Erään pentterin varustelista

Innokkaan kotikokin yksi huolenaihe venettä hankittaessa oli pentterin varustus. Miten ruoanlaitto poikkeaa kodin olosuhteista, millaiset tarvikkeet olisivat hyödyllisiä ja miten keksiä hyviä veneolosuhteissakin toteuttamiskelpoisia resptejä?

No - pienellä mielikuvituksella ja soveltaen kaasu-uunilla, kaksiliekkisellä kaasuliedellä ja tilavalla kylmäboxilla varustetussa pentterissämme pystyy tekemään vaikka millaisia ruokia. Onnistumisia keitoksissa koettiin useita ja epäonnistuminen tuli vastaan, kun yritimme tehdä jäbäH:n rakastamia pasteijoita kaasu-uunissa. Maku hyvä, ulkonäkö litsahtanut. Mustikkapiirakasta uunimme teki sen sijaan varsin makoisan.

Pentterin varustelu riippuu varmasti ruuanlaittotyylistä ja innostuksesta. Alla varustelistaa, jonka ohjaamilla hankinnoilla ruokailut onnistuivat varusteiden puolesta nelihenkisellä perheellämme pidemmälläkin venereissulla.

Ruuanvalmistus

- 1,5 litran kattila

- 3 litran kattila (erityisen tarpeellinen pastan- ja perunansyöjille)

- pienehkö paistinpannu

- vesipannu

- leikkuulauta

- veitset: kokkiveitsi, pienempi veitsi ja kuorimaveitsi

- siivilä - saatavilla on kivoja kokoon taitettavia siivilöitä, esimerkiksi silikonisia

- sekoituskulho tai pari - jos löydät pienehköjä kannellisia kulhoja, niin ne sopivat myös (kylmä)säilytykseen

- valkosipulinpuristin, teesihti, sakset, juustohöylä, paistinlasta, pari sekoituskauhaa ja spagettikauha
- raastin

- uunivuokia 2 kpl (piirakkamalli ja korkeampireunainen suorakaide)

- "Silppuri" tai "pikakokki" eli pyöritettävä, erilaisilla terillä varustettu laitos, jolla voi pilkkoa ja vatkata kermaa (meillä oli Tupperwaren tällainen)

- kahvinkeittovälineet + termoskannu

Perinteisen kahvinsuodattimen käyttäminen tuntui veneolosuhteissa turhan hankalalta. Päädyimme pressokeittimen ja EvaSolon kahvinkeittimen käyttäjiksi. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä kuuman veden läikkymistä.

Astiat ja tarjoilu

- juomakannu, leipäkori ja tarjotin

- matalat ruokalautaset, aamiaslautaset, mukeja ja laseja omien tottumusten ja tarpeiden mukaisesti

- keitto- / jugurtti- / muro- / jälkiruokakulhot

- ruokailuvälineet oletetun ruokailijamäärän mukaan

- salaattikulho + salaattiottimet

- pippuri- ja suolamylly

- PALJON astiapyyhkeitä

- tiskausvarusteet, ruokailuvälineiden valutusteline ja astiankuivausteline

Meillä astiapyyhkeet tahtoivat olla jatkuvasti märkiä ja viikon reissulla 8 pyyhettä ei ollut yhtään liikaa. Tämän kevään HM:n mallistosta löytyi meriteemaan sopivia astiapyyhkeitä ja kala-aiheiset luutut.

Muut tarvikkeet

- muovipusseja, pussinsulkijoita, folio ja leivinpaperi

- 2 juomavesiastiaa (10l)

- tarpeen mukaan mausterasioita ja kuivien ruoka-aineiden säilyttämiseen sopivia tiiviitä astioita

Tuunasin tähän tarkoitukseen Innocent -smoothiepurkeista säilytysputelit. Vielä tyylikkäämät saisi jos hankkisi vanhanaikaisen mustalle pohjalle kohokirjaimia tekevän tarrakirjoittimen.

Esteettisiä arvoja ei sovi unohtaa myöskään veneessä ruokailtaessa. Niinpä meidän paatissa on mukana valikoima erilaisia merihenkisiä servettejä. Täydensin varastoja juuri Hullujen Päivien kankaisilla ruutulautasliinoilla ja ruokopunoksisilla lautasliinarenkailla. En ajatellut veneessä kyllä servettejä pestä, joten ehkä ne paperiset silti ovat useammin käytössä...

Mitä jäi viime kesänä uupumaan? Ajattelin korvata tuon pikakokin sauvasekoittimella, jossa on vatkainosa. Sen käyttö on tietysti mahdollista vain silloin kun olemme kiinni maasähkössä. Lisäksi etsinnässä on tarjotin, jossa on liukumaton pinta. Lasit hankimme polykarbonaattisena (esim. Clas Ohlsonilta saa edullisesti) ja muut astiat melamiinisena (astioistamme lisää). Ensi kesäksi hankintalistallani on myös parin desin oikeat lasit, jotka mahdollistavat kuumienkin juomien tarjoilun. Yhteen vetäen pentterin varustuksesta voisi sanoa, että varusteet kannattaa hankkia oma kokkaustyyli tunnistaen. Vähemmälläkin kyllä pärjää ja jos tilat sekä oma into kannustavat pentterin voi varustaa hyvinkin kattavasti.

Majakkasaari: Tankar

Viime kesän reissulta jäi ajatus tehdä vähän tarkempaa blogipostausta muutamasta majakkasaaresta, joissa pysähdyimme. Yksi välisatamistamme oli Kokkolan edustalla sijaitseva Tankarin saari.

Saarella on 1889 rakennettu majakka, jonka sanotaan Gustave Eiffelin arkkitehtitoimiston suunnitelleen. Totta tai ei, majakassa on kuitenkin ranskalaista alkuperää oleva valolaite. Mitä se sitten tarkoittaakaan, prismastoa vai valonlähdettä...
Saarella on kesäaikaan hyvät palvelut: kahvila, kesähotelli ja museoaitta miljöön aikaisempia vaiheita esittelemässä. Saaren vaiheista on olemassa mielenkiintoisia tarinoita. Niitä on koottu Kokkolan matkailusivuille.
Veneilijälle saari oli mitä oivallisin välietappi. Jopa kalaa olisi rannalle sijoitetuissa savustuspöntöissä voinut savustaa.

 

Jos haluat tutustua majakkaan sisältä, voit tehdä sen YouTubessa tai ensi kesänä Tankarin Majakkapäivinä.

Oppia aloittelevalle purjehtijalle

Mitä purjehtijan täytyy osata? Paljonkin - sanoisin yhden kesän kokemuksella. Lajina minua purjehduksessa viehättää monipuolisuus ja lähes loputon haastavuus. Haastetta luo luonto sää- ja keliolosuhteineen. Lohdullista on kuitenkin, että alkuun pääsee matalalla kynnyksellä eikä kaikkea tarvitse tai voi osata heti. Ja oppia saa, kun sitä osaa hakea. Yhden purjehduskesän jälkeen tuntuu, että taitojen kehittyessä kasvaa myös ymmärrys siitä kuinka vähän oikeastaan purjehduksesta ymmärtää. 

Jakaisin purjehduksessa tarvittavan osaamisen raakasti kahteen osaan: purjehdustaitoon ja navigointiin. Purjehdusseurat järjestävät purjehduskouluja, joissa opetellaan itse purjehdusta ja veneen käsittelyä yhdistellen teoriaa käytäntöön. Yksi keino varmistua koulutuksen laadusta on käyttää Purjehduksenopettajat ry:n auktorisoimia purjehduskouluja. Aloittelijasta eteenpäin on tarjolla tason mukaista opetusta. Me osallistuimme aloittelijoille tarkoitetulle purjehtijakurssille viime keväänä. Koulutus tuli tarpeeseen minulle, joka olin täysin noviisi purjehtija. Toisaalta myös A oli varsin tyytyväinen koulutuksen antiin, vaikka hän oli purjehduksen perusteisiin tutustunut jo vuosia sitten seilatessaan isänsä kanssa ennen aikuisikää.
Toinen käytännön taitojen tukipilari on navigointiosaaminen. Purjehduskurssilla meripäivinä törmäsimme ensimmäistä kertaa siihen käytännössä. Rehellisesti sanoen olisin ollut täysin pihalla koko hommasta ellen olisi opiskellut asiaa teoriassa talvikaudella saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla. Vaikka veneessämme on GPS-karttaplotteri ja tutka, teemme kartalla aktiivisesti merkinnänpitoa. Tutuilla reiteillä tämä käytäntö pääsee vähän lipsumaan, mutta vieraammilla vesillä koen myös perinteisin keinoin navigoinnin hyvin tarpeelliseksi.

Viestintään eli Itämeren oloissa käytännössä VHF-radion käyttöön on myös olemassa omat säädöksensä ja kurssinsa. A on suorittanut SRC-tutkinnon ja saanut siten rannikkolaivurin radiotodistuksen. Tämä oikeuttaa käyttämään veneen VHF-radiota. Minulle tämä maailma on jäänyt vieraaksi, mutta jospa tulevana kesänä pääsisin hieman VHF-maailmaankin tutustumaan.
Tämän talven ajan purjeveneilyssä tarvittavat taidot ovat olleet lepotilassa, joten nyt lienee oikea aika alkaa kerrata navigoinnin perusjutut, paalusolmu, väistämissäännöt ja muutama muu viimeistään vesille laskun jälkeen tarvittava asia.