<>

<>

maanantai 20. toukokuuta 2019

Lateraalimerkit lisäkilvellä

Seuran saaressa saimme valita vapaan poijun oman mielen mukaan, sillä saapuessame vain kylkikiinnityspaikoilla oli veneitä. Illan mittaan saareen saapui vielä muutama vene, mutta varsinaista ruuhkaa ei ollut havaittavissa.


Seuran kaksi saunaa ovat paikalliseen tyyliin mallia kuivasauna, joka on hieman haastavan oloinen toimintamalli näin alkukaudesta. Ajatukseni peseytymisen suhteen kulki seuraavasti: jos toiset uivat avannossa huvikseen, niin minä kyllä voin käydä saunasta pesulla meressä sulan veden aikaan. Ja kävinkin. Ja tuntuihan se hyvältä - jälkikäteen.

Veneen mittari näytti meriveden lämpötilaksi 12.5 astetta. Kovin moni tuskin osaa kuvitella miltä kyseisen lämpöinen uimavesi tuntuu, joten suosittelen kokeilemaan. Itse aloin pohtimaan kuinka shokeeraavalta tuntuisi pudota veneestä tuon lämpöiseen veteen. Tietysti vaatteet hieman saattaisivat hieman hidastaa kylmän veden pääsyä suoraan iholle, mutta epäilen silti että kylmä vesi voisi tarjota keholle ja mielelle aikamoisen lisäjärkytyksen itse putoamisen lisäksi. Ehkäpä kehon totuttaminen kylmään veteen onkin hyödyllistä myös tästä näkökulmasta?

Paluumatka osoittautui tulomatkan kylmäksi kopioksi: koneajoa tyynessä yksinäisyydessä, mutta nyt sai kaivaa kaapista kaikki vaatteet päälle. Lämpötilan suhteen homma muistutti kovasti aikaisempia pohjois-suomalaisia veneilyolosuhteita. 

Pientä hupia paluumatkaan sain ajaessamme Vaxholmin lähellä sijaitsevan Stegesundin kapean väylän läpi. Ruotsalaiset ovat tehostaneet lateraalimerkkien viestiä lisäkilvellä, jossa vihreän nuolen avulla kerrotaan kummalta puolen ne vihreät kepukat olisi syytä kiertää. Ettei nyt vaan jäisi kenellekkään epäselväksi.



torstai 16. toukokuuta 2019

Pullakaffet Vaxholmissa

Lauantaina heräsin sumutorven kumeaan ääneen. Ensin hieman vaimeampana, sitten aika selkeästi ja lopulta taas vaimeampana. Ehdin nukahtaa töräytysten välissä herätäkseni taas seuraavaan törhädykseen. Pohdin mielessäni jotta parin minuutin väleinköhän sitä sumutorvea piti soittaa? Havahduin hereille ainakin kolmen eri laivan sumutorven ääniin. Tai ainakin luulen niin. Äänihavaintojen perusteella päättelin eilisen sääennusteen pitävän paikaansa aamun sumun suhteen ja päätin jatkaa uniani. Ehtii sitä venettä siirtää kelin kirkastuttuakin.

Sääennusteen mukaisesti keli alkoi kirkastua aamupäivän kuluessa. Laiskarytminen aamu tuotti päähän luovia ajatuksia ja päätimme käväistä autolla terassipullakaffella jossain Vaxholmin useista kahviloista. Ehtiihän sitä venettä siirtää päivemmälläkin.

Saimme lopulta veneen liikkeelle puolen päivän jälkeen. Keli oli aurinkoinen mutta tuuleton. Raksuttelimme koneella kohti Stora Sandötä ja totesimme alkukauden huviveneliikenteen olevan vähäistä. Kanssaveneilijät koostuivat lähinnä ympärivuotisesti liikennöivistä reittialuksista.





maanantai 13. toukokuuta 2019

Bryggsegling

Perjantaina menin suoraan töistä veneelle kulkematta kodin kautta. Tein pikaisen välipysähdyksen ruokakaupan noutoautomaatilla. Nostelin valmiiksi pakatut ruokakassit suoraan auton perään ja totesin, että tämän helpommaksi ei kauppareissu voi enää mennä. Viikonlopun tavarat liikahtivat autosta veneeseen sataman kottikärryllä kuskaten. Jäljellä oli vain tavaroiden järjestäminen paikoilleen ja maasähkökaapelin kytkentä. Kaikki oli valmista. Palkitsin itseni kylmällä oluella veneen aurinkoisessa avotilassa. Voiko viikonloppu enää paremmin alkaa?


Uusi venepaikkamme Vaxholmin kupeessa sijaitsee luonnonkauniilla paikalla suojaisessa lahdenpohjukassa. Ensimmäistä kertaa meidän veneilyhistoriassa sitä tuntee olevansa perillä jo venesatamassa. Olemme kuulleet ruotsalaisten puhuvan bryggseglingistä, jolla tarkoitetaan lähinnä laituriravintolan edustalla käyskentelyä viinilasi kädessä veneilyhenkisiin asusteisiin sonnustautuneina. Kukin tyylillään, mutta atmosfääristä kannattaa nauttia silloin kun sitä on tarjolla. Niin mekin teimme. Otimme rauhallisen lähdön viikonloppuun ja jäimme satamaan yöksi. Ehtii sitä venettä siirtää lauantainakin.