Olimme vielä ruokakaupan pihalla lastaamassa viikonlopun ruokia autoon, kun juhannusvieraat soittivat ja ilmoittivat jo löytäneensä perille venesatamaan. Pieni aikataulun luistaminen ei aiheuttanut isompaa häslinkiä, sillä veneellä olet joka tapauksessa perillä. Hieman epäuskoisina lastasimme valtavan tavara- ja ruokavuoren veneen sisään ja irtauduimme laiturista. Ehtii niitä tavaroita järjestellä paikoilleen kulussakin.
Juhannuksen sääennuste oli lämmin ja aurinkoinen, joten liikkeellä oli paljon veneitä. Reilun parinkymmenen mailin jälkeen saavuimme Finnhamniin ja aloimme katsella vapaita paikkoja. Koska saavuimme perille kohtuullisen myöhään, tiesimme parhaiden rantautumispaikkojen jo olevan käytössä. Onni oli jälleen meille suotuisa ja saimme tuulen suunnan suhteen hyvän paikan.
Finnhamnissa olemme käyneet muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tällä kertaa rantauduimme lahden toiselle rannalle. Lyhyt maastontiedusteluretki paljasti lisää hyviä rantautumispaikkoja myös niemen toiselta puolen.
Juhannusaattoa voi viettää monella tapaa. Me istuimme iltaa avotilassa kun veneen takaa ui pari saarihyppelijää. Heillä oli käsissä isot "lätkät" joilla kauhoivat vauhtia. Lajin kehittäjä on selvästikin miettinyt tämän homman koko kropan kannalta, sillä uidessa käytetään lähinnä käsiä ja saarien juoksuosuuksilla sitten lähinnä jalkoja. Laji varmasti sopii hyvin Tukholman saaristoon mittakaavan ja luontotyypin puolesta. Pitäisiköhän harkita itsekin?
Toiset ovat jaksavat olla aktiivisia koko päivän ja toiset tarvitsevat väliin pienen lataushetken. Juhannusvieraamme näyttää mallisuorituksen veneen keulakannella.
Keskiyön aurinkoa emme nähneet, sillä punkan kutsu kävi koko porukalle vastustamattoman suureksi jo ennen puolta yötä. Uni maittoi hyvin aamuun asti. Kuten veneessä on tapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti