Valoa kohti

Veneilykauteen on vielä matkaa, mutta kesän veneilykuvia selaillessa alkavat ajatukset harhautua jo tulevaan kauteen. Kävin hakemassa realismia venesatamasta, jossa laiturit nököttävät yksinäisinä keskellä lumikenttää.

Astetta ankeammaksi tilanteen tekee täällä valon puute – aurinkoa ei näillä korkeuksilla ole moneen kuukauteen juuri nähty. Vaikka teknisesti Oulun korkeudella aurinko nousee horisontin yläpuolelle, sitä ei näy paksun ja pimentävän pilviverhon takaa. Kuvanottohetkellä aurinko melkein pilkahti esiin pilviverhon takaa paljastaen Hänen Korkeutensa tammikuun lopulla klo 12:17.

Pyörähdin samalla reissulla tarkistamassa myös tilanteen merellä. Kiipesin Nallikarin rannan näkötorniin eli ”majakkaan”, josta käsin Oulun edustan merialueen tilannekatsaus selviää kätevästi. Sinisenvalkoista kenttää riitti horisonttiin asti. Kesällä täältä näkyy aina jossain suunnassa vähintään yksi vene. Nyt ei näkynyt ketään.

Kuvan oikeassa reunassa Hermannin saari, horisontissa häämöttää Hailuoto.

Missä on tullut käytyä, osa 2

Fiilistelin lomakuvien kautta viime kesän venereissuja ja muistelin kaikkia kivoja paikkoja, joissa tuli käytyä. Muistin aiemmin tekemäni Zeemapsin kartan kaikista rantautumispaikoista ja päivitin sinne uudet käyntisatamat.

Paljon uusia merkintöjä kasautui Ruotsin puolelle Höga Kustenin alueelle sekä Umeån ja Vaasan tietämille, mutta uusia tuttavuuksia olivat myös Raahe ja Kokkola. Jälkimmäisistä erityisesti Kokkola on jäänyt mieleen kauniina kesäkaupunkina. Kokkolan vanha kaupunki Neristan on kyllä vaikuttava kokonaisuus ja Gamlakarleby SegelFöreningenin tilat saunoineen Mustakarissa ovat käymisen arvoiset.

Karttaa katsoen tekisi mieli suunnata veneen keula ensi kesänä kohti Ahvenanmaata, Tukholmaa ja Turun saaristoa. Nyt taitaa vain olla niin, että loman vähyys rajannee realistiset suunnitelmat Perämeren kaaren alueelle. Sielläkin riittää vielä hienoja käymättömiä kohteita.

Joskus olen kuullut pienemmillä pursilla veneilevien sanovan, että kyllähän mekin voisimme jossain pidemmällä käydä, jos vain tuo vene olisi isompi. Tässä kohden tulee väistämättä mieleeni kuva Trysundasta, jossa suomalaisen nuoren parin vene on meidän ja saksalaisten veneen välissä. Kyllä kauas pääsee pienemmälläkin purrella.

Spläsh

Ihanat uimahypyt veneen kannelta, uimatasolta, puomilta ja uimalaitureilta ovat tämän kesän osalta ohi. On ollut upeaa nauttia hellekesän veneilyistä erilaisilla kokoonpanoilla aikuisten kesken ja lasten riemua seuraten. Tuli juhlittua synttäreitä ja nimipäiviä sekä vietettyä rentoja iltoja kannella istuen.

Loman viimeiset viikot osuivat hellejaksoon ja tuntui kuin loma olisi jatkunut aina vaan töidenkin alettua, kun suuntasimme tilaisuuden tullen iltaisin joko shortsipurjehdukselle tai sitten ihan vaan kellumaan Nallikarin hiekkarannan edustalle ajatuksena uinti ja lämpimistä illoista nauttiminen.

Tätä hellekesää muistellaan vielä pitkään. Ja kukapa tietää millaisia syyspurjehduksia vielä ehdimme tehdä. Tämänkin viikonlopun minireissun tuloksena oli kaksi uutta tuttavuutta: hylje (en ole ennen tavannut in-person) sekä Kropsun saari Virpiniemen merivartioaseman tuntumassa.