<>

<>

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Blidön kautta Finnhamniin

Furusundista suuntasimme muutaman mailin päähän Blidö Hamnkrogin laituriin, sillä tiesimme Blidön ICA:n valikoiman olevan hyvä. Samalla saisimme arkiliikuntaa, sillä kävelymatkaa kaupalle on puolitoista kilometriä suuntaansa. Päivä oli jälleen reipastuulinen ja rantautuminen Hamnkrogin laiturin rajaaman satama-altaan ahtaaseen mooring line-/poijurivistöön ei käynyt mielessäkään 10m/s tuulessa. Onneksi pitkän laiturin toinen sivu oli lähes vapaana ja peruutin veneen siihen kylkikiinnitykseen. Näin sain keulan tuulen puolelle, jotta laiturista päästäisiin poiskin. 

Ruokakauppa oli varsin suosittu ja yhtäaikaisten kaupassaolijoiden määrää jouduttiin säännöstelemään koronan vuoksi. Välillä jono kauppaan kasvoi pitkän näköiseksi kahden metrin turvavälien vuoksi. Paluu satamaan kauppakassien kera sujui yllättävän helposti jäätelön voimalla. Palkitsimme itsemme hyvin sujuneesta kauppareissusta lounaalla Blidö Hamnkrogissa. 

Matka jatkui kohti Finnhamnia sivumyötäisessä tuulessa pelkällä genoalla. Väliin meno oli rauhallisempaa ja väliin mentiin yli seitsemän solmun. Olimme jälleen palanneet saariston viekkaiden tuulten alueelle.


Finnhamnista löysimme hyvän tuulensuojapaikan yöpymistä varten Ingmarsön puolelta. Aamulla noudimme erikoisvieraan viiden mailin päästä Svartsön kaupan laiturilta, jonne vieraamme oli saapunut yhteysaluksella Tukholman keskustasta. Päivä oli jälleen reipastuulinen ja menomatkan vastatuulen ajoimme suosiolla koneella. Paluumatkan sivumyötäiselle avasimme genoan. Sivutuuliosuudella tuulta oli noin 10m/s, kunnes reipas puuska painoi veneen reiluun kallistukseen ja lopulta broachiin peräsimen pidon irrotessa. Ensimmäinen broachi meille pelkällä genoalla. 

Vaikka palasimme Finnhamniin vasta puolen päivän aikoihin, saimme veneen haluamaamme paikkaan Idholmenin rantaan keula kohti tuulta. Pienenä miinuksena voisi mainita että kuivin jaloin rantaan siirtyminen ei näiltä paikoilta onnistunut yhdestäkään veneestä, sillä ennen äkkijyrkkää osuutta rantavesi oli hyvin matalaa muutaman metrin matkalta. Tulipahan pestyä jalat joka kerta veneeseen palattua.



Päiväkävelyllä kävimme Idholmenin gårdsbutikenissa, josta hankimme paikallisesti tuotettuja vihanneksia veneen ruokavarastoja täydentämään. Maatilan pihalla laivakoira tutustui ensi kertaa kanoihin, joita täytyi tarkkailla hyvin hartaasti ja pitkään.

Päivän aikana Finnhamnin kaikki tuulensuojaisat paikat täyttyivät ja lahti tuli täyteen ankkuroituneita veneitä. Istuimme aurinkoista ja lämmintä iltaa avotilassa, kun havaitsin taivaalla kovin tutun näköisiä tummia pilviä. Keräsin kaiken kastuvan varmuuden vuoksi sateen suojaan, kun taas muut veneilijät eivät reagoineet tummiin pilviin ennen kuin tuuli ja sade iskivät äkkiarvaamatta. Ylitsemme pyyhkäisi aivan ukkosrintaman kaltainen sääilmiö, tosin ilman salamointia. Tuulta ja sadetta kesti ehkä vartin verran ja ne loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin; kuin veitsellä leikaten. Lopuksi luonto kiitti yleisöään täydellisellä sateenkaarella. Tuulta riitti sen verran, että naapuriveneen pitkä ankaroliina väpätti tuulessa kovaa kuulostaen aivan vieressä lentävältä helikopterilta. Useat lahden ankkuroituneesta veneestä joutuivat nostamaan ankkurinsa ja lähtemään pois. Samoin myös muutamat vastarannan peräankkurissa olijat. Lähes kaikkien lahdelle ankkuroituneiden veneiden kannella päivystettiin tilannetta sateessa ja tuulessa. Olimme todella tyytyväisiä metsän tarjoamaan tuulensuojaan ja kävin illan päätteeksi lisäämässä kolmannen köyden keulasta suoraan lähimpään tukevaan puuhun. Samalla hiissasin venettä metrin taaksepäin, jotta keulan alle jää tarpeeksi vettä aaltojen varalle. Joskus resepti hyvään yöuneen on näin yksinkertainen.

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Vettä ja sähköä Furusundista

Vesi- ja ruokavarastot alkoivat olla lopullaan. Samoin kuin sähkö veneen akustosta. Purjehduspainotteiset siirtymät ja saaristossa vietetyt päivät olivat tehneet tehtävänsä. Oli tullut aika siirtyä sivistyksen pariin. Maaliksi valikoitui Furusund, josta tietojemme mukaan saisimme kaiken tarvitsemamme.


Perillä selvisi, että satamakirjan ja netin tiedot olivat osin vanhentuneet. Sähkö sisältyi nykyisin satamamaksuun (meiltä 390sek) ja kylän kauppa oli hiljan lopettanut toimintansa. Maitoa, leipää ja muuta peruselintarviketta myytiin kylän huoltoasemalla.

Pyörähdimme lounaalla Furusunds Värdshus:issa, joka mainostaa itseään viime vuoden White Guide maininnalla. Oman kokemuksemme mukaan tämän vuoden maininta saattaa jäädä saamatta, emmekä suositelleet ravintolaa ystävillemmekkään. Suunnitelmissa olleen illallisen sijasta päätimme mennä viityisälle terassille drinkeille, mikä osoittautui toimivammaksi vaihtoehdoksi. Tosin tilaamiemme Gintonicien paikallinen gini oli päässyt loppumaan ja meille toimitetuissa juomissa oli sitten mausteena jotain ihan muuta.

Furusundin kylä on aikoinaan rakennettu sosieteetin saaristokylpyläksi ja edelleen kylän tunnelma on varsin viehättävä. Vahva suositus kävelykierrokselle rantatien tunnelmaan tutustuen. Varsinaisia nähtävyyksiä on tarjolla rajoitetusti, mutta kiinnostavana yksityiskohtana rannan tuntumasta löytyy pohjoismaiden vanhin kompassin kuvaus vuodelta 1463.
Vanhan graffitin Furusundin rantakallioon kaiverrutti Tanskan (ja silloisen Ruotsin sekä Norjan) kuningas Kristian I Venäjän reissullaan. Kompassiruusua koristavat eri sukujen vaakunat sekä kuninkaallinen kruunu pohjoisen suunnassa.

Trafiikki satamassa oli jatkuvaa ja yöksi satama pakattiin aivan täyteen viimeistä paikkaa myöten. Periaatteessa Furusundissa on kaikki kohdallaan, mutta meidän osalta totesimme lyhyesti: ei jatkoon.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Genaakkerilla Norrpadan Storskärille

Liikkeelle lähdettiin jälleen heti aamukaffen jälkeen, sillä matkaa oli tällä kertaa edessä hieman tavallista enemmän, noin 15NM. Reitti Norrpadalle oli lähes viivasuoraan pohjoiseen ja tuuli kävi etelästä, joten pohdimme genaakkerin kaivamista varaston perukoilta. Ulkosaaristossa maisema on väljempää, joten tuuli on tasaista toisin kuin sisäsaaristossa. Sääennuste oli aurinkoinen ja tuulta sopivasti genaakkerille. Siis insinöörilogiikalla: pitkä myötätuuliosuus + tasainen tuuli + auringonpaiste = täydellinen tilaisuus genaakkeriajoon.

Ystävämme ajoivat pari jalkaa suuremmalla veneellä näköetäisyydellä ilman varsinaista myötätuulipurjetta. He ajoivat koko matkan ns. virsikirjalla genoa tuettuna sivulle spiirapuomilla. Silmin havaittavaa vauhtieroa veneillä ei juurikaan ollut, mutta me pystyimme seuraamaan väylän loivia mutkia, kun taas ystävämme joutuivat oikaisemaan kirjaimellisesti mutkat suoriksi. En toki väitä osaavani trimmata genaakkeria optimaalisen vauhdin saavuttamiseksi, mutta ehkä genaakkeri on edes muutaman solmun kymmenyksen nopeampi kuin ns. virsikirja?

Perillä Storskärillä harkitsimme useampaakin paikkaa, mutta ne eivät tarjonneet tarpeeksi hyvää tuulensuojaa. Lopulta päädyimme rantautumaan pienelle kallioniemekkeelle.

Saaren korkeilta kallioilta avautuivat upeat näkymät yli Norrpadan saariston aina avomerelle asti.

Pitkä saarikierros korkeuseroineen väsytti miehistön lyhytjalkaisimman jäsenen, joka torkkui avotilan penkillä omalla tyylillään.

Selkeän sään vuoksi illan auringonlaskunäytös järjestyi ilman isompaa dramatiikkaa.

Seuraavana päivänä virittelimme leirin rantakallioille: rantatuolit, viltti, grilli, syötävää ja sihijuomia. Hyvässä seurassa päivä sujahti itsestään ilman isompia ohjelmanumeroita. Tekemättömyys laiskisti laivakoirankin, joka kehitteli uusia asentoja pikatorkuille.

Jotta "Päivä ulkosaaristossa" -elämys saatiin täydellisesti pakettiin, luonto järjesti vielä päivän lopuksi jälleen hienon auringonlaskunäytöksen.