Soviken

Lomareissun toisen päivän teemana oli kerätä maileja kohti etelää. Päivän tuulensuunta ei tosin suosinut tätä ajatusta, joten koneistimme suoraan heikkoon vastatuuleen koko suuren Mysingenin läpi. Rantauduimme 35NM jälkeen Landsortin lähelle Sovikeniin, joka tarjosi erinomaisen suojan etelätuulelta.

Läheisen Landsortin pieni satama on yleensä aivan täysi kesän ruuhkakuukausina ja totesimmekin tämän paikan olevan erinomainen vaihtoehto yöpymiselle.

Veneen perästä auenneet upeat maisemat tarjosivat hyvät puitteet myös laivakoiran ruokintahetkelle. En tiedä maistuuko koiranruoka paremmalta merimaisemalla ryyditettynä, mutta itse väittäisin merimaiseman parantavan sekä ruoan makua että ruokahalua.

Mörtö-Bunsön

Tämän vuoden lomareissusta tiedettiin etukäteen lähinnä pääilmansuunta: etelä. Pääilmansuunnan lisäksi olimme päättäneet pysytellä Öölannin pohjoiskärjen ja Gotlannin itärannikon rajaamalla alueella. Tiistaiaamuna pakkasimme loput tavarat laukkuihin, noudimme ruokakaupasta etukäteen tilatut ostokset ja suuntasimme kohti satamaa.

Lastasimme tavarat veneeseen, täytimme vesitankit ja teimme niin sanotun nopean lähdön. Laukkujen purku hoidettiin vauhdissa, sillä reitti etelän suuntaan kulkee Skurusundetin kapean rännin läpi ja on joka tapauksessa koneajoa. Päivän maaliksi valikoitui matkan aikana Mörtö-Bunsön, joka tuntui olevan sopivan päivämatkan päässä. Matkaa taittui ensimmäisenä päivänä 25NM.

Lahdella oli saapuessamme paljon veneitä, mutta saimme hyvän paikan tiiviistä ryppäästä. Myöhemmin illalla tulleet joutuivat ankkuroitumaan lahdelle sopivien rantautumispaikkojen tultua täyteen.

Kävimme aamukävelyllä laivakoiran kanssa saaren näköalapaikalla, josta avautuivat upeat maisemat.

Näköalapaikalla tapasimme hollantilaisen eläkeläispariskunnan, jotka kertoivat olevansa matkalla pohjoiseen eli Haaparantaan. Kuulemma jokaisen pitäisi käydä kerran elämässään tässä Itämeren pohjoisimmassa satamassa. Hollantilaisten iloiseksi yllätykseksi kerroin olevani seudulta kotoisin ja että olemme veneilleet läpi sekä Ruotsin puolen että Suomen puolen rannikot Perämeren pohjukkaan asti. Muutamien satamavinkkien jälkeen toivotimme pariskunnalle hyvää matkaa pohjoisen suuntaan. Niinhän se on, että joidenkin arki on toisille eksotiikkaa. Saattavat hollantilaiset hämmästyä, kun pimeä ei tahdo tulla Perämerellä ollenkaan.

Helteisen kuuma juhannus Lökaöllä

Lähdimme matkaan kotoa torstaina omasta mielestämme hyvissä ajoin. Näin oli ilmeisesti ajatellut moni muukin, sillä Tukholman ulosmenoväylä pohjoisen suuntaan oli jo pahasti ruuhkautunut. Autojono eteni aurinkoisessa ja helteisen kuumassa juhannussäässä tasaisen hitaasti pysähdellen välillä. Moottoritieltä poistuttaessa kohti Vaxholmia pahimmat ruuhkat jäivät taakse ja matka jatkui sujuvasti. Venesatamassa lähtövalmistelut sujuivat rutiinilla: ensin vesitankit täyttymään, sitten tavarat kyytiin ja muut lähtövalmistelut pakettiin. Vene liikkeelle heti kun vesitankit ovat täynnä, mikä kestää tavallisesti noin 14 minuuttia per tankki eli yhteensä vajaat puoli tuntia. Alkuvalmistelut olivat tällä kertaa todella hikiset, sillä suojaisessa kotisatamassa ei tuullut lainkaan auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.

Tuuli alkoi heräillä Lindalssundetin alkupäässä ja vetäisimme purjeet auki. Vauhdit eivät vielä päätä huimanneet, mikä alkoi hieman hermostuttaa, sillä matkaa oli jäljellä reilut 20NM. Olimme kuitenkin menossa kohti tuulisempia merialueita, sillä sääennusteet lupailivat ulkosaaristoon jopa 8m/s tuulia. Tuuli voimistuikin heti Lindassundetin jälkeen ja vauhdit nousivat yli viiden solmun. Ennusteiden mukaisesti tuuli voimistui kohti ulkosaaristoa ja vauhdit nousivat yli kuuden solmun. Möjaa lähestyttäessä vetelimme pitkiä pätkiä yli seitsemän solmun ja teimme kesän nopeusennätyksen: tasan 8 solmua GPS:n mukaan. Vauhdikkaan loppumatkan ansiosta saavuimme Lökaölle hyvissä ajoin. Ystävämme olivat saapuneet sinne jo aiemmin ja viittelöivät meille paikkaa veneensä vierestä. Tuulensuojaisa kallioranta upeilla merimaisemilla oli enemmän kuin osasimme odottaa.

Vesi oli ulkosaaristossa todella kirkasta. Ankkuriliinaa näkyi veden alla todellasyvälle, eikä veneen peräsinlapa näy kokonaan näin selkeästi kovin usein. Edellisen kerran koko peräsinlapa näkyi yhtä hyvin Gotlannin itärannikolla. 

Meidän lisäksemme laskimme paikalla olevan noin 15 muuta venettä, mikä on vähän alueen rantautumispaikkojen määrä huomioiden. Jopa isolla purjelaivalla pääsee sivuparkkiin suoraan kalliorantaan.

Skärgådsstiftelsenin ylläpitämään saunaan kuljimme ystäviemme uudella kumiveneellä. Muita saunojia ei ollut, joten saimme nauttia juhannussaunasta uimalaitureineen aivan yksin.

Laivakoiraa varten virittelimme veneiden välille kulkusillan, mutta se osoittautui laivakoiralle aivan liian pelottavaksi. Tulipahan tämänkin kokeiltua. Kaikki ei aina onnistu suunnitellun mukaisesti, mutta yrittää kannattaa aina.   

Aurinkoisen kuuma sää ja tuulen suunta pysyivät muuttumattomina koko juhannuksen ja me päätimme pysyä Lökaölla koko pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin. Sain samalla testattua hankkimani taiteltavan aurinkopaneelin toimivuuden pidemmän saaristopysähdyksen aikana. Hankin sen juuri tällaisia pidempiä paikallaan oloja varten, jotta akkuja ei tarvitsisi latailla konetta käyttämällä. Aurinkopaneeli otetaan esiin vain tarvittaessa, muutoin sitä säilytetään pieneen tilaan taiteltuna veneen punkan alla. Käytännön kenttätestin perusteella 100W paneeli pystyi todella kuuman juhannuksen aikaan tarjoamaan riittävästi virtaa jääkaapin ja muun pienelektroniikan tarpeisiin. Akuston jännite pysyi lähes muuttumattomana koko juhannuksen ajan, eli aurinkopaneeli teki mitä sen pitikin: tuotti tarpeeksi virtaa tarpeeseen nähden. Uteliaisuudesta mittasin yleismittarilla 100W paneelin latausjännitteen ja virran puolen päivän aikaan H:n pitäessa paneelia optimaalisessa kulmassa aurinkoon nähden. Tukholman korkeudella 100W nimellistehoinen paneeli tuottaa enimmillään noin 68W. Ehkäpä paneeli tuottaa nimellistehonsa lähinnä päiväntasaajalla keskipäivän aikaan? Niin tai näin, olin tyytyväinen etten ostanut pienempää 50W paneelia.

Juhannuksen valoisasta illasta huolimatta emme jaksaneet valvoa puoleen yöhön asti. Niinpä heräsin joka päivä jo viiden aikaan kansikahveille nauttimaan upeasta aamuauringosta.

Vaikka H jäi nukkumaan, aamun ensimmäistä kansikahvia ei tarvinnut nautiskella yksin. Ehkäpä laivakoirakin osasi nauttia aikaisen aamun maagisesta hiljaisuudesta sekä rasvatyynestä merestä omalla tavallaan. Ainakin siltä se vaikutti.