Allt på Sjön Tukholmassa

Ruotsin suurin uiva venemessu järjestetään Tukholman saaristossa Gustavsbergissä, joka on tuttu sekä posliinisista WC-kalusteistaan että Arcona-purjeveneistään. Messujen koosta saa hieman käsitystä katsomalla viime vuoden tilastoja: kävijöitä noin 20000, esillä 270 venettä sekä paljon varuste-, vaate- ja ruokamyyjiä. Lisäksi paikalla pystyi tutustumaan mm. armeijan, poliisin ja meripelastuksen venekalustoon. Venemessujen saaristolaisen markkinatunnelman viimeisteli vanhan merikarhun näköinen haitarinsoittaja :)

Suomalaistenkin on helppo saapua paikalle esim. päivä tukholmassa -risteilyllä, sillä Viking Mariella saapuu Tukholmaan kävelyetäisyyden päähän Slussenin bussiterminaalista, josta bussi 474 vie suoraan Gustavsbergin sataman edustan bussipysäkille!

Valtavasta tarjonnasta päätimme keskittyä meitä eniten kiinostaviin purjeveneisiin kokoluokassa 38-42 jalkaa. Tiukasta rajauksesta huolimatta tarjolla oli seuraavat venemerkit: Arcona, Bavaria, Beneteau, Dehler, Dufour, Hanse, Hallberg-Rassy, Jeanneau ja Linjett. Katamaraanit, isot moottoriveneet, vaate- ja tarvikekojut yms. päätimme suosiolla jättää muiden huoleksi. Aika ei millään olisi riittänyt kaiken ihmettelyyn.

Esimmäisenä tutustuimme paikalliseen Arcona 410:iin, jonka viimeistelyn taso on todella hieno. Venekuume alkoi nousta, kunnes vilkaisin esittelyveneen hintalappua. Ehkä sittenkin jokin toinen, meille parammin sopiva merkki?

Kaikki kiinnostavassa kokoluokassa olleet veneet kierrettyämme voisi yleisesti ottaen sisustuksen osalta sanoa trendinä olevan tumman puun paluu lyhyehkön vaalean kauden jälkeen. Avaruutta ja valoisuutta sisätiloihin oli haettu ikkunoiden runsaalla määrällä, niitä löytyi sekä salongin katosta että veneen laidoilta.

Meidän näkökulmasta järjellisessä hintaluokassa olevista vaihtoehdoista totesimme suosikkimerkiksemme edelleenkin Dufourin, jonka malli 382 tuntuu varsin houkuttelevalta kokonaisuudelta.

Yleisesti ottaen kannen ratkaisuista pisti silmään, että kaikki esillä olleet veneet oli varustettu itsejalustavalla fokalla. Aikaisemmin suosiossa olleet genuat loistivat poissaolollaan. Ymmärrän kyllä, että itsejalustavalla fokalla kryssiminen on tavattoman helppoa suurikokoiseen genoaan verrattuna, mutta tarvitaanko kevyemmällä tuulella keulaan jokin isompi purje kuten code 0? Vai riittääkö itsejalustava fokka todellakin kuljettamaan venettä hyvin myös kevyemmällä tuulella? Lisäksi rullaison omistajana ihmettelin sellaisten puuttumista näytillä olleista veneistä. Halutaanko pienen fokan kaveriksi mahdollisimman tehokas isopurje, vai mikähän lienee tämän suuntauksen perimmäinen syy? Rullaiso kun on todella kätevä perhepurren varuste.

Kannen köydet kuljetetaan kaikissa veneissä rakenteiden alla ja ikkunat ovat upotettu kannen kanssa samaan tasoon. Nykytrendin mukaisesti leveä alaslaskettava uimataso löytyy lähes kaikista veneistä. Tiikkikantta ei ollut Hallberg-Rassyä lukuunottamatta yhdessäkään veneessä. Tiikkikantisen veneen omistajana hieman ihmettelin tätä ratkaisua, sillä mielestäni tiikkikansi on ehdottoman hyvännäköinen ja paljaan jalan alla mukavan tuntuinen ratkaisu.

Dufourin 382 mallin lisäksi meitä kiinnosti saman merkin isompi 412, jossa pienempään malliin verrattuna tiloja on hieman venytetty joka suuntaan. Kannattaa huomata näytillä olleen yksilön peräpenkin sisään kätketty ulkokeittiö, joka lienee varsin kätevä esim. juuri pyydystetyn niljakkaan ja aromikkaan kala-aterian valmistukseen.

Ulkotilojen osalta merkillepantavaa on myös nykyisten leveäperäisten veneiden valtavat istuinkaukalon tilat, jotka ruotsalaiseen tyyliin on katettu valoisilla pappateltoilla. Veneissä on ikäänkuin katetut ulkoterassit, joita ruotsalaiset mieluusti käyttävät ruokailuun ja seurusteluun. Ei mikään huono trendi, jonka voisi mieluusti kopioida omaankin veneeseen.

Venemessuista lisää: alltpasjon.nu

Hellepäivien hupia

Lämpimän päivän illaksi ajoimme veneen kotisatamasta alle mailin päähän Oulun keskustan Meritullin vierasvenesatamaan.

Ystävämme saapuivat paikalle polkupyörin ja nautimme lämpimän päivän illasta veneen kannella pikkupurtavan kera. Auringon alkaessa laskea kohti horisonttia ystävämme jatkoivat matkaansa ja me päätimme siirtää veneen Oulunsalon Varjakkaan rauhallisempaa yöpymistä varten. Matalalta paisteleva aurinko tyynellä merellä tarjoili mukavasti silmänruokaa.

Erittäin hyvin ja pitkään nukutun veneyön jälkeen nautiskelimme meriaamiaisen veneen kannella. Rauhallisesta aamuhetkestä jatkoimme tyynen helteisessä kelissä takaisin kotisatamaan. Kyllä lyhytkin venereissu voi tuntua kunnon irtiotolta!

Vatungista kotiin

Vatungin vierasvenesatama oli meille entuudestaan käymätön paikka. Tilavan satama-altaan toisessa päädyssä on aktiivisessa käytössä oleva kalasatama. Varsinaisessa vierasvenelaiturissa on leveän näköisiä aisapaikkoja, mutta aisat ovat kovin lyhyitä pidemmille veneille. Vierasvenelaiturin toisen reunan aisapaikat voisikin korvata peräpoijuilla, jolloin laituri toimisi hyvin myös pidemmille veneille. Me päätimme laittaa veneemme kylkikiinnitykseen heti sisääntuloaukon viereiseen laituriin, jossa näytti olevan hyvin tilaa. Tästä vene olisi ollut helppo siirtääkin, jos sanomista olisi tullut.

Satama-alueelta löytyvät niin uimapaikka kuin kahvila-ravintolakin. Veneilijöiden ja karavaanareiden käytössä oleva huoltorakennus pääsi yllättämään hienolla kunnollaan. Saunakin olisi ollut tarjolla, mutta saavuimme Vatunkiin myöhään ja ravintola oli jo kiinni eikä saunan avainta saanut enää kuitattua.

Aamulla katselimme avomeren suunnasta tulevia vaahtopäitä ja tuijottelimme päivän tuuliennusteita, jotka povasivat tuulen hieman tyyntyvän iltapäivällä. Tuulen tyyntymistä odotellessa nautiskelimme jäätelöstä aurinkoisessa päivässä. Paitsi että tuuli ei ottanut tyyntyäkseen ja odottaminen on vaikea laji. Niinpä päätimme ystäviemme kanssa yhteistuumin lähteä matkaan jotta olisimme joskus perilläkin. Heillä päivän legin pituus Iin Röyttään oli noin 20NM ja me jatkoimme siitä vielä toisen mokoman kotisatamaan asti.

Tuulta oli vaihtelevasti 8-10m/s, joten päivän vauhdit olivat jälleen helposti yli seitsemän solmun reivatuillakin purjeilla. Sääennusteiden vastaisesti tuuli ei osoittanut minkäänlaisia tyyntymisen merkejä ennen Iin Röyttää, jolloin tuuli putosi ennusteiden mukaisesti 7m/s nurkille ja meno muuttui varsin leppoisan oloiseksi vaahtopäiden kadotessa. Kun pääsimme saarten suojaamalle Kellon merelle, aalto katosi kokonaan. Tasaisessa menossa ruoanlaitto käynnistyi välittömästi ja maha oli täynnä jo ennen Suenväylää. Nallikarin loppusuoran ennen satamaa nautiskelimme kesäisen letkeässä lomapurjehduskelissä. Hieno lopetus lyhyehkölle lomapurjehdukselle.