Äitienpäivä Wasahamnissa sekä träbåtsträff

Ruotsissa äitienpäivä on toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Me päätimme suunnata Tukholman keskustan Wasahamniin ja taklata kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sisämaassa ilma oli kesäisen lämmin ja nuoriso pääsisi viettämään äitienpäivää veneelle metrolla. Suuntasimme Wasahamniin onneksi jo hyvissä ajoin, sillä Swedish Classic Boats -yhdistys järjestää toukokuun viimeisenä viikonloppuna jokavuotisen kokoontumisajonsa juuri Wasahamniin. Me saimme paikan ulommaisesta laiturista hienoilla näkymillä.

Nautimme aurinkoisista ja lämpimistä keleistä kiertämällä Djurgårdenin ympäri (10km), minkä laivakoira jaksoi hyvin ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä saman lenkin loppupuolella lyhyet jalat tekivät totaalistopin (tyypillistä mäyriksille) ja otin väsähtäneen laivakoiran kantoon. Sataman edustan eli Spritmuseetin terassiravintolan ruoan taso oli valitettavasti romahtanut edellisvuodesta. Liekö tämäkin koronan seurausta, sillä kuulemma osa ravintola-alan henkilökunnasta on vaihtanut alaa. Sataman edustalla päivysti kuitenkin Banerbagerietin myyntiauto, josta saimme mm. tuoreet sämpylät sekä kahvileivät.

Laiturilla kävellessä silmä lepäsi vanhoissa puuveneissä, joiden lähes maaginen glooria ei todellakaan välity valokuvan avulla. Nämä veneet on nähtävä livenä.

Seuran saaren kautta kotiin

 Malma Kvarnilta matka jatkui kohti seuran saarta. Mietimme ensin josko olisimme kieräneet Fågelbrolandetin "sisäkautta", sillä saaren pystyy kiertämään myös purjeveneellä. Reitti kulkee Strömma kanalin kautta ja purjeveneellä sen kautta kulkeminen edellyttää Strömmabron avaamista. Silta aukeaa tilauksesta tiettyinä kellonaikoina, jotka ilmoitetaan Sjöfartsverketin sivuilla. Päätimme kuitenkin tällä kertaa mennä lyhintä reittiä ulkokautta.  

Seuran saaren maasähköt sekä sauna olivat jälleen arvossaan alkukauden viileän veden aikaan. Laiturilla tapasimme tuttuja seura-aktiiveja, jotka vaikuttavat olevan paikalla enemmän ja vähemmän aina heti kauden alusta alkaen. Tällä kertaa projektina näytti olevan jollalaiturin kunnostus. Varsinainen eläkeläisten puuhamaa.

Olimme hyvin tyytyväisiä alkukauden "Värmdö runt" rengasmatkaamme. Ilma pysyi lämpimänä mantereen läheisyydessä, eikä viileä merivesi haitannut peseytymistä, kun pystyimme käyttämään satamien peseytymismahdollisuuksia. Ehkäpä teemme saman kierroksen jonain toisena vuotena pysähdyspaikkoja vaihdellen

Malma Kvarn

Gustavsbergista kiertoajelu jatkui Ingarön laitaa pitkin kohti Malma Kvarnia, joka sijaitsee Fågelbrolandetin eteläosassa. Malma Kvarn oli kiertoajelumme ulkomerellisin käyntikohde, mutta silti osa "mannerta" eli sinne pääsee Tukholmasta myös autolla ja bussilla. Satama on Svenska Kryssarklubbenin omistuksessa, mutta satamamaksu peritään myös jäseniltä. Olemme olleet Kryssarklubbenin jäseniä jo vuosia, mutta emme olleet aiemmin käyneet Malma Kvarnissa.

Satamaan saavuttuamme otimme heti ensimmäisen vapaan poijun ja kiinnityimme ulommaiseen laituriin.

Olimme jo saaneet veneen kiinnitettyä, kun huomasimme laiturin reunassa olevat vihreät ja punaiset kyltit. Meille kerrottiin, että itse asiassa kaikki sataman paikat on vuokrattu pysyvästi Kryssarklubbenin jäsenille venepaikoiksi, mutta heidän poistuessa pidemmäksi aikaa kyltti käännetään vihreäksi, jolloin paikka muuttuu vieraspaikaksi. Olimme tietysti kiinnittäneet veneemme punaisen kyltin paikalle, mutta meille kerrottiin, että kyseisen paikan haltija ei ole vielä saanut venettään vesille, joten saimme pitää paikkamme.

Pienen niemen nokan toisella puolen sijaitsi laiturille rakennettu ravintola, joka ei ollut vielä avannut toimintaansa tälle kaudelle. Olimmehan liikkeellä toukokuun puolivälissä, jolloin tukholmalaiset yleensä vasta poistelevat pressuja veneidensä päältä.

Vierassatamana Malma Kvarn oli hienoinen pettymys. Sauna oli vielä talven jäljiltä suljettuna, eikä suihkuja ollut veneilijöiden käytössä. Saunan uimarannalta olisi toki päässyt peseytymään, mutta alkukauden viileä vesi ei houkutellut.

Myös kokoontumis- ja juhlatilana toimiva Malma Kvarnin päärakennus oli suljettuna.

Koko satama palveluineen oli siis vielä talvihorroksessa, mutta satamamaksun pystyi maksamaan swishaamalla. Yleisilme paikan suhteen oli hieman kulahtanut ja väsähtänyt. Ehkäpä yhdistyksen jäsenet eivät ole kovin innostuneita isotöisiin kunnostusprojekteihin, vaan pitävät paikkaa enemmän omana kotisatamanaan.

Malma Kvarn tarjosi meille kuitenkin tuulesuojaisan laituripaikan maasähköllä sopivan päivämatkan päässä Gustavsbergistä. Nukuimme tyytyväisinä sähköpatterin lämmittäessä venettä.