<>

<>

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Allt för sjön Tukholman messukeskuksessa

Kävimme syksyllä Tukholman kelluvassa venenäyttelyssä (linkki) ja totesimme tapahtuman erittäin hyväksi. Lähestyvän veneilykauden innoittamina päätimme käydä tutustumassa myös perinteisiin Tukholman messukeskuksessa pidettäviin venemessuihin. Tiesimme etukäteen, että ruotsalaiset maahantuojat ovat päättäneet esitellä purjeveneitään vain syksyn kelluvassa venenäyttelyssä, joten moottorivenepainotteinen tarjonta ei tullut yllätyksenä. Toki vilkaisimme ensin muutaman esillä olleen kilpailukategorian purjeveneen, joista vaikuttavimpana näytillä oli Club Swan 50.




Vene on selkeästi rakennettu kilpailukäyttöön ja sellaisella purjehtiva viettäneekin suurimman osan ajastaan valtavassa laakeassa avotilassa.



Moottorivenetarjontaa messuilla oli esillä hyvin. Suomalaiset venevalmistajat olivat esillä keskitetysti isojen Suomen lippujen kera. Suomalainen veneenvalmistus herättää ansaitusti täälläkin mielikuvan korkeasta laadusta. En ole koskaan tuntenut itseäni moottorivenemieheksi, mutta innostuin tutustumaan lähemmin legendaarisen laatuveneen Targa 37:n ominaisuuksiin.



Ulkotiloiltaan ympärikäveltävä Targa antaa varsin huolitellun ja käyttökelpoisen vaikutelman. Sisätilojenkin viimeistely on huippuluokkaa. Veneestä löytyy ohjaamosalongin lisäksi etu- ja takakajuutta, joissa kummassakin on kaksi petipaikkaa. Laadulla on toki hintansa, mutta päädyin silti miettimään miksi Targa 37 maksaa 50 jalkaisen sarjatuotantopurjeveneen verran. Purjevene on toki Targaan verrattuna tuskastuttavan hidas, mutta tiloiltaan sellainen on huomattavasti avarampi kuin Targa 37, jonka salonkiohjaamon näette alla olevassa kuvassa.



Käväisimme kuuntelemassa messujen esiintymisnurkkauksessa Håkan Södergreniä, joka on suunnitellut paljon veneitä myös suomalaiselle veneteollisuudelle.



Messuhallin moottoriveneosastolla kävellessä kiinnitin huomiota useassa veneessä olleisiin "såld" lappuhin. Ruotsalaiset eivät siis tule messuille pelkästään katselemaan veneitä, vaan niitä selvästikin myös ostetaan paljon. Moottorivenehallin perältä löytyi myös kiinnostava vene-erikoisuus, joka taatusti huomataan ja kuullaan sen liikkuessa pitkin vesiväyliä. Moottori pakoputkineen on näyttävästi esillä ilman turhia äänenvaimentimia ja voin vain kuvitella millaisen V8 konserton säestämänä vene saavuttaa 46 solmun huippunopeutensa.



Varustehallin puolella tarjonta oli runsasta ja minäkin sovittelin Dubarryn purjehdussaappaita. Lesti ei oikein sopinut jallaneni, joten päätin jatkaa purjehduksia hyväksi todettujen Hai-saappaideni kanssa.



Messuvieraita oli liikkeellä runsaasti, joten messut ovat paikkansa ansainneet ainakin moottoriveneilevän kansanosan parissa. Purjeveneilijöinä teimme saman päätöksen, kuin ruotsalaiset purjeveneiden näytteilleasettajat: keskitymme jatkossa Tukholmassa syksyisin pidettäviin kelluviin venenäyttelyihin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Hailuodon jäätie

Ajatus autoilusta veneilyn kautta tutulla merialueella kuulostaa erikoiselta, mutta niin vain sekin ihme tuli todistettua tänä viikonloppuna. Jäätie Oulunsalosta Hailuotoon on aukaistu tälle talvelle, joten päätin käydä vilkaisemassa miltä Oulun alueen suosikkisatamani Marjaniemi näyttää talvella. Aurinkoisena kesäpäivänä Marjaniemi on todella upea päiväretki- ja veneilykohde. Ennen talvireissuun lähtöä fiilistelin Marjaniemen upeaa tunnelmaa vilkaisemalla parin vuoden takaisen juhannusreissun kuvia (linkki).

Hailuoto on Oulun edustan suurin saari, joka on oma kuntansa. Sinne ei ole siltayhteyttä, joten ilman jäätietä saaren autoliikenne on lauttayhteyden varassa.




Reilun kahdeksan kilometrin mittainen jäätie kulkee lauttaväylän suuntaisesti turvallisen etäisyyden päässä. Jäätiellä on liikennemerkein osoitettu maksiminopeus 50km/h, painorajoitus, ohituskielto, 50m minimietäisyys autojen välille, pysähtymiskielto sekä railovaroitus. Isoja railoja ei näkynyt, mutta jäätien pinta oli koko matkalta kovin epätasainen. Totesin 40km/h olevan jo aivan riittävän hurrja matkanopeus.




Meno- ja paluukaistojen väli oli tehty riittävän isoksi. Kuvassa vastaantulija näkyy vasemmassa reunassa. Autoja jäätiellä riitti jonoiksi asti ja osa autoilijoista ei voinut vastustaa kiusausta pysähtyä valokuvaamaan. Tämä hidasti matkantekoa entisestään, sillä kukaan ei tohtinut haastaa jään kantavuutta ja rikkoa ohituskieltoa. 






Marjaniemessä kaikki tutut paikat olivat saaneet valkean lumipeitteen. Luotsivenekin nökötti laiturissa valmiina tositoimiin.




Veneilijöiden vieraslaiturit talvehtivat yksinäisinä jäiden keskellä odottaen lämpimämpiä kelejä.




Kävin tietysti sataman aallonmurtajan päässä muistelemassa kesäisiä sataman sisäänajoja. Erityisesti mieleen on jäänyt saapuminen satamaan yhtä aikaa auringonlaskun kanssa. Silloin olimme veneinemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lopputuloksena tämä upea kuva (linkki). Nyt seisoin kuvanottopaikalla oman kameran kanssa. Katsoin horisonttiin ja suunnittelin tulevan kesän venereissuja.



lauantai 28. tammikuuta 2017

Venekuvasta Chromaluxe Metalprint -tauluksi

Veneilyreissuilla on tullut otettua paljon hyviäkin kuvia, jotka lepäävät lähinnä digilaitteiden kätköissä. Tämä blogi on ollut yksi hyvä tapa tuoda kuvia esiin arkea ilahduttamaan: vanhoja blogijuttuja tuleekin aina silloin tällöin vilkuiltua ja muisteltua  reissujen kohokohtia. Parhaista kuvista voisi toki nauttia useamminkin ja olen useaan otteeseen miettinyt taulun teettämistä veneaiheisesta valokuvasta. Yhtä monesti projekti on tökännyt. Haluan tietysti taulun olevan riittävän isokokoinen, jotta valitsemani kuva tuottaisi halutun elämyksen normaalilta taulun katseluetäisyydeltä. Kookkaita ja laadukkaita valokuvatulosteita on toki saatavana, mutta valitettavasti sellaisen hinta kehystettynä nousee kohtuullisen korkeaksi. Canvas-taulut ovat kokoonsa nähden edullisempia, mutta olen pelännyt hyvän kuvan menettävän taianomaisuutensa kangaspainatuksen myötä. Voin olla väärässäkin, mutta henkilökohtaisesti en ole nähnyt canvas-taulua, joka pystyisi toistamaan kaikki värisävyt sekä valoisuuserot paperisen valokuvatulosteen lailla.

Ajatus valokuvataulusta sai uutta puhtia huomatessani joulun alla Rajala Pro Shopin joulukalenteritarjouksen: Chromaluxe 40x50cm Metalprint -taulu huomattavan edulliseen hintaan yhden päivän ajan! En tiennyt vähääkään millainen kuvanlaatu kyseisessä taulussa on, mutta tuoteseloste kehuu taulun laatua varsin vakuuttavasti. En onnistunut löytämään yhtään puolueetonta arviota tuotteesta, mutta koska hinta toimituskuluineen oli mielestäni kohdallaan, päätin tilaisuuteni tulleen. Nyt olisi oikea aika kokeilla miltä itse otettu kuva näyttäisi seinällä. Tulisiko se tuottamaan katsojassa sellaista elämyksellisyyttä jota kuvittelin sen parhaimmillaan pystyvän tuottamaan?

Kuvan valinta osoittautui yllättävän hankalaksi. Piti pohtia miltä kuva näyttäisi eri kokoisena eri katseluetäisyyksiltä ja -kulmista. Kuvan valittuani vielä haastavammaksi osoittautui sävyjen ja kontrastien hienosäätö. Kuvaan aina RAW formaatissa, joten kaikki mahdollisuudet kuvan jälkikäsittelyyn ovat olemassa. Ainoa ohje Rajala Pro Shopin sivulla on suositeltu väriprofiili: sRGB. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi siis säätää sävyt ja kontrastit näyttämään hyvältä iMacin näytöllä. Eipä oikein muutakaan voinut. Lopputulos olisi sitten valmiissa taulussa sellainen kuin olisi. Muistutin itselleni, että nyt on taulussa hinta kohdallaan, joten jos pahasti pieleen menisi niin ei kovin kirpaisisi. Toisaalta H oli reissussa, joten ennen tilauksen tekemistä koko tauluhankkeesta ei tullut neuvoteltua lainkaan varustamon puheenjohtajan kanssa. Kokonaisuus huomioiden siis varsin riskipitoinen hanke.

Epäilys taulun kuvanlaatua kohtaan nousi vielä tilaushetkellä, kun Rajala Pro Shopin tilausjärjestelmä ilmoitti kuvatiedoston maksimikooksi 10MB. Jouduin pienentämään .jpg kuvan kokoa huomattavasti saadakseni sen vaadittua maksimikokoa pienemmäksi. Tulisiko tämä näkymään taulussa pikseleinä läheltä katsottuna? Alla alkuperäinen rajalaan lähetetty kuva.


Taulu saapui lähimpään postiin luvatun toimitusajan mukaisesti. Lähetys oli huolellisesti pakattu ja saapui perille täysin virheettömänä. Taulu todellakin on alumiinilevy, jonka pinnalla on laadukkaaseen valokuvaan verrattavissa oleva kiiltäväpintainen kuva. Taulun takapuolella kiertää alumiinirima, johon on laitettu valmis ripustuslanka. Ohut alumiinilevy ei siis lepää seinää vasten, vaan alumiinirima nostaa taulun tasaisesti irti seinästä tuoden sen paremmin esiin. Samalla ripustuslanka jää kätevästi piiloon taulun taa. Siis fiksusti mietitty valmis kokonaisuus seinälle ripustettavaksi.



Kuva on erittäin hienojakoinen eikä siinä näe rakeisuutta tai kuvan pikselöitymistä. Varjopuolen tummat kohdat valkoisessa purjeessa vaikuttivat ensivilkaisulla todella tummilta. Olin säätänyt kontrastia aavistuksen jyrkemmäksi dramaattisemman vaikutelman aikaansaamiseksi, mutta oliko tämä sittenkin lopputuloksen kannalta virheratkaisu? Sinisen sävyt liukuvat taulussa hienosti juuri kuten pitääkin, joten siinä suhteessa kuvanlaatu on suorastaan uskomattoman hieno. Kokonaisuudessaan värien toisto on upea ja kuvanlaadun tarkkuus on uskomattoman hieno. Alla lähikuva taulusta josta näkyy yksityiskohtien tarkkuus.



Katseltuani taulua eri valaistusolosuhteissa olen tullut siihen lopputulokseen, että kuvaa olisi voinut säätää aavistuksen verran kirkkaammaksi. Myös kontrastisäädön kanssa kannattaa olla varovainen ja mieluummin korjata tummia kohtia aavistuksen valoisemmiksi. Näillä muutoksilla kuva ei välttämättä ole parhaimmillaan tietokoneen näytöllä, mutta normaalissa huonevalaistuksessa sekä talviajan päivänvalossa taulu voisi näyttää hieman kirkkaampisävyiseltä. Tämänköhän vuoksi taidegallerioissa on yleensä hyvä yleisvalaistus sekä erilliset kohdevalot tauluille?
Kokonaisuutena olen tauluun erittäin tyytyväinen ja voin kyseistä tuotetta lämpimästi suositella myös normaalihintaisena. On se hintansa arvoinen.