<>

<>

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Tukholman (moottori)venemessuilla

Lauantaiaamun sää ei ollut ollenkaan sitä mitä ulkona liikkujat olisivat voineet toivoa, joten päätimme lähteä käväisemään (moottori)venemessuilla. Aikaisempien vuosien tapaan purjeveneet ovat näytillä loppukesän uivassa venenäyttelyssä, joka tänä vuonna järjestetään 31.8. - 2.9.2018 Gustavsbergissä.

Yritämme olla viikonlopputapahtumissa paikalla heti niiden auetessa, koska väenpaljous saavuttaa huippunsa yleensä vasta puolen päivän jälkeen.  Saavuimmekin messukeskukseen omasta mielestämme hyvissä ajoin vain huomataksemme kaikkien parkkihallien olevan jo täynnä! Veneilykansa on siis tottunut aikaisiin aamulähtöihin muutenkin kuin seuraavaa satamapaikkaa tavoitellessaan. Pienellä sitkeydellä parkkipaikka löytyi vähän matkaan päästä varsinaisista messuparkeista.



Näytillä olleiden erilaisten moottoriveneiden määrä jaksoi taas hämmästyttää runsaudellaan. Myös suomalaiset venevalmistajat olivat viime vuoden tapaan hyvin edustettuina. Marinon värikkäät Mustang-retroveneet tuskin jäivät yhdeltäkään messuvieraalta näkemättä. Maininnan arvoinen oli myös XO-veneiden hienosti toteutettu messuosasto.


Hieman tavanomaisesta poikkeavaakin kalustoa oli esillä, kuten kuvassa näkyvä 5x400hv perämoottoreilla varustettu ameriikan avovene. Sillä kiireisinkin kalamies ehtinee ottipaikoille.


Messuhallin nurkasta löytyi meidän iloksemme muutama purjevenekin. Esillä oli mm. kokonaan uusi Najad N395 AC, johon emme kuitenkaan jaksaneet jonottaa sisään.


Sen sijaan tutustuimme suurella mielenkiinnolla uuteen Jeanneaun Sun Odyssey 440 -malliin. Heti ensi vilkaisusta lähtien huomasi veneen edustavan uuden sukupolven "hupikäyttövenettä". Tätä venettä ei varmaankaan ole suunnitellut entinen kilpapurjehtija. Ja tuskin hyvät purjehdusominaisuudet ovat olleet päällimmäinen suunnittelua ohjaava filosofia. Mutta omaksi ilokseen purjehtiva huviveneilijä osaa varmasti arvostaa monia veneestä löytyviä ratkaisuja. Nopeahkon tutustumiskierroksen jälkeen luulen löytäneeni uuden suosikkini "seuraavaksi veneeksi", jonka voisi harkita hankkivansa heti lottovoiton jälkeen.




Varustepuolen runsaasta tarjonnasta tarttui taas mukaan muutamia hankintoja. Ja onhan se kätevää kun lähes kaiken tarpeellisen saa hankittua samalla reissulla. Käväisimme myös jututtamassa sjöfartsverketin kivoja setiä heidän merikarttaständillään. Koetimme ostaa heiltä ensi kesän kartat Gotlannin reissulle, mutta eiväthän he mitään myyneet. Olivat vain esittelemässä karttatarjontaansa. Mukavan juttutuokion lopuksi sain myös selvyyden jo pitkään mieltäni vaivanneeseen kysymykseen: onko ruotsalaisen merikarttasarjan nimi båts-port-kort vai båt-sport-kort? Sedillä oli oikein hauskaa oikaistessaan finnelle että kumpikaan vaihtoehdoista ei ole lähelläkään oikeaa vastausta. Nyt tiedän että karttasarjan nimi on båtsport-kort.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Missä on tullut käytyä - 2017 päivitys

Vene on nostettu kuivalle maalle ja peitelty talvea varten. Avovesikausi 2017 on ohitse. On aika päivittää uudet käyntisatamakohteemme Zeemapsin karttasovelluksen.

Kesälomapurjehduksen teemana oli siirtää vene Oulusta uuteen kotikaupunkiimme Tukholmaan. Taktiikkana oli päästä ensin mahdollisimman nopeasti joko Ahvenanmaalle tai Saaristomerelle. Sitten vasta alkaisi varsinainen lomapurjehdus kohti uutta kotisatamaa Tukholman edustalla. Urakointitaktiikan vuoksi väliltä Oulu - Kustavin Isokari saimme karttaan vain yhden uuden käyntisataman: Pietarsaaren edustan Mässkärin. Muutoin veneilykausi 2017 tuotti nipullisen uusia käyntisatamatuttavuuksia Saaristomereltä, Ahvenanmaalta sekä Tukholman saaristosta.

Kun kartasta katsoo missä on tullut käytyä, niin näyttäisi lähes väistämättömältä suunnata ensi kesän lomapurjehdus joko itään tai etelään. Näistä vaihtoehdoista mieluisammalta tuntuisi etelä. Ehkäpä suuntaisimme kohti Gotlantia? Jos joulupukki on kuulolla, niin "Hamnguiden 7: Söderköping-Skanör, Gotland, Öland och Bornholm" kattaisi koko Ruotsin Tukholman eteläpuolisen itärannikon. Ehkäpä fiksut tontut ymmärtävät laittaa samaan lahjasäkkiin myös vastaavan alueen merikartat? Eli tarkemmin sanottuna sekä Båtsportkort "Ostkusten 2015" sekä "Kalmarsund 2014". Gotlantia ja Öölantia varten tarvitaan myös irtolehtikartat eli Kustkort numerot 62 ja 71.

Tulevan kesän reissuja suunnitellessa voi namutella tämän ja edellisten kesien purjehdusmuistoilla. Onneksi on tullut otettua paljon kuvia muistojen tueksi. Sekä muutama videonpätkäkin. Oma suosikkini kesältä 2017 on siirto-urakointipurjehduksemme ensimmäisenä iltana kuvaamani video. Vene liikkuu avomerellä kohti etelää auringon ollessa jo kohtuullisen matalalla. Annoimme autopilotin ohjata ja siirryimme itse keulakannelle nautiskelemaan upeasta ulkomerellisestä tunnelmasta. Veneilyä parhaimmillaan?



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vene kuivalle maalle pikavauhtia

Aina se tulee vaikka ei haluaisikaan. Päivä jolloin vene nousee vedestä kuivalle maalle talvehtimaan. Yksi merkkipäivä pohjolan veneilijän elämän kiertokulussa.


Tyylejä ja tekniikoita veneen kuiville nostamiseen on tietysti monenlaisia. Tässä esimerkki yhdestä ruåtsalaisesta tyylistä a’la Svinninge Marina. Jonkun vanhan tiedon mukaan satamassa talvehtii maalla yli 700 venettä. Että onhan siinä hommaa per päivä, jos jossain järkevässä aikaraamissa kaikki veneet koitetaan saada pois vedestä. Nosto- ja laskuprosessin on siis syytä sujua kohtuullisen rivakasti.

Veneen omistajan vastuulle on annettu vain yksi osa prosessista: veneen tuominen nostoluiskan laituriin viimeistään viisitoista minuuttia ennen varattua nostoaikaa. Laituriin mahtuu peräkanaa neljä tai viisi venettä odottamaan omaa nostovuoroaan. Laiturilla on valmiit kiinnitysköydet ja reuna on suojattu törmäyslistalla koko laiturin pituudelta. Veneen omat kiinnitysköydet tai fendarit olisivat vain tiellä prosessin seuraavissa vaiheissa.


Sataman sedät uittavat veneen käsin sekä keksiä apuna käyttäen veteen ajetun siirtovaunun päälle.


Siirtovaunun neljä sivutolppaa puristetaan hydraulisesti veneen laitoja vasten estäen veneen kaatumisen sivuille ja keskittäen veneen siirtovaunun pohjasta nousevan kölinalustuen päälle. Veneen pyllähtäminen perälleen estetään keulan yli kiristetyllä kuormaliinalla, joka estää keulan nousemisen ylöspäin. Keulalleen nyökähtäminen estetään puolestaan nostamalla hydraulisesti tela veneen keulaosan pohjaa vasten. Näin vene seisoo kölillään siirtovaunussa pakoilleen lukittuna eikä se pääse liikkumaan kuljetuksen aikana.


Ja eikun valmis paketti ylös ajoluiskaa pitkin.


Veneen pohjaa ei ole maalattu kuuteen vuoteen, mutta tämän enempää kasvustoa ei siihen tartu näilläkään vesillä.


Seuraavaksi pohja pestiin painepesureilla yhtä aikaa molemmilta puolilta. Taisivat kaverit saada hieman kosteaa sumua niskaan toistensa vesisuihkuista.


Pohjan pesun jälkeen matka jatkui talvisäilytyspaikalle, jossa odotti esivalmisteltu talvisäilytyspukki. Tässä satamassa kaikilla veneillä tulee olla juuri samanlaiset koottavat talvisäilytyspukit. Talvisäilytyspukkeja ei saa säilyttää kesän aikana telakan alueella, sillä veneiden talvisäilytyskenttä tarvitaan kesän ajan autojen paikoitusalueeksi. Onhan satamassa yli 1200 venepaikkaa, joten loma-aikaan ja viikonloppuisin sataman talvisäilytyskenttä täyttyy autoista. Kätevintä on vuokrata talvisäilytyspukki telakalta, jolloin telakka huolehtii kaikesta siihen liittyvästä.


Vene peruutettiin talvisäilytyspukin keskituen päälle oikeaan kohtaan ja kölin alle aseteltiin tarkoistusta varten sahatut puutuet (kuvan etureunassa tuen alla).


Vene laskettiin kölin varaan ja takimmaiset tuet aseteltin paikoilleen. Veneen keikahtaminen perälleen estetään yhdellä irtotuella peräsimen etupuolelta. Vene pysyy tässä vaiheessa pystyssä siirtovaunun neljän hydraulisen pystytuen puristamina.


Siirtovaunua siirrettiin varovasti eteenpäin, jotta keskimmäiset tuet saatiin kiinnitettyä paikoilleen. Kuten kuvasta näkyy, tässä vaiheessa vain siirtovaunun taaemmaiset pystytuet varmistavat veneen pystyssä pysymisen.

Kun myös keskimmäiset tuet ovat paikoillaan vedetään siirtovaunu kokonaan pois ja etummaiset tuet asetetaan lopuksi paikoilleen. Tämän jälkeen homma on valmis ja aikaa koko prosessiin meni melko tarkasti vain kolmekymmentä minuuttia!
Lopuksi tarkastin pohjan pesutuloksen. Vetolaitteen suojakumia ei oltu painepesty, joten rapsuttelin näkit siitä irti käsin auton jääraapalla. Helposti lähtivät tuoreeltaan. Muutoin totesin pohjan pesutuloksen erinomaiseksi. Ikäänkuin vene ei olisi vedessä ollutkaan! Pohdiskelin jokavuotisen pohjan maalaamisen olevan ilmeisesti Tukholmankin olosuhteissa lähinnä markkinamiesten aikaansaamaa turhaa työtä ja rahan menoa? Pohja on maalattu viimeksi kuusi vuotta sitten edellisen omistajan toimesta enkä taida sitä maalata ensi keväänäkään. Katsotaan kauanko vanhoilla maaleilla pärjätään. Vai ovatko olleet alun perinkin turha investointi näihin olosuhteisiin?