Siinä se kelluu

Kevät on ollut täälläkin myöhässä, mutta silti aurinkoisia ja sopivan lämpimiä kelejä on ollut tarjolla veneilijän kevättöitä ajatellen. Onhan se miellyttävämpi touhuta kun avokäsin tarkenee teepaidassa hoitaa ne pakolliset hommat ennen vesillelaskua: pressutelineen purku, kaidevaijereiden asennus yms. Auringon lämpimässä paisteessa on ollut mukava istahtaa avotilan penkille, kaataa kahvia termoksesta ja kuvitella veneen jo seilaavan pitkin aavaa ulappaa.

Kahvinjuonnin ja purjehdusfantasioinnin lomassa olen seuraillut sivusilmällä naapuriveneen pohjan kunnostustöitä. Projektina on ollut paksun myrkkyvärikerrostuman poisto. Työkaluina on käytetty ainakin jonkin sortin kaavintatyökalua sekä hiomakonetta. Merkillepantavaa on työkalujen kytkeminen imuriin, jolloin vanhat myrkkymaalijäämät saadaan talteen. Työn valmistuttua maassa näkyi vain hyvin vähän maalijäämiä, joten menetelmän voi todeta toimivan ympäristön näkökulmasta erittäin hyvin.

Vesillelaskuajan varasin marinan nettisivujen kautta ja hieman hämmästelin kun siellä ilmoitettiin homman kestävän viisi (5) minuuttia! Eilen sitten seurasin toimitusta uteliaana, mutta en hoksannut ottaa kellosta aikaa toimenpiteelle. Siirtovaunu ajettiin veneen alle, keula kiinni, tuet pois, ja reipasta vauhtia ajaen kohti veneluiskaa. Vene veteen, keula irti ja valmis. Tuskin meni yli viittä minuttia.

Siinä se kelluu. Omassa karsinassaan.