Omia oikoväyliä pitkin Kökarin Karlbyhyn

Ahvenanmaalle saavuttuamme lomapurjehduksen pääjuoni alkoi selkeytyä: ulkomeren saaria pitkin itään, ehkä Helsinkiin asti ja sitten takaisin hieman sisempää. Ei kait sitä sen kummempaa suunnitelmaa lomareissulle tarvitakaan. Olimme nyt tuntemattomien vesien äärellä ja meille uusia kohteita olisi tarjolla loputtomiin. Kuinka siis löytää ne meille sopivimmat kohteet? H käytti paljon aikaa kohteiden etsimiseen ja reittisuunnitteluun. Apunaan hän käytti erilaisten satamakirjojen lisäksi Saariston Satamat -facebook ryhmän hyviä postauksia.

Seuraavaksi kohteeksemme valikoitui Kökarin Karlby ja reittisuunnittelu Rödhamn-Kökar perustui omaan oikoväylään, sillä virallisia väyliä pitkin matka olisi ollut huomattavasti pidempi. Emme olleet oikoväylällä yksin, vaan näimme samaa reittiä käyttävän usean pienveneen. Ehkäpä tästä voisi tehdä ihan virallisen väylän ja merkitä sen merikarttoihin niin jokaisen ei tarvitsisi keksiä samaa pyörää uudelleen? Oikoreitti oli plotterin avustamana erittäin helppo ja päivän kuumottavin osuus oli mutkainen sekä paikoin erittäin ahdas Karlbyn sisäänajoväylä. Perille pääsimme ilman ongelmia ja satamapojat ohjasivat meidät vapaaseen laituripaikkaan. Käännös paalujen väliin ahtaassa satamassa ilman keulapotkuria sujui kevyessä tuulessa helpohkosti ja olimme perillä hehkuvan kuumassa Karlbyn satamassa.

Päivä oli todella kuuma eikä laivakoira oikein jaksanut liikkua mihinkään. Tilapäistä helpotusta koiran elämään keksimme tarjota takakannen suihkulla: koiran alustapuolen kastelu virkisti laivakoiraa selvästi. Hikisen päivän päätteeksi kävin virkistäytymässä sataman saunassa, jonka jälkeen kylmät sihijuomat olivat enemmän kuin tarpeen.

Ahvenanmeren ylitys Rödhamniin

Ennusteiden mukaisesti tuuli oli todellakin tyyntynyt yön aikana. Herättyämme päätimme tehdä nopean liikkeellelähdön: laivakoiran aamurutiinien jälkeen irrottelimme köydet ja suuntasimme kohti Ahvenanmaata. Aamupala syötäisiin kulussa kannella aamuauringon paisteessa, sillä luvassa olisi koneajoa rasvatyynesssä kelissä. Maalina tällä kertaa klassinen ylityssatama Rödhamn.

Helteinen ja täysin tuuleton päivä ulkomerellä tuntui kovemman tuulen jakson jälkeen jopa hieman ylelliseltä, vaikka se tietysti merkitsi häiritsevää moottorin raksutusta. Tekaisin plotteriin reittiviivan, laitoin autopilotin päälle ja aloimme viritellä kansiaamiaista ulkomerellisissä tunnelmissa. Olin toki muistanut laittaa jalkaani oranssit avomerishortsit, joka täydensi hyvän lomafiiliksen. Täysin tyyntä avomerta katsoessani mieleeni tuli kokeneemman purjehtijan kertoma kansanviisaus: "Kelitkin paranevat kun tarpeeksi kauan juopottelee". Varmasti näin, mutta samaan lopputulokseen pääsee helpommillakin konsteilla.

Hieman ennen matkan puoliväliä aloin ihmettelemään meressä kelluvaa esinettä. Kiikareilla katsoen se näytti upoksissa olevan soutuveneen keulalta. Olimme lähes törmäyskurssilla tämän tuntemattoman esineen kanssa ja aloin pohtimaan josko esineen laatu tulisi tarkistaa lähietäisyydeltä? Vai pitäisikö tämä mystinen kelluva tavara kierää kauempaa mahdolisten pitkälle ulottuvien köysien tai muiden ulokkeiden vuoksi? En kyllä haluaisi potkuriini köysisotkua keskellä Ahvenanmerta. Uteliaisuus voitti ja lähestyimme mysteeriesinettä hyvin varovasti. Tulimme lopulta siihen tulokseen että kyseessä on teltta. Siis kokonainen, kasassa oleva kupoliteltta joka oli ylösalaisin ja josta näkyi pinnan päällä yksi kulma. Kovat tuulet olivat sen ilmeisesti lennättäneet mereen jossain päin Ruotsia ja täällä se sitten kellui keskellä avomerta. Emme haluneet sotkeentua mahdollisiin teltan naruihin, joten jätimme teltan kellumaan ja jatkoimme matkaa.

Jotta koneistaen tehty autopilotin ohjaama ylitys ei olisi ollut liian tylsä, saimme lisäviihdettä muutamaa mailia ennen Rödhamnia. Olimme jo tekemässä rantautumisvalmisteluja, kun näimme rannikkovartioston partioveneen tulevan meitä kohti. Partiovene kaartoi taaksemme, jolloin pysäytin veneen. Olimmehan epäilyttävästi tulossa suoraan avomereltä  Ruotsista veneellä, jossa liehui Ruotsin lippu. Selvityksieni mukaan pienveneillä Suomeen saapuville ei tehdä koronatestiä, joten uteliaana odotin mitä tuleman pitää. Merivartijat aloittivat jutustelun kohteliaasti ruotsiksi, mutta vaihdoimme nopeasti keskustelukieleksi suomen. Saimme kehuja pelastusliivien käytöstä, laivakoiraa myöten. Muutoin varsinaista virallista asiaa ei tuntunut olevan. Toki kaikki mahdolliset asiakirjat olisivat tarvittaessa löytyneet laivakoiran madotustodistus mukaan lukien. Kysyimme lopuksi miksi partioveneen kannella on myös kuvausryhmä. Kuvaavat kuulemma jotain TV-reality sarjaa joka tulee ulos ilmeisesti ensi vuonna. Jaahas. No mutta mikäpä siinä. Suomalainen Poliisit TV-realityhän on ollut erinomainen ja hyvin suosittu. Ehkäpä "Merivartijat" tulee olemaan samankaltainen hitti? Ainakin kuvausmaisemat ovat komeat.

Rödhamnissa meitä odottivat tutut paikat. Loppupäivän otimme rennosti ja illaksi siirryimme saaren länsirannan kuumille rantakallioille eväskorin kanssa auringonlaskua katsomaan.

Lidö

Finnhamnista siirryimme purjein kohti pohjoista etelän suunnalta puhaltavan tuulen avulla. Pääsimme lähes koko reitin yhdellä halssilla, vain yhdessä ahtaassa S-mutkassa teimme pari jiippiä. Lidön valitsimme, koska tarvitsimme tuulensuojaisan yöpymispaikan hyvällä sijainnilla Ahvenanmeren ylitystä ajatellen. Tuuliennusteet lupailivat tuulen tyyntyvän seuraavaksi päiväksi, joten luvassa olisi helppo ylitys Ahvenanmaalle. Saimme Lidöltä hyvän rantautumispaikan, joka suojasi todella hyvin etelänpuoleiselta tuulelta.

Kävimme maastontiedusteluretkellä Lidö Värdshusilla, jossa toimii nykyisin ilmeisen hyvätasoinen ravintola. Lidö Värdshusin herraskartanon historia pohjaa merenkulkuun, sillä vuonna 1764 saaren osti itselleen merenkululla vaurastunut Ostindiska Companietin merikapteeni. Kyseinen merikapteeni myös rakennutti nykyisen päärakennuksen vuonna 1719 venäläisten polttaman herraskartanon tilalle. Kuulemma kiina-huoneen tapetit ovat alkuperäiset, mutta niitä emme käyneet katsomassa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Myös ravintolan antimet jätimme odottamaan seuraavaa kertaa ja suuntasimme kohti Värdshusin vierassatamaa. Vierassatamasta löytyy kahvilaravintola Oasis, jonka hittituotteet lienevät pitsa sekä erilaiset sihijuomat. Me nautiskelimme aurinkoisella terassilla kuumaan kesäpäivään hyvin sopivat jäätelöt.

 

Lomalla viimeinkin

Alkavaan kesälomaan otimme lomaennakkoa ja pakkasimme tavarat sekä itsemme veneeseen jo torstai-iltana. Yövyimme kotisatamassa ja lähdimme liikkeelle heti aamusta. Minä istuin etäpalavereissa lähes koko päivän H:n kipparoidessa venettä kohti Finnhamnia. Lounaan aikaan rantauduimme Ingmarsö Krog:in laituriin ja kävimme syömässä lounaslistan toast skagenit. Leivät olivat maultaan varsin hyvät, mutta kokonsa puolesta olisivat voineet olla himan isommatkin. Palasin veneelle etäpalavereihin ja H:kävi laivakoiran kanssa hakemassa kahvileipää Ingmarsön leipomosta. Luultavasti tämä leipomoreissu oli jollain tapaa kiinnostava myös laivakoiralle.

Sääennusteen perusteella luvassa oli hieman reippaampia tuulia ja olimme katsoneet hyvän rantautumispaikan Finnhamnista, Idskärin puolelta. Onni oli myötä ja rantauduimme erinomaiseen tuulensuojaan ennakkoon suunnitellun mukaisesti. Korkea rantatöyräs antaisi hyvän suojan reippaammiltakin tuulilta.

Keulan kiinnitysköyden kiipesin sitomaan kallioiden päällä kasvavaan kuvaukselliseen puuhun.

Aloitimme varsinaisen loman hyvin rauhallisesti ja viihdyimme Idskärissä kaksi yötä.

Juhannus Lokaöllä ja viestilippujen sanoma

Juhannusreissulle otimme ennakkoa etätöiden merkeissä seuran saaresta käsin. Samalla lyhensimme päivämatkaa Lokaölle, joka sijaitsee hieman ulompana Möjan saaristossa. Vietimme juhannusta samassa paikassa jo viime vuonna ja viihdyimme erittäin hyvin. Kaksi perättäistä juhannusta samassa paikassa käynnistävät määritelmällisen pohdinnan: muodostvatko kaksi peräkkäistä vuotta jo tradition vai vaaditaanko siihen enemmän toistoja? Niin tai näin, me olimme paikalla jo hyvissä ajoin, joten hyviä rantautumispaikkoja oli vielä jäljellä runsaasti.

Juhannusohjelma koostui niistä tavanomaisista aineksista: sillilpottusnapsit, grillaukset rantakallioilla, yleistä velttoilua, uintia veneeen perästä ja niin edelleen.

Lokaön ulkosaaristolliset maisemat ovat varsin hyvä kulissi laivakoiran ulkoiluttamiseen. Täällä silmä lepää.

Viime vuodesta poiketen, tämän vuoden juhannusohjelmaan kuului myös saunominen. Viime vuonnahan Lokaön sauna oli suljettuna koronarajoitusten vuoksi. Lokaön sauna on puulämmitteinen ja saunapuut löytyvät himan piilosta pellon laidan puuvajasta. Työkalut isojen halkojen pilkkomiseen eivät ole parhaasta päästä, joten veneen omat työkalut kannattaa ottaa mukaan. Hyvät löylyt palkitsevat puusavotan vaivat ja uintimahdollisuus suoraan saunan terassilta kruunaa saunaelämyksen. Saunan pukuhuoneen seinien maalatut viestiliput saivat minut pohtimaan josko kyseessä ovat vain merihenkiset koristeet vai kertovatko liput jotain?

Ne, kenelle viestilippujen merkitys ei auennut välittömästi voin paljastaa niiden sanoman: LOKAÖ BASTU.

Äitienpäivä Wasahamnissa sekä träbåtsträff

Ruotsissa äitienpäivä on toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Me päätimme suunnata Tukholman keskustan Wasahamniin ja taklata kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sisämaassa ilma oli kesäisen lämmin ja nuoriso pääsisi viettämään äitienpäivää veneelle metrolla. Suuntasimme Wasahamniin onneksi jo hyvissä ajoin, sillä Swedish Classic Boats -yhdistys järjestää toukokuun viimeisenä viikonloppuna jokavuotisen kokoontumisajonsa juuri Wasahamniin. Me saimme paikan ulommaisesta laiturista hienoilla näkymillä.

Nautimme aurinkoisista ja lämpimistä keleistä kiertämällä Djurgårdenin ympäri (10km), minkä laivakoira jaksoi hyvin ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä saman lenkin loppupuolella lyhyet jalat tekivät totaalistopin (tyypillistä mäyriksille) ja otin väsähtäneen laivakoiran kantoon. Sataman edustan eli Spritmuseetin terassiravintolan ruoan taso oli valitettavasti romahtanut edellisvuodesta. Liekö tämäkin koronan seurausta, sillä kuulemma osa ravintola-alan henkilökunnasta on vaihtanut alaa. Sataman edustalla päivysti kuitenkin Banerbagerietin myyntiauto, josta saimme mm. tuoreet sämpylät sekä kahvileivät.

Laiturilla kävellessä silmä lepäsi vanhoissa puuveneissä, joiden lähes maaginen glooria ei todellakaan välity valokuvan avulla. Nämä veneet on nähtävä livenä.

Seuran saaren kautta kotiin

 Malma Kvarnilta matka jatkui kohti seuran saarta. Mietimme ensin josko olisimme kieräneet Fågelbrolandetin "sisäkautta", sillä saaren pystyy kiertämään myös purjeveneellä. Reitti kulkee Strömma kanalin kautta ja purjeveneellä sen kautta kulkeminen edellyttää Strömmabron avaamista. Silta aukeaa tilauksesta tiettyinä kellonaikoina, jotka ilmoitetaan Sjöfartsverketin sivuilla. Päätimme kuitenkin tällä kertaa mennä lyhintä reittiä ulkokautta.  

Seuran saaren maasähköt sekä sauna olivat jälleen arvossaan alkukauden viileän veden aikaan. Laiturilla tapasimme tuttuja seura-aktiiveja, jotka vaikuttavat olevan paikalla enemmän ja vähemmän aina heti kauden alusta alkaen. Tällä kertaa projektina näytti olevan jollalaiturin kunnostus. Varsinainen eläkeläisten puuhamaa.

Olimme hyvin tyytyväisiä alkukauden "Värmdö runt" rengasmatkaamme. Ilma pysyi lämpimänä mantereen läheisyydessä, eikä viileä merivesi haitannut peseytymistä, kun pystyimme käyttämään satamien peseytymismahdollisuuksia. Ehkäpä teemme saman kierroksen jonain toisena vuotena pysähdyspaikkoja vaihdellen

Malma Kvarn

Gustavsbergista kiertoajelu jatkui Ingarön laitaa pitkin kohti Malma Kvarnia, joka sijaitsee Fågelbrolandetin eteläosassa. Malma Kvarn oli kiertoajelumme ulkomerellisin käyntikohde, mutta silti osa "mannerta" eli sinne pääsee Tukholmasta myös autolla ja bussilla. Satama on Svenska Kryssarklubbenin omistuksessa, mutta satamamaksu peritään myös jäseniltä. Olemme olleet Kryssarklubbenin jäseniä jo vuosia, mutta emme olleet aiemmin käyneet Malma Kvarnissa.

Satamaan saavuttuamme otimme heti ensimmäisen vapaan poijun ja kiinnityimme ulommaiseen laituriin.

Olimme jo saaneet veneen kiinnitettyä, kun huomasimme laiturin reunassa olevat vihreät ja punaiset kyltit. Meille kerrottiin, että itse asiassa kaikki sataman paikat on vuokrattu pysyvästi Kryssarklubbenin jäsenille venepaikoiksi, mutta heidän poistuessa pidemmäksi aikaa kyltti käännetään vihreäksi, jolloin paikka muuttuu vieraspaikaksi. Olimme tietysti kiinnittäneet veneemme punaisen kyltin paikalle, mutta meille kerrottiin, että kyseisen paikan haltija ei ole vielä saanut venettään vesille, joten saimme pitää paikkamme.

Pienen niemen nokan toisella puolen sijaitsi laiturille rakennettu ravintola, joka ei ollut vielä avannut toimintaansa tälle kaudelle. Olimmehan liikkeellä toukokuun puolivälissä, jolloin tukholmalaiset yleensä vasta poistelevat pressuja veneidensä päältä.

Vierassatamana Malma Kvarn oli hienoinen pettymys. Sauna oli vielä talven jäljiltä suljettuna, eikä suihkuja ollut veneilijöiden käytössä. Saunan uimarannalta olisi toki päässyt peseytymään, mutta alkukauden viileä vesi ei houkutellut.

Myös kokoontumis- ja juhlatilana toimiva Malma Kvarnin päärakennus oli suljettuna.

Koko satama palveluineen oli siis vielä talvihorroksessa, mutta satamamaksun pystyi maksamaan swishaamalla. Yleisilme paikan suhteen oli hieman kulahtanut ja väsähtänyt. Ehkäpä yhdistyksen jäsenet eivät ole kovin innostuneita isotöisiin kunnostusprojekteihin, vaan pitävät paikkaa enemmän omana kotisatamanaan.

Malma Kvarn tarjosi meille kuitenkin tuulesuojaisan laituripaikan maasähköllä sopivan päivämatkan päässä Gustavsbergistä. Nukuimme tyytyväisinä sähköpatterin lämmittäessä venettä.

Gustavsbergin uudistettu satama

Getfotenilta matka jatkui kohti Gustavsbergia. Tarkoituksena oli tehdä "Värmdö runt" kiertomatka ja pysytellä lähellä mannerta, sillä ulompana merellä alkukauden kelit olivat vielä kovin viileitä. Päivän reitti vei kapeiden ja suojaisten Skurusundin ja Baggenstäketin väylien kautta. Alussa oli vain pieni pyrähdys avoimemman selän yli ennen kapeaa ja suojaista Gustavsbergin sisäänajoväylää. Satamakirjan tiedot eivät pitäneet paikkaansa, sillä Gustavsbergin vierassatama on kokonaan uudistettu ja siirtynyt hieman eri paikkaan. Peruutimme veneen parkkiin aisojen väliin.

Satamassa kaikki oli uutta tai uudistettua. Uusi satamakonttori on rakennettu kelluvalle lautalle.

Veneilijöille on rakennettu uusi huoltorakennus hienoine suihku- ja pyykinpesutiloineen. Huoltorakennuksessa on myös lounge-tila upealla maisemaikkunalla.

Koko sataman ja ympäröivän lahden alue on rakennettu uudelleen ja jopa lahdenpohjukan kierävät kävelyreitit on rakennettu vastikään. Vastarannan kävelyreitiltä on hienot maisemat Gustavsbergin satamaan ja kaupunkiin, jonka siluettia hallitsee vanha posliinitehdas. Tehtaan tuotteita on ollut kätevä rahdata maailmalle oman sataman kautta. Epäilisin kyseisen posliinitehtaan tuotteiden olevat hyvin tuttuja myös suomalaisille, ainakin wc-istuimien osalta.

Satamassa on myös Arconan purjeveneiden tehtaan oma laituri, jossa näkyi olevan sekä koeajoveneitä että ilmeisesti asiakkaille luovutusta odottavia uusia veneitä. Sataman alueelta löytyy jäätelönmyynnin lisäksi pari ravintolaa. Me kävimme testaamassa hyvät arviot saaneen ravintola Kattholmenin.

Laivakoira oli tervetullut ravintolan terassille ja me olimme erittäin tyytyväisiä annoksiimme. Vahva suositus kaikkille Gustavsbergin kävijöille.

Gustavsbergiin on selvästikin rakennettu pajon uutta viime vuosien aikana ja paikasta henki vireä elämisen meininki. On hyvä tiedostaa, että Gustavsberg on neljän neliökilometrin kokonen kunta, jonka alueella asuu noin 24000 asukasta. Veneilijöitä hemmotellaan runsaalla ravintola-, kahvila- ja kaupustelumahdollisuuksilla. Tänne tulemme uudestaan.