Reivillä kotiin

Aamun tuulet olivat hieman rivakampia kuin ne, joihin säätiedotteet olivat meitä valmistelleet. Hailuodon pohjoispuolen osuus päivän matkasta mentiinkin noin metrisessä aallokossa ja noin 9 m/s tuulessa. Rullapurjeet olivat ainakin "kakkosreivissä" eli hyvin pieninä. Silti vauhtia riitti maksimissaan jopa yli 7 solmua ja Marjaniemen maisemat jäivät taakse varsin rivakasti.

Kotisatamasta oma laituripaikka löytyi vaivatta ja pursi saatiin kiinnitettyä väliaikaisin peräköysin upouuteen laituriin. Hieno tunne: Noin 400 mailia purjehdittu, 13 päivää veneessä vietetty, Suomen länsirannikkoa kattavasti ihailtu ja lisää purjehdusintoa hankittu. Reissu oli siis paljon enemmän kuin siirtopurjehdus.
Länsirannikon saaristo viehätti kovasti majakkasaarineen ja saaristolaiskylineen. Luvassa on siis tarkempia blogipostauksia paikoista, joihin saimme matkalla tutustua.
Merihenkisille lukijoille vinkiksi, että tulevana viikonloppuna Oulussa järjestetään Oulu Regatta. Tapahtumassa on tarjolla koko perheen ohjelmaa sekä purjehduskilpailu.

Ja vasemmalla Ruotsi

Tänään oli viimeinen päivä tälle reissulle, kun otsikon lentävä lauseemme pitää paikkansa. Huomenna kurvaamme Marjaniemestä Hailuodon pohjoispuolta kohti Oulua ja tarkoitus olisi olla kotisatamassa illansuussa. Paapuurin puolelle tullaan siis saamaan muutakin kuin Ruotsi.

Päivän legin 51 mailia Maakallasta Marjaniemeen sujuivat vauhdikkaasti 5 m/s sivutuulessa (eli sieltä kuuluisasta Ruotsista tulevassa tuulessa). Sopivilla trimmeillä vene kulki helposti 6,5 solmun vauhtia. Illalla aikaa jäi savukalaostoksiin, pieneen miehistötäydennykseen sekä iltauintiin Marjaniemen hiekkarannalla.

Rullaati rullaa Maakallaan

Ruotsista rullasi eilisen tuulen jäljiltä hieman alle metrisiä aaltoja. Päätimme kuitenkin auringon ja varsin sopivan 6-9 m/s tuulen houkuttelemina lähteä suunnitellulle legille Tankarista Maakallaan. Vauhti oli hyvä, L oli ruorissa pitkän pätkän ja perilläkin olimme tänään mukavan ajoissa, ennen kolmea.

Laiturinaapurit tarjosivat tänään huikeita elämyksiä. Ensin viereemme kiinnittyi viime kesänä valmistunut komea kuunari, joka liikennöi Kalajoen ja Maakallan välillä.

Sen lähdettyä saimme kylkeemme s/y Sipulin, jonka "poika"porukka istutti lapset puosutuoliin ja hilasi mastoon 15,5 m:n korkeuteen. Kumpikaan lapsista ei epäröinyt mastoonnousutarjoukseen tarttumista ja reissun jälkeen hymy oli herkässä.