Aika tarkkaan puolivälissä matkaa, siis Gotlannin ja Öölannin välisen merialueen keskellä, bongasin yhtäkkiä itäviitan veneen oikealla puolella! Nopea tarkistus karttaan: vettä 100m joka puolella eikä yhtään merimerkkiä lähimaillakaan. H vahvisti havaintoni merimerkistä, joten mistään hallusinaatiosta ei ollut kysymys. Otin kuvan merimerkistä ja plotterin koordinaateista. Kun pääsimme matkapuhelinverkon kantaman sisäpuolelle, H ilmoitti havaintomme sjöfartsverketille. Ylimääräistä viittaa suurempi ongelma on varmasti se, että viitta puuttuu jostain.
Öölannin pohjoiskärjen majakka tervehti meitä läsnäolollaan kun kiersimme saaren länsipuolella ja suuntasimme etelään kohti Byxelkrokia. Ystävämme seurasivat omalla veneellään lähituntumassa.
Byxelkrokin satama oli täysi jo saapuessamme. Satamakapteeni ohjasi meidät kylkiparkkiin toisen veneen kylkeen. Ystävämme tulivat sitten meidän kylkeen kolmanteen riviin. Meidän jälkeen saapui vielä paljon veneitä, eikä ketään laitettu pois. Edellisenä päivänä oli 70 paikan satamassa ollut kuulemma 110 venettä ja tänäänkin satama vaikutti varsin täyteen pakatulta.
Kävimme rantaravintolassa ystäviemme kanssa syömässä varsin maukkaat pitsat yhteisen eskaaderin kunniaksi. He suuntaisivat täältä pohjoiseen, kun me taas etelään kohti Borgholmia. Ravintolasta palatessamme tapasimme tuttumme Håkanin, joka oli - yllätysyllätys - matkalla kohti Borgholmia Storebro- veneiden tapaamiseen. Kyllä maailma on pieni kun tuttuihin törmää tuon tuostakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti