Kunkun kesämökillä Sollidenissä

Heräsin jo kello 05:30 ja hiiviskelin kannella irroittamassa köydet. H jäi nukkumaan koneen raksuttaessa tasaista käyntiään. Ajelin tyynessä aamussa kohti Borgholmia eikä muita veneitä juuri näkynyt. Hieman ennen rantautumista kävin herättelemässä H:n, joka totesi matkan sujuneen yllättävän nopeasti.

Borgholmin satama on suuri ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Me vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään Öölantia. Ensimmäinen pysähdys tehtiin kunkun kesämökillä Sollidenin linnassa. Kalle sattui olemaan kotosalla ja näimmekin hänet lähietäisyydeltä hänen ajaessaan kullanvärisellä Volvon maasturillaan hitaasti ohitsemme linnan pihalla. Olisko Silvia lähettänyt ostoksille puuttuvia ruokatarvikkeita hakemaan?

Etelä-Öölantiin suuntautuvalla kiertueellamme näimme muun muassa vanhan perunapeltojen keskellä olevan riimukiven, maatalouden tuotantoeläimiä, sekä runsaasti öölantilaista avointa perinnemaisemaa.

Takaisin kohti Borgholmia ajoimme Öölannin itäpuolta. Siellä ei ole oikeastaan yhtään mitään nähtävää. Kävimme myös pikavisiitillä yhdellä itäpuolen hiekkarannoista, sillä niiltä aukeavat hyvät avomerimaisemat. Rantojen profiili laskee loivasti mereen kuin Pohjanmaalla. Ehkäpä siksi itäpuolella ei juuri ole venesatamiakaan.

Pyörähdimme myös Ismantorpin linnoituksen raunioilla, jotka ovat ilmeisesti olleet aikanaan alueen asukkaiden yhteisesti rakentama tilapäissuoja vihollisia vastaan. Alueen mittakaava on hämmentävän iso ollakseen rakennettu jo noin vuonna 200. Lisäbonuksena alueelle johtava tie oli paikoin upeasti puiden ympäröimä.

Päivän lopuksi totesimme Etelä-Öölannin olevan nyt nähty. Tänne ei tarvitse palata uudestaan, vaikka olihan lähes urheilullisella vuokra-autollamme varsin kiva huristella pitkin maalaismaisemaa. Toki reissun olisin tehnyt mielummin kuvan oikean puoleisella autolla.

Sumun läpi Sandvikeniin

Lähdimme liikkeelle heti aamusta aurinkoiseen keliin. Tuulta ei ollut tarjolla kovinkaan paljon, joten koneistimme etelään kohti Sandvikeniä. Katselin horisontissa edessäpäin makaavaa harmaata pilvimassaa, joka vaikutti turhan tutulta. Emme välttyneet sumulta tälläkään reissulla sillä pian sukelsimme paksuun sumuun. Seurailin muuta liikennettä tutkalla, jossa purjeveneet näkyvät yleensä hyvin. Moottoriveneet ovat hieman haasteellisempia ja testasin näkyvyyttä perässä ajaneen Håkanin kanssa. Tutkaheijastimen kanssa sain hänen veneensä näkymään vasta puolentoista mailin päästä. Sumun hälvettyä tuuli heräili ja saimme edettyä pätkän purjein ennen saapumista Sandvikeniin.

Perille päästyämme vaihdoimme lenkkikamppeet ja lähdimme maastontiedusteluretkelle. Totesimme Sandvikenin luonnoltaan kauniiksi. Pyöreäkivisten rantojen lisäksi paikka tunnetaan isosta vanhasta tuulimyllystään. 

Illalla söimme hyvät kala-annokset rannan yhdistetyssä kalakaupparavintolassa ja jälkiruoaksi teimme lyhyen kävelylenkin rantamaisemissa. Me tykkäsimme. Tänne voisimme tulla uudestaankin.

Ylitys Byxelkrokiin ylimääräisen itäviitan kautta

Lähdimme liikkeelle aamusta kohti Öölannin Byxelkrokia, joka sijaitsee saaren pohjoiskärjen länsipuolella. Itärannan Bödan päätimme jättää seuraavaan kertaan. Kurssi kohti Öölannin pohjoiskärkeä oli eiliseltä tuttu pitsasuunta: 300 astetta. Keli oli pilvetön, lämmin ja täysin tyyni. Eilisestä tuulesta tai aallokosta ei ollut jälkeäkään. Virittelimme aurinkovarjon avotilan ylle ja raksuttelimme koneella kohti Öölannin pohjoiskärkeä. Helppoa matkantekoa.

Aika tarkkaan puolivälissä matkaa, siis Gotlannin ja Öölannin välisen merialueen keskellä, bongasin yhtäkkiä itäviitan veneen oikealla puolella! Nopea tarkistus karttaan: vettä 100m joka puolella eikä yhtään merimerkkiä lähimaillakaan. H vahvisti havaintoni merimerkistä, joten mistään hallusinaatiosta ei ollut kysymys. Otin kuvan merimerkistä ja plotterin koordinaateista. Kun pääsimme matkapuhelinverkon kantaman sisäpuolelle, H ilmoitti havaintomme sjöfartsverketille. Ylimääräistä viittaa suurempi ongelma on varmasti se, että viitta puuttuu jostain.

Öölannin pohjoiskärjen majakka tervehti meitä läsnäolollaan kun kiersimme saaren länsipuolella ja suuntasimme etelään kohti Byxelkrokia. Ystävämme seurasivat omalla veneellään lähituntumassa.

Byxelkrokin satama oli täysi jo saapuessamme. Satamakapteeni ohjasi meidät kylkiparkkiin toisen veneen kylkeen. Ystävämme tulivat sitten meidän kylkeen kolmanteen riviin. Meidän jälkeen saapui vielä paljon veneitä, eikä ketään laitettu pois. Edellisenä päivänä oli 70 paikan satamassa ollut kuulemma 110 venettä ja tänäänkin satama vaikutti varsin täyteen pakatulta.

Kävimme rantaravintolassa ystäviemme kanssa syömässä varsin maukkaat pitsat yhteisen eskaaderin kunniaksi. He suuntaisivat täältä pohjoiseen, kun me taas etelään kohti Borgholmia. Ravintolasta palatessamme tapasimme tuttumme Håkanin, joka oli - yllätysyllätys - matkalla kohti Borgholmia Storebro- veneiden tapaamiseen. Kyllä maailma on pieni kun tuttuihin törmää tuon tuostakin!