimme tilannetta päiväpurjehduksella. Päätimme purjehtia lyhyen matkan läheisen Hermannin saaren edustalle ankkuriin. Vötkistelimme rauhassa kannella kahvikupin ja lehtien kera. Veneen rauhallisessa keinahtelussa päiväunetkin maistuvat makoisille. Mitäpä sitä aina kiiruhtamaan kauas.

Päiväunilta herättyämme suunnittelimme mahdollista reittiä lomapurjehdukselle. Muutaman päivän purjehdus lähialueella näyttäisi mahdolliselta. Olisihan se hienoa, jos ehtisimme kelien salliessa pyörähtää Marjaniemessä, Sandskärissä, Selkä-Sarvessa sekä Iin Röytässä. Enempään tuskin aika riittää.

Paluumatkan myötätuuleen ihmettelimme asentamani puomijarrun toimintaa. Päätin hankkia sellaisen pienentämään vahinkojiipin riskiä isomman aallokon myötätuulipurjehduksessa. Entuudestaan puomijarrusta ei meillä ollut kokemusta, tosin sellaisen omistavat kehuivat kapistusta vuolaasti.

Ensimmäisten jiippien jälkeen totesimme Walderin puomijarrun tekevän sen mitä luvataankin. Ja tehokkaasti. Puomi kun ei tahtonut jiipissä siirtyä millään puolelta toiselle, ainakaan noin 5m/s tuulessa. Tätäkin siis pitää harjoitella.