Veneseuramme järjesti viikolla aina ajankohtaisen teemaillan meripelastuksesta. Asiantuntijana puhumassa oli paikallisen Merivartiostoaseman edustaja. Itse en päässyt mukaan, mutta opitussa riitti puhuttavaa pitkälle iltaan, kun A palasi tilaisuudesta. Taas tuli todistettua, että luulo ei ole tiedon väärti.
Harhaluulo 1
Jos vene joudutaan jättämään, veteen kannattaa mennä vähissä vaatteissa. EI kannata. Jos on aikaa, niin vaatetta kannattaa pukea päälle reilusti. Suurin uhka veden varaan jouduttaessa on hypotermia, myös elokuussa vesien ollessa lämpimimmillään.
Harhaluulo 2
Vedessä kellutaan selällään. EI, vaan sikiöasennossa, jotta lämmönhukka on mahdollisimman pieni.
Harhaluulo 3
Hätäraketin ampuminen on helppoa. EI ole. Raketteja on olemassa kahta mallia ja molempien ampuminen vaatii harjoittelua (ilman että riskinä on raketin ampuminen veneeseen). Harjoituksia voi järjestää jos siihen hakee kirjallisen luvan Merivartiostolta.
Harhaluulo 4
Ruotsissa veneiltäessä pitää muistaa soittaa Ruotsin pelastusviranomaiselle. EI tarvitse. Suomeen Merivartiostoon voi hätätilanteessa soittaa myös Ruotsin puolella veneiltäessä. He kuulemma "neuvottelevat Göteborgin kanssa" kuka tulee apuun.
Jotakin sentään tiesin ennestäänkin.
Merivartiosto pelastaa ihmisiä ja ympäristöä, ei kalustoa. Olisi kuitenkin varsin ikävää, jos konerikon kohdattua pitäisi ihmetellä, että pitäisikö rantaan meloa vai mitä. Siksipä Trossi ja vapaaehtoistoimintaan perustuva Meripelastusseura on niin hieno juttu. Investoimalla 70 euroa Trossimerkkiin ja Meripelastusseuran jäsenyyteen veneesi hinataan maksutta lähimpään satamaan matkan keskeytyessä. Toivon että meidän 70 euroa menee tänäkin kesänä vain ja ainoastaan Meripelastusseuran toiminnan tukemiseen.
Terveiset iltalenkiltä. Tuli otettua tuntumaa veteen. Enemmän ei-suunnitellusti kuin suunnitellusti. Päätin suhtautua tilanteeseen kuitenkin positiivisesti, kun vedessä on kyse SELVÄSTÄ kevään merkistä. Lenkkireitillä eteen tuli koko kävelytien levyinen lammikko, jonka läpi kahlaamiseen kuivin jaloin olisi tarvittu vähintään Hunterit. Hai -saappaiden varsi ei olisi riittänyt.
Minähän ajattelin (lenkkarit jalassa), että otanpa sitten reitin tuolta hangen puolelta. Alku meni hyvin, mutta mielessä ei käynyt, että hangen allakin voi olla näihin aikoihin vuodesta vettä. Niinpä olinkin pian nilkkojani myöten sulamisvedessä. Onneksi oli sentään märkänäkin lämmittävät villapohjasukat niiden litimärkien lenkkareiden sisällä. Ja pian positiivisuus kasvoi entisestään kun näin, että huoltofirman setä asetteli paikoilleen uimarannan viereen jäätelökioskia! Kyllä se kesä vielä tästä tulee.
Ensimmäinen matkallemme osunut majakkasaari oli Kylmäpihlaja. Saaren majakka ei ole järjin vanha, vain 60 vuotta. Aikanaan saari oli luotsien tukikohta, mutta nykyisin saaren pysyvimmät asukkaat ovat siivekkäitä.
Osuimme viime kesänä Kylmäpihlajaan ajankohtana, jolloin saareen oli mahdollista tutustua opastetulla kierroksella. Oppaan tarinat avasivat saaren ja ylipäätään Rauman merenkulun historiaa mielenkiintoisella tavalla. Tarinan mukaan saarella asuneet ovat piirtäneet kallioon erilaisia kuvioita. Tämän kruunun sanotaan olevan peräisin Ruotsin vallan ajoilta, 1700-luvulta.
Kylmäpihlaja ja muitakin Selkämeren saaria esitellään upeasti videoiden avulla täällä. Saarella on myös omat webbisivut.
Majakka on avattu yleisölle 2001 ja siellä on mahdollista majoittua. Majakan ravintola vaikutti varsin houkuttelevalta ja viime kesänä kävijöitä ilahdutti myös sataman tuntumassa esillä ollut valokuvanäyttely. Saarelle pääsee paitsi omalla veneellä, myös vesibussilla Raumalta. Kylmäpihlaja on ehdottomasti sarjassa "menisin uudestaan".
