Sumumysteeri ja Stora Vippholmen

Lähdimme Borgholmista liikkeelle aikaisin aamusta kohti pohjoista;  Stora Vippholmenia. Tuulta ei juuri ollut joten matka eteni konevoimin. Katselin edessä näkyviä matalalla lipuvia tummia pilvenriekaleita ja osasin odottaa mitä tuleman piti: sumua pukkaa taas vaihteeksi. Rahtilaiva väijyi takavasemmalla menossa samaan suuntaan kohti pohjoista. Tutka päälle ja seurantaan. Hitaasti ajoi rahtialus rajoitetussa näkyvyydessä ja kurssimme tulisivat leikkaamaan jossain kohtaa. Tutkassa näkyi edessäpäin Dämmanin majakan vieressä "ylimääräinen" kaiku jota ihmettelin, kunnes sain kiikareilla sumun seasta näköhavainnon: onko se rahtilaiva, sukellusvene vai proomu jonka katolla on talo?! 

Merikartassa ei näkynyt Dämmanin majakan vieressä kuin matalikko, jossa ei pitäisi voida olla oikeastaan yhtään mitään. Olimmekaan kaukana kaikesta, Öölannin ja mantereen puolivälissä keskellä merta. Mutta kun kiikareilla kuitenkin näkyy jotain ja se näkyy myös tutkassa... Rahtilaiva ohitti meidät keulan etupuolelta ja lähes katosi sumuun. Ajoin lähemmäs Dämmanin majakkaa nähdäkseni paremmin mikä ihme väijyy matalikolla sumun keskellä.

Pienen googlettamisen jälkeen selvisi kyseessä olevan jokun miljonäärin rakennuttama talo, joka on muutama vuosi sitten myyty lähes naurettavalla hinnalla aikomuksena perustaa jonkin sortin hotelli.

Stora Vippholmenilla kiinnityimme SXK:n poijuun. Emme rantautuneet ollenkaan, vaan vietimme rauhallisen illan veneessä.

Kalmarin linna

Vuokra-autoilun toisena päivänä suuntasimme kohti Kalmaria tarkoituksena tutustua Kalmarin linnaan sekä Kalmarin lääninmuseon vanhaan laivanraatoon. Heti Kalmariin saavuttuamme hyödynsimme lähes urheilullisen vuokra-automme kuljetuskapasiteettia hankkimalla veneelle Julasta kaksi rantatuolia. Niillä olisi sitten kiva istuskella rannalla, mikäli sellaiselle joskus pääsisimme.

Kalmarin linna oli todella upea ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Opastetulla kierroksella selvisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten kiistat tanskalaisten kanssa. Koko Skåne ja Gotlanti ovat aikoinaan kuuluneet Tanskaan ja rajalinja on kulkenut Kalmarin eteläpuolelta. Nyt ymmärrän miksi Etelä-Ruotsin murre muistuttaa paljon tanskaa sekä miksi vanhojen talojen arkkitehtuuri sekä Skånessa että Gotlannissa muistuttaa paljon tanskalaista arkkitehtuuria.

Hyvin mielenkiintoinen oli myöskin lääninmuseon näyttely aika vasta löydetystä regarskeppet Kronanista, joka oli valmistuessaan 1668 yksi maailman suurimpia aluksia. Suurempi kuin Tukholmassa näytillä oleva Vasa-laiva. Kronan koki hieman samanlaisen kohtalon kuin Vasa, sillä se upposi meritaistelussa yhdistettyjä Tanskan ja Hollantilaisten laivastoja vastaan. Kronan kellahti kumolleen liian tiukan käännöksen seurauksena ja upposi. Jäänteitä on alettu nostaa meren pohjasta ja niitä on esillä museossa. Mielenkiintoinen esine oli muunmuassa kuvan kultalusikka. Liekö tuosta Suomessa asuneen amiraali Creutzin lusikasta peräisin vanha sanonta kultalusikka suussa syntymisestä?

Bornholm lähialueineen tarjosi meille mukavia elämyksiä. Tänne voisimme tulla uudestaankin.

Kunkun kesämökillä Sollidenissä

Heräsin jo kello 05:30 ja hiiviskelin kannella irroittamassa köydet. H jäi nukkumaan koneen raksuttaessa tasaista käyntiään. Ajelin tyynessä aamussa kohti Borgholmia eikä muita veneitä juuri näkynyt. Hieman ennen rantautumista kävin herättelemässä H:n, joka totesi matkan sujuneen yllättävän nopeasti.

Borgholmin satama on suuri ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Me vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään Öölantia. Ensimmäinen pysähdys tehtiin kunkun kesämökillä Sollidenin linnassa. Kalle sattui olemaan kotosalla ja näimmekin hänet lähietäisyydeltä hänen ajaessaan kullanvärisellä Volvon maasturillaan hitaasti ohitsemme linnan pihalla. Olisko Silvia lähettänyt ostoksille puuttuvia ruokatarvikkeita hakemaan?

Etelä-Öölantiin suuntautuvalla kiertueellamme näimme muun muassa vanhan perunapeltojen keskellä olevan riimukiven, maatalouden tuotantoeläimiä, sekä runsaasti öölantilaista avointa perinnemaisemaa.

Takaisin kohti Borgholmia ajoimme Öölannin itäpuolta. Siellä ei ole oikeastaan yhtään mitään nähtävää. Kävimme myös pikavisiitillä yhdellä itäpuolen hiekkarannoista, sillä niiltä aukeavat hyvät avomerimaisemat. Rantojen profiili laskee loivasti mereen kuin Pohjanmaalla. Ehkäpä siksi itäpuolella ei juuri ole venesatamiakaan.

Pyörähdimme myös Ismantorpin linnoituksen raunioilla, jotka ovat ilmeisesti olleet aikanaan alueen asukkaiden yhteisesti rakentama tilapäissuoja vihollisia vastaan. Alueen mittakaava on hämmentävän iso ollakseen rakennettu jo noin vuonna 200. Lisäbonuksena alueelle johtava tie oli paikoin upeasti puiden ympäröimä.

Päivän lopuksi totesimme Etelä-Öölannin olevan nyt nähty. Tänne ei tarvitse palata uudestaan, vaikka olihan lähes urheilullisella vuokra-autollamme varsin kiva huristella pitkin maalaismaisemaa. Toki reissun olisin tehnyt mielummin kuvan oikean puoleisella autolla.

Sumun läpi Sandvikeniin

Lähdimme liikkeelle heti aamusta aurinkoiseen keliin. Tuulta ei ollut tarjolla kovinkaan paljon, joten koneistimme etelään kohti Sandvikeniä. Katselin horisontissa edessäpäin makaavaa harmaata pilvimassaa, joka vaikutti turhan tutulta. Emme välttyneet sumulta tälläkään reissulla sillä pian sukelsimme paksuun sumuun. Seurailin muuta liikennettä tutkalla, jossa purjeveneet näkyvät yleensä hyvin. Moottoriveneet ovat hieman haasteellisempia ja testasin näkyvyyttä perässä ajaneen Håkanin kanssa. Tutkaheijastimen kanssa sain hänen veneensä näkymään vasta puolentoista mailin päästä. Sumun hälvettyä tuuli heräili ja saimme edettyä pätkän purjein ennen saapumista Sandvikeniin.

Perille päästyämme vaihdoimme lenkkikamppeet ja lähdimme maastontiedusteluretkelle. Totesimme Sandvikenin luonnoltaan kauniiksi. Pyöreäkivisten rantojen lisäksi paikka tunnetaan isosta vanhasta tuulimyllystään. 

Illalla söimme hyvät kala-annokset rannan yhdistetyssä kalakaupparavintolassa ja jälkiruoaksi teimme lyhyen kävelylenkin rantamaisemissa. Me tykkäsimme. Tänne voisimme tulla uudestaankin.

Ylitys Byxelkrokiin ylimääräisen itäviitan kautta

Lähdimme liikkeelle aamusta kohti Öölannin Byxelkrokia, joka sijaitsee saaren pohjoiskärjen länsipuolella. Itärannan Bödan päätimme jättää seuraavaan kertaan. Kurssi kohti Öölannin pohjoiskärkeä oli eiliseltä tuttu pitsasuunta: 300 astetta. Keli oli pilvetön, lämmin ja täysin tyyni. Eilisestä tuulesta tai aallokosta ei ollut jälkeäkään. Virittelimme aurinkovarjon avotilan ylle ja raksuttelimme koneella kohti Öölannin pohjoiskärkeä. Helppoa matkantekoa.

Aika tarkkaan puolivälissä matkaa, siis Gotlannin ja Öölannin välisen merialueen keskellä, bongasin yhtäkkiä itäviitan veneen oikealla puolella! Nopea tarkistus karttaan: vettä 100m joka puolella eikä yhtään merimerkkiä lähimaillakaan. H vahvisti havaintoni merimerkistä, joten mistään hallusinaatiosta ei ollut kysymys. Otin kuvan merimerkistä ja plotterin koordinaateista. Kun pääsimme matkapuhelinverkon kantaman sisäpuolelle, H ilmoitti havaintomme sjöfartsverketille. Ylimääräistä viittaa suurempi ongelma on varmasti se, että viitta puuttuu jostain.

Öölannin pohjoiskärjen majakka tervehti meitä läsnäolollaan kun kiersimme saaren länsipuolella ja suuntasimme etelään kohti Byxelkrokia. Ystävämme seurasivat omalla veneellään lähituntumassa.

Byxelkrokin satama oli täysi jo saapuessamme. Satamakapteeni ohjasi meidät kylkiparkkiin toisen veneen kylkeen. Ystävämme tulivat sitten meidän kylkeen kolmanteen riviin. Meidän jälkeen saapui vielä paljon veneitä, eikä ketään laitettu pois. Edellisenä päivänä oli 70 paikan satamassa ollut kuulemma 110 venettä ja tänäänkin satama vaikutti varsin täyteen pakatulta.

Kävimme rantaravintolassa ystäviemme kanssa syömässä varsin maukkaat pitsat yhteisen eskaaderin kunniaksi. He suuntaisivat täältä pohjoiseen, kun me taas etelään kohti Borgholmia. Ravintolasta palatessamme tapasimme tuttumme Håkanin, joka oli - yllätysyllätys - matkalla kohti Borgholmia Storebro- veneiden tapaamiseen. Kyllä maailma on pieni kun tuttuihin törmää tuon tuostakin!

Lähiruokaa Burgsvikissa

Vändburgissa tutkimme tuuliennusteita ja teimme plänin: Gotlannin eteläkärjen ympäri ja sen jälkeen pitsasuunta eli tosisuunta 300 astetta kohti Bödan satamaa Öölannissa. Nousukulma pohjoistuulella tuskin olisi riittänyt Öölannin pohjoiskärjen ohitukseen ja halusimme välttää luovimisen. Böda on kuuluisa 12km pitkästä hiekkarannasta, joten sinne siis.

Lähdimme liikkeelle aikaisin, sillä edessä olisi pitkä legi Öölantiin. Tuuli oli jo alkumatkasta ennusteiden ylälaidassa tarjoten jälleen reippaat vauhdit kohti Gotlannin eteläkärkeä. Eteläkärjen kierron jälkeen useamman päivän pohjoistuulen nostattama aallokko paljastui. Enää ei Gotlannin saari suojannut aalloilta, vaan tuuli pääsi nostattamaan aallokkoa Tukholman saaristosta asti. Tiukka kryssi 8-9 m/s tuulessa ja reippahkossa aallokossa alkoi tuntua työläältä. Öölantiin oli vielä neljäkymmentä mailia. Lyhyt neuvonpito toisessa veneessä seilaavien ystäviemme kanssa ja käänsimme kurssin kohti Gotlannin Burgsvikiä. Sinne oli vain kymmenen mailia eli kohtuulliset pari tuntia. Turha kiusata itseään liikaa, sillä lomallahan tässä ollaan. Ja tuuliennuste huomiselle lupaili lähes täysin tyyntä keliä. Huomattavasti mukavampi vaihtoehto ylitykselle Öölantiin.

Burgsvikin pienessä satamassa oli saapuessamme hyvin tilaa. Kiinnityimme laituriin ja lähdimme kylille maastontiedusteluretkelle. Koska samalla oli tarkoitus hoitaa myös ruokakauppaostokset, ystävämme ottivat mukaan Marc Anthonyn, eli perässävedettävän ostoskärrynsä. Kiersimme kylän kävellen ja ostimme tomaatteja, kurkkua ja chilejä puutarhalta, savumakrillia kalasavustamosta ja fikabullat leipomoautosta. Loput ruokatarvikkeet saimme ICA:sta. Kylällä näimme myös Gotlantilaisen mopokerhon retkikunnan, joka oli selvästikin pidemmällä turneella. Jos heillä oli hauskaa harrastuksensa parissa, niin sitä oli varmasti myös kaikilla sivustakatsojilla.

Vändburg - keltaisen veden satama

Herrvikistä matka jatkui etelään. Tarkoituksenamme oli kiertää Gotlannin eteläkärjen kautta kohti Öölantia levähtäen Vändburgissa, jotta legit pysyisivät kohtuullisen mittaisina. Luoteistuuli puhalsi kuuden ja kahdeksan sekuntimetrin välistä tarjoten reippaat vauhdit. Aallokko pysyi kohtuullisena, sillä tuuli kävi Gotlannin saaren suunnasta ja me pysyttelimme lähellä rantaviivaa. Loppumatkasta taivas tummeni ja tuuli muuttui puuskaiseksi. Tekaisimme pienet reivit, jotta kallistuskulmat pysyivät kurissa. Rantauduimme lopulta kevyessä vesisateessa hyvin tuulelta suojattuun Vändburgin satamaan. Satama on selvästikin suunniteltu turvasatamaksi kovemmillekkin keleille.

Sataman läheisyydessä ei taida olla oikeastaan yhtään mitään, mutta me tarvitsimme vain suojaisan yöpymispaikan ja tähän tarkoitukseen satama sopi meille oikein hyvin. Tankkasimme myös vesitankit täyteen. Vesi lienee kaivovettä, sillä hyvästä mausta huolimatta vesi osoittautui varsin kellertäväksi, eikä tietyiltä miellethtymiltä oikein voinut välttyä...

Herrvikin moottorimuseo

Herrvikin paras ja ainoa vetonaula on sataman yhteydessä oleva moottorimuseo. Kokoelmassa on erilaisia veneilyyn liittyviä moottoreita aikojen alusta alkaen. Epäilen kyllä vahvasti museon olevan enempi peitetarina kylän ukkojen päivähoitopaikalle. Kylän asukkaina on kuulemma useampiakin eläköityneitä merenkulun ammattilaisia, jotka varmasti viihtyvät hyvin vanhojen moottorien parissa.

Nyt minäkin tiedän miten dieselkoneet saatiin käyntiin ennen hehkutulpan kehittämistä. Laitteella on myös varsin kuvaava ruotsinkielinen nimi: tändkulemotor. Osa moottorimuseon viehätystä on seurata vanhojen moottorien koeajoa ja antaa korvan levätä nykymittapuun mukaan hieman erikoisessa ja harvassa käyntiäänessä. Pihalla koekäytetty yksilö jyskytti harvakseltaan dunk-dunk-dunk... Puoleensavetävän mystinen soundi! Isohkot koneet tuottivat viidensadan kierroksen nopeudella jopa viisi hevosvoimaa!

Upea Herrvik

Herrvikin satama on hieman erikoinen, sillä sitä suojaa kolme aallonmurtajakehää. Viralliset vieraspaikat ovat ulommaisen aallonmurtajan sisäpuolella, mutta me saimme paikat toisen aallonmurtajakehän sisäpuolelta. Eikä turhaan, sillä aaltojen aiheuttama svelli ajoi vieraspaikoilla olleita parempaan suojaan toisen aallonmurtajakehän sisälle.

Herrvikin alue on luonnoltaan aivan upea! Jo sataman sisäänajo sai meidät haukkomaan henkeä. Maisemiltaan alue muistuttaa enemmän välimerellisiä kuin itämerellisiä tunnelmia. Kävimme pitkällä juoksulenkillä tutustumassa maisemiin.

Ystäviemme paikallinen tuttu järjesti meille lainapyörät joilla kiertelimme lähialueita. Lounaalla kävimme Sysne fiskbutikissa, josta myydään savukalaa tykötarpeineen ulkona syötäväksi. Siis vähän kuin nakkikioskin kalaversio. Me söimme savukampelaa sekä sitruunapippurilla maustettua savumakrillia perunasalaatin kera. Törkeän hyvää! Lounashetken jälkeen jatkoimme Katthammarsvikeniin, jossa pyörähdimme Katthammarsviks Rökerin ravintolassa päiväkaljalla. No ostimme sentään myös savumakrillia veneelle iltaherkuksi.

Herrvikin satama-altaassa havahduin veden kirkkauteen. Eihän vesi ole tietenkään mitään kristallinkirkasta, mutta veneen peräsin näkyi hyvin vedessä. Ei sitä kovin usein tule nähtyä.

Illalla kiipesimme sataman viereisten rantakallioiden päälle auringonlaskua ihailemaan. Herrvikiin voisimme tulla uudestaankin.