Ainoastaan sinistä

Tiistaina keskellä Pohjanlahtea ei olisi uskonut olevansa niin kaukana rannasta. Meri oli tyyni ja veneen taakse muodostui suora vana, kun ajelimme koneella kohti Ruotsia. Aurinko paistoi ja sprayhoodin alla oli uskomattoman lämmintä verrattuna viime päivien lämpötiloihin. Kaikkialla mihin katsoi, näkyi ainoastaan sinistä.

Fäliskäretissä sovimme lähtevämme kohti Ruotsia toisen veneen kanssa yhtä matkaa. Se oli mukava ratkaisu. Keskellä merta on kiva vaihtaa kuulumiset VHF:llä ja tuntea olevansa vähän vähemmän yksin. 

Matka alkoi koneajolla. Puolivälin jälkeen luovimme pari tuntia vastatuulessa ja vaihdoimme kohdesaartakin lennosta. Viimeiset 20 mailia ajoimme jälleen koneella. Legin kokonaispituudeksi tuli 68 mailia, johon aikaa kului 12.5 tuntia.

Aurinko helli merellä, joten päivä oli pituudestaan ja moottoriajosta huolimatta oiva meripäivä. Pitkän matkan palkitsi upea Höga Kusten ja taianomainen kalastajakylä Bönhamn.

Verkkaisesti Vaasassa

Rapsakka tuuli venytti vielä vähän lähtöämme Suomen puolelta kohti Höga Kustenia. Päätimme viivytellä yhden yön Raippaluodon kalasatamassa, jossa oli uimaranta, hyppytorni ja suosittu Cafe Arken –ravintola.  Pyöriäkin olisi saanut lainata.

Toiseksi yöksi suuntasimme toissa kesältä tuttuun Vasa Segel Föreningenin laituriin. Sadepäivän viihdykettä tarjosi Maleficent –elokuva kävelymatkan päässä Vaasan keskustassa. Tiistain sää näytti vihdoin siltä, että pääsisimme tekemään Pohjanlahden ylityksen.

Maanantai-iltapäivänä purjehdimme sopivalla sivutuulella 25 mailia Vaasasta Fäliskäretiin ylitystä ajatellen sopiviin asemiin.

Fäliskäret ei ollutkaan pelkästään sopiva odottelupaikka, vaan myös upea ulkosaari, jolla sijaitsee Suomen vanhin 1784 rakennettu puurakenteinen pooki. Pääsimme myös käymään venekerhojen yhteisomisuksessa olevassa saunassa. JäbäH joutui angrybirdsien hyökkäyksen kohteeksi ajauduttuaan ilmeisesti liian lähelle lintujen pesiä loikkiessaan rantakallioilla. Jatkossa täytyy tarkemmin varoa lintujen pesiä, jotta linnut saavat pitää pesimärauhansa ja me säästymme lintuhyökkäyksiltä.

Mainio juttu tuo siirtopurjehdus

Juhannuksen jälkeen veneemme köydet irtosivat kotisatamasta ja A siirtomiehistöineen suuntasi kohti etelää. Tavoitteena oli purjehtia vene viidessä päivässä Oulusta Vaasaan. Sen ajateltiin olevan ihan realistinen tavoite, mutta tälle kesälle tyypillisissä turhankin kovissa tuulissa ylimääräisiä päiviä ei tuossa ollut.

Ensimmäisen legin porukka purjehti Oulusta Hailuodon ja mantereen välistä reittiä pitkin Raaheen. Emme ole aiemmin tuota rantareittiä käyttäneet, vaan kiertäneet Hailuodon ulkomeren puolelta. Mantereen puoleisen reitin syvyys riitti hyvin. Raahessa venekunta pitikin sitten kaksi tuulipäivää: 10-14 m/s tuulissa ei avomerelle ollut mitään asiaa. Raahen Terässatamassa oli kuitenkin palvelut kohdallaan, kaupunki kävelymatkan päässä ja luontokin lähellä.

Seuraava legi oli Raahesta Kokkolan Tankariin ja viimeinen Tankarista Raippaluodon kalasatamaan.

Viimeisenä päivänä tuuli oli jälleen iltapäivästä yltynyt niin, että reittisuunnitelmiin piti tehdä muutos. Onneksi Raippaluodossa on satamia myös mantereen puoleisella laidalla ja ulkomeriosuuden loppumatkan pystyi vaihtamaan Mikkelinsaarten suojassa kulkevaan väylään.

”Pojat” olivat kuulemma löytäneet purjehduksen lomassa runsaastikin tilaisuuksia powernapeille (eli pikaisille? päiväunille), joiden voimaannuttamana siirtourakka sujui mitä mainioimmin.