Tänään suuntasimme sadekuuroriskiä uhmaten veneellä Kellon Kiviniemeen ystäväpariskunnan kera. Menomatka sujui vaudikkaasti kryssien. Nopeus oli reilut 7 solmua lähes koko matkan. Veneen kallistukseen tuntuu muuten tottuvan. Viime kesänä hirvitti, kun kallistusmittari osoitti yli 20 asteen lukemia. Nyt 30 astettakin tuntuu ihan normaalilta. Emme kuitenkaan lähteneet reivaamaan, koska matka saaren suojaan ei ollut pitkä eikä tuultakaan ollut edes kuutta metriä sekunnissa. Reiviraja meillä tuntuisi olevan noin 7-8 metrissä sekunnissa.
Yksi tämän kesän tavoitteita purjehduksessa on kehittyä purjeiden trimmauksessa. A:n keväällä käymältä kurssilta mieleen jäi periaate, jonka mukaan purjeiden ollessa trimmissä vene kulkee suoraan ilman että sitä tarvitsee ruorista vääntää. Tänään kryssiessä isopurje veti huomattavasti genoaa tehokkaammin ja vene pyrki koko ajan nousemaan tuuleen. Niinpä pyrimme latistamaan isoa ja saamaan siitä tehoja vähemmäksi kiristämällä takastaagia, vetämällä puomia alaspäin kikkataljalla ja kiristämällä ison alaliesmaa. Lisäksi olisi voinut vielä siirtää levankivaunua "alamäkeen", mutta se jäi vielä kokeilematta, kun edellä mainitut keinot jo melko hyvin tehosivat ja ruorimiehen homma helpottui huomattavasti.
Kellon Kiviniemessä kalasaaliin saaminen on varsin helppoa: kalakeittoa myydään viikonloppuisin pienessä puodissa, josta saa ostaa myös muita kalaherkkuja. Me testasimme valkosipuliset lohiruusukkeet, lohiperunasalaatin ja graavilohen. Hyvää oli! Lisäksi viereisessä kalahallissa myydään tuoretta kalaa. Sieltä kotiin vietäväksi saaliiksi tarttui mukaan kaksi siikaa, jotka illalla savustimme. Tuore siika maistuikin purjehduspäivän päätteeksi taivaalliselta.
Torstaina tuuli. Perjantaina ei tuullut. Lauantaina tuuli. Sunnuntaina ei juurikaan tuullut. Maanantaina aluksi tuuli, sitten tuli ihmeellisiä tuulipyörteitä, joiden jälkeen ei tuullut ja lopussa tuuli taas vähän liikaakin. Ja tänään tiistaina puhaltaa niin, ettei merelle viitsinyt lähteä kun oli tulossa vieraitakin mukaan tiistaireittiä purjehtimaan.
Sellaista. Tuulten armoilla. Reilussa kesässä on kuitenkin ihmeesti oppinut tekemään alkeellisia tuuli- ja säähavaintoja taivaan ja meren perusteella. Konkreettisin on tuulirintaman havainnointi meren pinnassa. Pläkän näkee kuka tahansa ja kun kokemusta on vähän karttunut, niin merenpinnasta osaa katsella tuulirintamia. Havainnot eivät varmasti aina mene nappiin, mutta kokemusta karttuu jatkuvasti. Sama pätee sääilmiöihin.
Eilen törmäsimme ihmeelliseen tuulipyörteeseen, jossa olimme ikäänkuin miedompaakin miedomman "myrskyn" silmässä. Yhtenä hetkenä näytti että tuulee lännestä ja toisena hetkenä purjeet lakkasivat täysin vetämästä ja vimppeli näytti tuulta idästä. Yritä siinä sitten miettiä miten pitäisi purjehtia. Ihmeellinen pyörre kesti viitisen minuuttia ja oli kolmesta viiteen kilometriä ukkosrintaman etupuolella. Sen pystyi havaitsemaan myös meren pinnan aaltokuvioista. Onko teillä kokeneemmilla kokemusta tällaisesta?
Voin vain kuvitella veneeseen kohdistuvan riepotuksen määrää, jossa sattuisi tuollaisen pyörteen kohdalle voimakkaammilla tuulilla. Meillä vaihteluväli pyörteessä oli vain 0 - 5 m/s. Tuuliasioita ihmetellessäni törmäsin muuten havainnolliseen Petri Takalan alun perin laatimaan kirjoitukseen tuulen synnystä.
Viikonlopun saldo purjehdusrintamalla on 43 helteistä purjehdumailia, yksi hinaus ja paljon aurinkoa. Tuntui kuin viikonloppu olisi alkanut jo torstai-iltana, kun innostuimme tavaroita veneelle vietyämme lähtemään salmen tai oikeastaan jokisuiston poikki kotisatamasta torin rantaan kaupunkiasioille ja illalliselle veneen kannelle. Purjehdusmaileja ei tuosta tullut, mutta fiilistelyä sitäkin enemmän. Veneen kannella syöminen on vain niin kivaa, tässä tämän päivän annokset.
Lämpömittarin lukemat ovat täällä olleet päivittäin +28 - +31 asteen tienoissa. Edelliseen viikonloppuun verrattuna meri on selvästi lämmennyt ja merellä tarkeni purjehtia varsin kevyissä asuissa. Ylimmillään meriveden lämpötila näytti olevan 24 astetta. Vastaantulleet miespuoliset veneilijät olivat poikkeuksetta paidattomia. Uskonette, vaikka kuvatodisteita ei ole.
Lämpöaallon innoittamana luonto on ottanut kevätspurtin: sorsalla oli jo poikue, bongasimme yhden patsastelevan kosijan ja tämän aamupäivän pläkässä kellui runsaasti siitepölyä. Veneetkin olisivat kelluneet ellei avuksi olisi otettu moottorivoimia.
Me pärjäsimme pääosin ilman moottoria, kun innostuimme treenaamaan genaakkerin käyttöä. Sen nostaminen ja laskeminen genoan suojassa tuntuu kätevältä. Meidän on aiemmin ollut vaikea saada venettä kulkemaan myötäisellä yli viittä solmua, mutta genaakkerilla mentiin jo kevyesti kuutta solmua tuulen vaihdellessa 5 m/s molemmin puolin (puuskissa jopa 10 m/s).
Tänä iltana teimme myös päivän hyvän työn, kun hinasimme moottorin ylikuumenemisestä kärsineen kanssapurjehtijan naapuripursiseuralle. Vähän itseäkin jännitti, mutta kaikki sujui mainiosti ja seurue pääsi rantaan pohtimaan korjaustoimia. Kaiken kaikkiaan hieno viikonloppu!
