<>

<>

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kastelholm - vihreän poijun satama

Nostimme ankkurin aamusta ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Alkumatkan kapean väylän koneistimme, mutta merimaiseman avauduttua nostimme purjeet. Tuuli kääntyi takatuuleksi, joten vetäisimme värit päälle eli nostimme genaakkerin. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle.


Juuri ennen Kastelholman satamaa merikartan syvyyskäyrät ja lukemat näyttävät purjeveneen kannalta hieman huolestuttavilta. Mutta koska s/y Solsidan oli siellä käynyt, totesin meidänkin kyllä pääsevän perille. Matalimmassa kohdassa väylä oli merkitty hyvin kardinaalimerkkiportilla ja selvästikin ruopattu, sillä matalin mittaamani syvyyslukema näytti olevan 3,2m. Sataman tietoja etsiessäni huomasin myös Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkan käyneen siellä. Hänen hyvän kuvareportaasin alueen tarjonnasta löydät täältä (linkki).



Sataman isännöinnistä omalta osaltaan huolehti Gunvald Larsson, josta myös varoiteltiin kyltin kera satamaan johtavan tien varressa. Todellisuudessa kuvan koiruus paljastui varsin lupsakaksi vanhaksi herraksi, joka seurasi isäntäänsä joka paikkaan.



Alueen maisemat sekä sataman leppoisa tunnelma sopivat meille ja viihdyimme Kastelholmassa kaksi yötä.



Veneen kannella istuessa pystyi kuuntelemaan ympäriltä kantautuvia työn ääniä, sillä molemmilla rannoilla lampaat huolehtivat perinnemaiseman ylläpidosta. Vanha sanonta näyttää pitävän paikkansa, sillä lampaidenkin mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.


Toki tutustuimme Kastelholman upeisiin linnanraunioihin opastetulla kierroksella sekä kävimme kuuntelemassa linnassa jousisekstetin konsertin.






Linnan viereistä rantapolkua kulkiessamme kiinnitin huomiota kuinka polun reunamerkit olivat aivan vääränlaiset! Eteläviittojen sijaan paikalla olisi pitänyt olla ehdottomasti länsiviitat.
 
 
Veneilyloma on selvästikin tehnyt tehtävänsä, sillä kannella istuessani päädyin pohtimaan poijujen väritystä. Miksi ihmeessä kaikki poijut ovat lähtökohtaisesti punaisia? Tai olleet sellaisia ennen auringossa haalistumista. Olisihan se paljon helpompaa jos poijuja valmistettaisiin riemunkirjavissa väreissä. Satamaa lähestyttäessä voisi sopia selkeästi muun miehistön kanssa että otetaan tuo musta poiju vasemmalta puolen. Ja tämä pohdinta sai alkunsa sataman yksinäisestä vihreästä poijusta.
 
 
Poijupohdintojakin tärkeämpää on muistaa nauttia tunnelmasta kun itselle sopiva satama sattuu kohdalle. Meille tämä oli sellainen.
 
 

 




lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ankkurissa

Siirtopurjehduksella, vaikka se onkin yhdistetty lomaan, ei oikein voi mennä purjehdushenkisesti sinne minne tuulet vievät. Peltigenuan ääni on tullut tutuksi. Onneksi matkan varrelle on sattunut myös hienoja purjehduspäiviä. Yksi niistä oli reilun 20 mailin legi Hamnholmnista suosittuun Bänö Önin ankkurilahteen Kihdin luoteispuolelle. Reittimme kulki Junfruskärin läpi ja kuulimme lehmälauman huvittavat ammumiset väylällä ajaessamme. Jungfruskär kohteena jäi kuitenkin odottamaan tulevia purjehduksiamme.




Ankkuroimme veneen suojaisaan lahteen, jossa on poukamia valittavaksi saakka tuulen suunnan mukaan. Viileähkö päivä ei houkutellut ulos, vaan panostimme legin jälkeen päiväuniin. Ankkuri-illan tunteja tuli hyödynnettyä myös siivoukseen. Urakoidessani kiitin mielessäni veneen rajallisia neliöitä. A-P:n fiksaaman nacholautasen jälkeen ilta oli kirkastunut ja istahdimme veneen etukannelle nauttimaan yhdestä vene-elämän parhaista puolista eli illan aurinkoisesta saaristomaisemasta.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Hamnholm

Toisena Nauvon iltana ihailin erästä Tall Ships Racen venettä, joka tuli ankkuriin sataman edessä olevaan salmeen. Muitakin laivoja tiesin sinne olevan matkalla, mutta emme tällä kertaa jääneet niitä katsomaan. Salaa kuitenkin toivoin, että näkisimme Racen osallistujia Nauvosta kohti länttä matkaa jatkaessamme ja niihän se onni meitä potkaisi. Kolme upeaa ilmestystä lipui meitä vastaan.



Olimme sopineet kiinnittymisestä ja saunan vuokraamisesta Hamnholmissa Houtskarissa. Paikan löysimme, kun tutkimme veneen mukana kuusi vuotta sitten saamaamme kartta ja yritimme etsiä sopivaa ankkuripaikkaa tai satamaa Kihdin selän itäpuolelta. Veneen edellinen omistaja oli merkannut karttaan ankkuripaikan ja hetken googlailtuani löysin upeat kuvat saunasta, jota veneilijätkin saivat Hamnholmista vuokrata.



Illan vietimme veneen rauhassa ja upeasta saunaelämyksestä paljuineen  ja kauniine maisemineen nauttien. Kyllä venelomailu saaristossa on upeaa.





Lisää paikasta osoitteessa www.hamnholm.fi.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Nauvon keinuva asfaltti

Meitä oli varoiteltu suosittujen satamien täyttymisestä alkuiltapäivästä, joten laitoimme herätyskellon soimaan seitsemäksi ja tekaisimme nopeutetun lähdön. Kahvit termokseen, leivät jääkaappiin ja köydet irti. Kaffet juotiin Iniön ulosmenoväylää koneistaen. Tuulen heräillessä nostimme purjeet. Loppumatkasta nautiskelimme hyvävauhtisesta purjehduksesta. Nauvon lähettyvillä ylitettiin 7 solmun vauhti usean mailin ajan.



Sataman edustalla oli kuhinaa veneiden lähtiessä ja saapuessa. Puolen päivän aikaan tilaa löytyi vielä helposti. Saimme jälleen perän avotilan kohti ilta-aurinkoa. Heti rantautumisen jälkeen lähdimme nälkäisinä maastontiedusteluretkelle. Josko satamasta löytyisi lounasruokaa? Eri ravintelien lounastarjontaa tutkiessa ihmettelin reippaasti keinuvaa Nauvolaista asfalttia. Tie tuntui keinuvan holtittomasti suuntaan jos toiseen. Oikein ääneen ihmettelin, miten saman kylän hieman heppoisen oloinen laituri oli tuntunut oikein tukevalta kävelyalustalta sataman aallokossa.

Lounaspaikaksi valikoitui Hotel Strandbo tarjolla olleen kalapöydän perusteella. Pöydän antimet olivat erinomaisen hyviä ja lähetin keittiöön erityiskiitokset ruodottomasta graavisiiasta.


Nauvon kivikirkko osoittautui kauniiksi ja historiallisesti varsin mielenkiintoiseksi goottilaistyylisine kattoineen. Liekö hyvä sijainti luonnonsatamineen Tukholman ja Turun välillä vaikuttanut asiaan?



Apteekkireissulla pyörähdimme myös paikallisessa antiikkiliikkeessä, jossa nostalgiannälkäinen olisi löytänyt paljonkin hankittavaa. Huomattavan isokokoisen hirvenpään kohdalla totesin valikoiman olevan todellakin hyvin kattavan. Toki hyllyn päällä komeili myös liuta pienempiä metsän eläimiä täytettyinä versioina.


Veneen muonavarastoja täytettiin pariin otteeseen hyvän valikoiman K- ja A-marketin antimin. Erityismaininnan ansaitsevat makeat Nauvolaiset mansikat, joita ostimme marketin edustan torimyyjältä. Myös Najaden-pitserialaivan tuotteet totesimme suositusten arvoisiksi. Sataman putiikeistakin löytyi yhtä sun toista, joten todellakin voi todeta Nauvon palvelutarjonnan olevan erittäin kattava.
 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lyhyt legi Iniöön

Heräsimme aikaisin ja muiden vielä nukkuessa lähdimme liikkeelle aamuauringon lämmössä. Ajelimme koneella vastatuuleen lyhyen legin Iniöön. Perillä loki näytti 7.6NM. Rantautumismaljoja ei kehdattu näin lyhyen legin jälkeen ottaa. Niiden sijaan juopaisimme rannan kahvilakojun terassilla tuoreet munkkikahvit.

Satamassa on venepaikkoja rajallinen määrä ja iltapäivän puolella satamakapteeni joutui käännyttämään veneilijöitä pois sataman tultua täyteen.




Iniön kirkko on saaristokirkoksi varsin vaikuttava. Oven päällä komeilee vuosiluku 1798.





Täydensimme ruokavarastojen pikkupuutteet kyläkaupasta sekä vaihdoimme kaasupullon. Iniössä kaikki on lähellä satamaa. Kylästä näkyi löytyvän jopa pankki ja posti.



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Saariston yllätyksellisillä tuulilla Peterzenin satamaan

Isokarista päätimme lähteä Kustavin suuntaan. Alkumatkaksi oli tiedossa hieman pomppuista keliä yöllä puhaltaneen tuulen jäljiltä ennen saariston suojaan pääsyä. Vajaan tunnin kestävä aallokko tuntui kuitenkin varsin kesyltä haasteelta siirtourakan jälkeen. Ensimmäiset viisi mailia sujui reippaassa tuulessa ihan pieneksi reivatulla purjeilla ja saavuttuamme Kustavin ohi kulkevalle kapealle väylälle päätimme ottaa isopurjeen kokonaan pois. Pelkällä genuallakin vene kulki leppoisan kivasti ja tuntui helpolta hallita tuulessa, joka vaihteli 3 ja 10 m/s välillä. Kokemattomasta saaristopurjehtijasta tuulen temput tuntuivat oudoilta.
Mieleeni on joskus 90 -luvun alusta painunut Peterzenin nimi kukkakuosisten tekstiilien kautta ja halusin siksi käydä katsomassa millainen perheen luotsaama satama on. Sen sijainti on suojainen ja miljöön suunnittelussa on käytetty visuaalista osaamista.


Lopulta päätimme viipyä satamassa kaksi yötä. Itse satamaa palveluineen suosittelemme ja lenkkireititkin löytyivät läheltä. Lisäksi 1,6 km:n päässä sijaitseva Kustavin käsityöläisten kylä ansaitsee maininnan. Ravintolan ohjelmatarjonta viikonlopun espanjalaisine teemoineen oli oikein viihdyttävä, mutta ruoista voi olla monta mieltä. Joka tapauksessa miljöö oli enemmän kuin viehättävä ja saimme meidän mittapuun mukaan ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia lämpimästä kesäillasta sitloorassa elävää espanjalaista musiikkia kuunnellen.  

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Isokari

Kolmen yön vuoroissa nukutut yöt vaativat veronsa, eikä meitä huvittanut jatkaa mihinkään Isokarilta torstaina. Hyvä niin. Majakkasaari teki meihin vaikutuksen. Nukuimme pitkään, ja rauhallisen aamiaisen jälkeen lähdimme saarikierrokselle. Vietimme pitkän tovin saaren länsirannalla katsellen meditatiivista merimaisemaa, jossa aallot löivät kallioihin.



Illaksi varasimme saunan, joka alkuun tuntui vähän hinnakkaalta, mutta eipä tuntunut enää kun pääsimme saunaan. Sauna oli perinteikkäästi mutta samalla modernisti uudistettu ja tarjosi upean lempeät löylyt. Pepun alle sai lainata pellavaisia laudeliinoja ja saunassa oli ihana sadevesisuihku.


Saunan jälkeen totesimme päätyneemme majakkamestarin pihapiiriin juhlimaan majakan 184 -vuotissyntymäpäivää. Nautimme Isokarin tyyliin sopivat iltapalat ja majakan nimikko-oluet. Kävimme juuri ennen auringonlaskua ylhäällä majakassa. Upeampaa näköalaa on hankala kuvitella.

On hienoa, että yrittäjät ovat kehittäneet majakkasaaren matkailusta veneilijät ja muut matkailijat monipuolisesti huomioivan kokonaisuuden. Kaikesta tuli niin hyvä fiilis - sopi meille!
 

torstai 13. heinäkuuta 2017

Mässkär - Isokari, 207NM

Mässkär oli kuulemiemme kehujen arvoinen hieno saari. Totesimme saunan löylyt makoisiksi ja istuimme iltaa ystäviemme kanssa jotka tulivat saareen hieman meidän jälkeemme Kokkolan Tankarista.



Hyvin nukutun yön jälkeen irroitimme köydet tiistaina klo 8.15 ja suuntasimme kohti etelää. Harmaan päivän kevyehkö tuuli riitti purjehtimiseen osan matkaa kohti Vaasan saariston sisäänmenoväylää. Stubbenilta alkavalla saaristoväylällä taivas alkoi tummua entisestään ja päätin pukea sadevarustuksen päälle. Salamoiden iskettyä lähistöllä tyhjensin avotilan kaikesta tavarasta ja katselin kartasta mihin suuntiin on tilaa manooveerata. Pian tuuli nousi kuin tyhjästä kahdesta metristä viiteentoista metriin sekunnissa ja enemmänkin. Vettä alkoi tulla taivaalta reilusti ja näkyväisyys katosi lähes täysin. Totesin, että nyt on parempi ottaa keula tuuleen ja koettaa olla paikoillaan. Isot vesipisarat piiskasivat naamaan niin voimallisesti, että eteenpäin ei voinut katsoa. Plotterista koitin seurata ettei jouduttaisi kiville. Muutapa ei siinä tilanteessa juuri voinut tehdä. Viidentoista minuutin kuluttua tuuli tyyntyi kymmeneen metriin, pahin sade helpotti ja käänsin kurssin takaisin väylälle. Totesin goretexin nerokkaaksi keksinnöksi ja harkitsin pitäisikö veneen varustukseen kuulua myöskin laskettelulasit, jotta sadeviimassa voisi katsoa eteensä.

Sade loppui sopivasti ennen viittä, kun saavuimme Raippaluodon siltaa ennen sijaisevaan kalasatamaksi kutsuttuun satamaan, jonne olimme sopineet treffit vaasalaisten tuttujemme kanssa. Totesimme rannan Cafe Arkenin ahvenfileet erinomaisiksi.



Lyhyehkön pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa illalla yhdeksän jälkeen Vaasan saariston läpi. Pientä lisämaustetta kapean saaristoväylän navigointiin saatiin yön pimeyden myötä. Etenkin vihreitä lateraaliviittoja ei meinaa nähdä millään kuin vasta ihan kohdalla. Tehokas hakuvalaisin helpottaisi tietysti merimerkkien löytämistä ja tunnistamista, sillä hyvän valaismen avulla merimerkkien heijastimet näkyvät kauas. Tehokas valaisin toki veneestä löytyy, mutta valaisimen johto oli piilottanut itsensä varmaan paikkaan.

Aamun valjettua jatkoimme Vaasan saariston jälkeen kohti etelää. Selkämerellä taktiikkamme oli koneistaa heikkoon vastatuuleen suoraan etelää ulkomerellä karttalehtien ulkopuolella. Ei merimerkkien tai kalarysien tarkkailua. Vain leppoisaa menoa autopilotilla aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Suunnitelman toteutus aamupäivällä sujui hyvin, kunnes puolilta päivin ilmaantunut paksu sumu peitti auringon, vei näkyvyyden ja toi tullessaan kylmää ja kosteaa ilmaa. Enpä arvannut että kevättalvella mastoon kiinteästi asennuttamani uusi Echomaxin isohko tutkaheijastinpönttö pääsisi tositoimiin näin pian. Seurasimme erittäin vähäistä vene- ja laivaliikennettä tutkalla. Ulkomerelle vievää ulostuloväylää pitkin saapui vene joka pysyi tutkan mukaan törmäyskurssilla. Kohteen nopeuden perusteella epäilin sitä koneistavaksi purjeveneeksi.  Töräyttelin sumutorvea muutaman kerran. Ilmeisesti torvella on tehoa ainakin muutaman mailin päähän, sillä toinen alus pysähtyi ja jatkoi matkaansa vasta tovin kuluttua.



Sumun hälvettyä nautiskelimme kelluvan meriravintolan aurinkoisen terassin 360 asteen merinäköaloista sekä gourmetkeittiön antimista. Kiitos Eine's Delille eli anopilleni, jolta tilasimme ruokia mukaan matkalle. Kyllä lihapullat spagetilla ketsupin kera voivatkin maistua hyvältä ulkomerellisten maisemien kera tarjoiltuna.

Iltapäivän piristyksen tarjoili ylimääräinen matkustaja, joka laskeutui kannellemme. Lintu oli selvästikin lopen uupunut ja tarvitsi levähdyspaikan. Avomerellä kiinteitä laskeutumisalustoja on tarjolla niukasti, joten pelokas lintu joutui voittamaan pelkonsa. Aikansa levättyään ja hyönteisiä kannelta napsittuaan lintu nousi ilmaan, otti korkeutta ja pysähtyi paikalleen selvästikin tutkimaan mihin suuntaan pitäisi lähteä. Hetken pähkäiltyään se lähti epäröimättä lentämään kohti rantaa, vaikka sitä ei pystynyt näkemään. Tuommoinen kompassi olisi kätevä omassakin päässä. Osaisikohan joku lukijoista tehdä lajimäärityksen ja kertoa miksi tuollainen lintu vaeltaa kaukana avomerellä?



Illalla vastatuuli yltyi yli kuuden metrin lukemiin ja vasta-aalto kasvoi sen verran suureksi, että päätimme ajaa loppupätkän ennen Isokaria avomeren sijasta saarten suojassa. Auringon laskiessa pujahdimme saaristoväylälle Hylkkarin ja Santakarinluodon välistä. Viimeiset mailit Isokarille pääsimme ajamaan sysipimeässä Uusikaupungin sisäänmenoväylän punavihervalopoijuen kujaa pitkin. Punaisten ja vihreiden vilkkuvalojen sekamelska pimeällä merellä nosti kummasti luotsien ammattikunnan arvostusta. Köydet kiinnitettiin Isokarilla torstaina klo 01:45 ja rantureiden jälkeen punkka tuntui varsin hyvältä ajatukselta.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Oulusta kohti Tukholmaa

Blogimme vakiolukijat ovat jo huomanneet, että Tukholma on ollut vahvasti läsnä Virtauslangan postauksissa. Viime kesästä lähtien veneemme kohtalo on ollut olla yksin Oulussa samaan aikaan, kun miehistö on asunut Tukholmassa. No nytpä tähän saadaan korjaus, kun vene saa uuden kotisataman Tukholman seudulta. Ja miehistö riemuitsee!


Kesäloman ohjelmaa ei tarvinnut venepaikkaongelman ratkettua juuri miettiä. Reilun kolmen viikon ohjelma on siis kesäpurjehdus välillä Oulu - Tukholma. Haikein mielin tosin jätimme hyvästit Oulun Johteenpookin satamalle, joka on ollut kaikin puolin mukava ja hyvä kotisatama. Kiitos kaikille telakan ihmisille ja Johteenpookin kanssaveneilijöille.


Matka aloitettiin hyväksi havatulla pitkän legin strategialla. Startti oli Oulusta iltapäivällä ja saapuminen lounasaikaan Pietarsaaren Masskäriin. Tuulen puutteessa matka tehtiin konemarssilla, mutta korvikkeeksi puuttuvasta tuulesta luonto tarjosi upean yöshown auringonlaskun ja -nousun muodossa Raahen edustalla.