Yöksi ankkuriin Fifångin Norrvikeniin

Päivän reittisuunnitelma suuntautui kohti ulkosaariston avoimempia vesiä, joten oli tullut aika laittaa avomerishortsit jalkaan. Niitä käytetään kun ollaan avomerellä tai kun ollaan edes sen verran ulkona että avomerihorisontti on näkyvillä. Alkumatka mutkitteli hauskasti Stendörrenin luontokeskuksen kohdalla ja piti perämiehen hereillä.

Ruotsalaiset tuntuvat jostain syystä tykkäävän kovasti lateraaliviitoista, niistä vihreistä ja punaisista viitoista. Niitä viljellään joka paikkaan, vaikka monesti kardinaaliviitta (se keltamusta) olisi paljon selkeämpi valinta, erityisesti jos viittoja on vain yksi. Ehkä neljän erilaisen keltamustayhdistelmän oppiminen on haastavaa? Tietysti pitäisi myös osata lukea veneen kompassista millä puolen viittaa on se turvallinen vesi. Jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi, oli eteläviitan sanomaa tehostettu Stendörrenin luontokeskuksen kapean salmen kohdalla sulkemalla viitan pohjoispuoli punaisilla palloilla. Eipähän pääse syntymään kardinaalimunausta.

Stendörrenin kapean portin jälkeen maisema avautui avomerellisiin tunnelmiin oikeuttaen päivän shortsivalinnan. Teimme välipysähdyksen ankkuroitumalla Askö:n Storsandin hiekkarannan edustalle. Saimme ankkurin pitämään vasta kolmannella yrityksellä, jonka jälkeen pääsimme lounastamaan rauhassa. Syönnin päälle nautiskelimme helteisestä päivästä veneen kannella ja teimme perinteisen veneenympäriuinnin.

Illalla siirryimme yöksi Fifångin Norrvikeniin ankkuriin. Saapuessamme iso lahti alkoi jo olla täynnä ankkuroituneita veneitä. Varsin suosittu ankkuroitumispaikka siis. Löysimme vapaan paikan aivan lahden eteläpäädyn matalammasta vedestä ja ankkuroiduimme ahvenvitojen keskelle.

Fifång, Norrviken:

58°51,38N 17°42,87E

Aspskärsfladen (Långa udd)

Heräilimme aurinkoiseen ja lämpimään aamuun NYSS:n klubisatamassa. Makasin vielä sängyssä ja tuijottelin veneen sisäkattoa. Kropassa tuntui joitain outoja ennenkokemattomia tuntemuksia. Ehkä ruotsalaistumiseni oli edennyt yön aikana, sillä jotenkin tuntui että SE hetki oli tullut. Tunsin olevani valmis kokeilemaan periruotsalaista veneilytapaa, morgondoppia. Yleisen järjestyksen turvaamiseksi laitoin uimahousut jalkaani ja pulahdin veteen veneen perästä. Tein lyhyen uintikierroksen ja palasin veneelle. Uimareissun aikana eilen tilatut lämpimän tuoreet sämpylät olivat ilmestyneet veneen keulakannelle. Keitin kaffet, mutustelin lämpimiä sämpylöitä aurinkoisella veneen kannella ja pohdin tätä kummallista aamun aloitusta. Vosihan se päivä toki huonomminkin alkaa.

Aamupalan jälkeen irtaannuimme laiturista ja jatkoimme matkaa kohti Stendörrenin luonnonsuojelualuetta. Kiinnityimme Långa udd:in kalliorantaan Aspskärsfladenilla.

Lahden rannoilla oli paljon ihmisiä aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää viettämässä. Paikalle pääsee autolla, joita varten on rakennettu isot parkkipaikat läheisen tien varteen. Pienet kallioiset saaret on yhdistetty toisiinsa riippusilloin, joten omaa rantakalliota riittää jokaiselle. Me lähdimme maastontiedusteluretkelle lenkkivarusteissa. Kävimme katsastamassa lähisaarten kalliorannat sekä läheisen Stendörrenin luontokeskuksen. Kiersimme takaisin veneelle mutkan kautta nautiskellen alueen hienoista poluista.

Lenkin lopuksi juoksimme vielä katsomaan miltä veneemme näyttää lahden vastarannan niemenkärjeltä. H innostui hikisen reissun päätteeksi uimaan veneelle lahden yli. Minä otin kengät kantoon ja kiersin pidempää reittiä takaisin veneelle.

Kuuman päivän aikana tuli uitua yhteensä neljään eri kertaan. Vaan mikäpä sitä oli uidessa, sillä merivesi alkoi olla sopivan lämmintä.

Illalla istuin veneen kannella katsellen kaunista maisemaa ja pohdin miten paljon hienoja elämyksiä olen saanut kokea veneilyn myötä. Hyvät muistot lapsuuden venereissuista olivat vahvasti vaikuttamassa oman veneen hankintaan. Iso Kiitos tästä kuuluu isälleni, jonka kanssa veneilin nuorena poikana.


58°44,41N 17°22,33E