Söder-Långholm ja kotiinpaluu

Säät alkoivat ennusteissa hieman viilentymään ja muuttumaan pilvisiksi. Sääennusteisiin ilmaantui myös sateita useiksi päiviksi. Lomasäät olivatkin olleet tähän asti todella upeat, lähes pelkkää aurinkoa ja hellettä. Viileämpi ja sateinen jakso olisi varmasti tuntunut pitkän hellejakson jälkeen kärvistelyltä, joten päätimme suunnata kotiinpäin ennen ennustettuja sateita. Kotimatkan jaoimme kahteen osaan ja päätimme pysähtyä yöpymään meille entuudestaan tuntemattomassa luonnonsatamassa Finnhamnin kupeessa. Väyliä pitkin matka Rödlögasta olisi ollut turhan pitkä, joten päätimme oikaista jälleen kerran omia väyliä pitkin. Tukholman saaristossa on edelleen kylmän sodan peruja olevia suojavyöhykkeitä, joille ei anneta merikartoissa tarkkoja syvyyslukemia, eikä näiden läpi ole vedetty virallisia väyliä. Tällaisen suoja-alueen läpi päätimme oikaista plotterin ja syvyysmittarin avustamana.

Huolella mietittyä ja etukäteen karttaan pirrettyä reittiviivaa oli helppo seurata ja pääsimme perille ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Lahti oli tullessamme lähes tyhjä ja saimme valita mieleisen, hyvin tuulensuojaisan paikan.

Ylläolevassa kuvassa taustalla näkyy Finnhamin krog, jonne olisi päässyt helposti jollalla. Osasta naapuriveneistä näin tehtiinkin, mutta me kiipesimme iltaviihteeksi veneväylän viereiselle korkealle kalliolle istuskelemaan, nauttimaan maisemista ja maistelemaan hyvin kylmennettyä sihijuomaa pikkusuolaisen kera. Lomareissun viimeisen illan kunniaksi.

Seuraavana päivänä raksuttelimme konevoimin kotiin reippaassa vastatuulessa. Ajoitus kotiinpaluulle osui kohdalleen, sillä sateet alkoivat pakatessamme ja siivotessamme venettä kotisatamassa. Kliksuttelin tekemämme reitin googlemapsiin ja merkkasin sekä nimesin käymämme satamat. Reittiviivan pituudeksi tuli noin 350NM, joka näyttää karttapohjalla meidän mittapuulla aika lyhyeltä kesälomareissulta. Kiirettä emme pitäneet ja aikaa käytimme vajaat kolme viikkoa. 

Reissulla näimme paljon meille uusia maisemia ja saaria. Käymistämme paikoista Jurmo erottui selvästi upean ja erilaisen luontonsa vuoksi. Paljon jäi myös näkemättä, mutta onpahan sitten valinnan varaa seuraavia reissuja varten. Tukholman saaristo on kerrassaan veneilijän paratiisi, mutta samaa voisi sanoa myös Turun ja Ahvenanmaan saaristosta. Olen kuullut kokeneiden ja useilla merillä seilanneiden veneilijöiden luonnehtineen Itämerta saaristoineen maailman mittakaavassa uniikiksi paratiisiksi. Vaikken ole seilannut kuin Itämerellä, niin alan kallistua siihen tulokseen että kyllä he ovat oikeassa: meillä on täällä jotain aivan ainutlaatuista, josta meidän kannattaa pitää hyvää huolta.

Rödlöga

Söderarmilta jatkoimme yöksi Rödlögaan. Perillä olimme illansuussa, joten arvattavasti kaikki Rödlögan vähäiset rantautumispaikat olivat jo täynnä. Saimme kuitenkin hyvän, tuulensuojaisan rantautumispaikan naapurisaarelta. Naapurisaaren erotti Rödlögasta vain muutaman kymmenen metrin levyinen salmi, joten kovin kauas emme joutuneet.

Ilta oli hyvin lämmin ja tyyni auringon laskettua. Istuimme avotilassa auringonlaskua katsomassa, kun huomasimme hämärässä hiipivän purjeveneen saapuvan Rödlögaan. Veikkaisin paikallisen mökkiläisen käyneen lyhyellä auringonlaskupurjehduksella. Mikä maaginen hetki iltapurjehdukselle!

Laivakoiran aamukierroksen aikana Rödlögasta lähti muutama purjevene, joten siirsimme veneemme Rödlögan puolelle heti aamusta vielä kun paikkoja oli vapaana.

Rantakallioilta lähti hyvä polku kaupalle tiheän metsän läpi. Rödlögassa on paljon mökkejä, joten hyvin merkityt polut ovat ainoa mahdollisuus liikkua saaressa häiritsemättä liikaa mökkiläisten rauhaa. 

Kaupan ja huoltoaseman läheisyydessä mökkejä on pienen kylän verran.

Runsaan mökkikannan ansiosta kaupan valikoima on erittäin hyvä ja viereisestä leipomokahvilasta saa tuoreet leivät sekä leivonnaiset.

Rödlögaan pääsee kätevästi myös yhteysveneellä ja luultavasti täällä on myös majoituskapasiteettia, sillä lahdella oli selvästikin menossa jollaleirin harjoitukset.

Illalla osa venekunnista siirtyi grillaamaan ja istuskelemaan auringon lämmittämille rantakallioille.

Me nautimme lämpimästä illasta veneen avotilassa pimeän tuloon asti. Perehdyin muun muassa Korpoströmistä hankkimaani maailmankirjallisuuden klassikkoon vuodelta 1985.

Kaikenkaikkiaan Rödlöga oli varsin positiivinen kokemus ja tänne tulemme varmasti uudestaankin.

Ahvenanmeren yli Söderarmiin

Päivän legi Ahvenanmeren yli olisi tänään laivakoiran tarpeita ajatellen maksimimittainen, joten lähdimme Degerbystä liikkeelle heti aamusta. Tuuli ei ollut taaskaan herännyt näin aikaisin, joten raksuttelimme täysin tyynessä koneella kohti Ahvenanmerta. Kun olimme päässeet uloimpien Ahvenanmaan saarten tuntumaan, alkoi tuuli osoittaa virkoamisen merkkejä. Purjeet auki ja kone kiinni. Tänään olisi superhelppo Ahvenanmeren ylityskeli purjein, ellei sitten liian hidas vauhti alkaisi kiristellä korvien väliä. Koska tuuli kävi takaa, kaivoimme esiin genaakkerin muutaman solmun kymmenyksen toivossa. Meno genaakkerillakin oli hyvin leppoisaa eikä purjehtiminen häirinnyt kahvinjuontia laisinkaan.

Ahvenanmeren ylitys on siinä mielessä hassu avomeripätkä, että selkeällä kelillä maa näkyy koko ajan jossain päin ilman kiikaria. Etappimaalimme Söderarm näkyi hyvin majakkansa ansiosta jo kaukaa. Perille pääsimme sopivasti ennen kuin laivakoira kävi liian levottomaksi. Saaressa ei ole kunnollista vieraslaituria, mutta armeijan peruja olevaan laiturinpätkään saa kiinnittyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Satamakirjan mukaan ankkurin pidon varaan ei kannata täällä luottaa. Onneksemme paikalla olleet pienemmät moottoriveneet olivat kiinnittyneet laiturin sivuihin ja me pääsimme kiinnittymään laiturin päätyyn.

Saarella on myös toinen laituri, mutta se on saaren yrityistoiminnan käytössä, eikä vierasveneillä ole lupa kiinnittyä siihen.

Vanha majakkasaari on ollut merenkulkulaitoksen, armeijan ja meripelastajien käytössä, mutta nykyisellään saaren rakennuksissa toimii ympärivuotinen konferenssihotelli matkailupalveluineen. Vanhan majakan valo on sammutettu, mutta muutoin torni näkyy hyvällä säällä kauas merelle.

Merenkulkulaitoksen toiminta saarella lakkasi niinkin myöhään kuin 1997, mikä näkyy saaren rakennuskannassa. Valvomo on aitiopaikalla Furusundsledenin suulla, joten täältä on hyvä tarkkailla liikennettä sekä Tukholman että Ahvenanmeren suuntaan.

Armeijalla lienee ollut omat tarkkailijansa tässä strategisesti sijoitetussa bunkkerissa, joka nykyisellään on muutettu saunaksi. Bunkkerisaunan pienistä ikkunoista sekä bunkkerin edustan kylpypaljusta on tarjolla upeat merimaisemat, jossa kuin malliksi näkyy kuvassa Silja Linen lautta matkalla kohti Tukholmaa.

Armeijan peruja ovat myös useat hyvin naamioidut tekokummut sekä konekivääreitä varten tehdyt tuliasemat, joista yksi näkyy alla olevassa kuvassa. Asiasta paremmin ymmärtämättä voisin luonnehtia tuliaseman reunoja kovin mataliksi (luonnossa muutaman kymmenen senttiä). Aika makuullaan tuossa on varmastikin saanut olla jos jonkinlaistakaan suojaa vihollisen tulelta on halunnut saada. Reunavalliin on kuitenkin laitettu piipunkoloja oikein kaksin kappalein, joten tulisema lienee vaatimattomasta koostaan huolimatta tarkoitettu kahdelle henkilölle?

Me ihmettelimme aikamme saaren upeita maisemia, söimme saaren itsepalvelupisteestä ostamamme jäätelöt ja päätimme jatkaa matkaa, sillä ennusteiden mukaan yöllä tuuli puhaltaisi reippaasti laituripaikkaamme suoraan avomeren suunnan aukosta sisään. Söderarm on hyvä päiväkohde majakkahöpsöille, merimaisemien katseluun sekä koiran ulkoiluttamiseen Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Mikseipä tänne voisi tulla saunomaankin sopivan seurueen kanssa. 

Degerby

Tuuliennusteet povailivat muutaman päivän rauhallisempaa jaksoa ja sitten lupeissa olisi taas enemmän tuulta pidemmäksi aikaa. Helppo sääikkuna Ahvenanmeren ylitykseen oli nyt tarjolla, seuraavaa helppoa ylitystä ei ennusteissa näkynyt. Ennusteiden perusteella päätimme jälleen muuttaa suunnitelmia ja jättää Ahvenanmaan pohjoispuolen odottamaan tulevia vuosia. Satamakirjaa plärättyämme valikoimme seuraavaksi kohteeksi Degerbyn, joka oli sattui olemaan sopivalla etäisyydellä Korpoströmistä laivakoiran tarpeita ajatellen. Degerbystä voisimme jatkaa sitten matkaa suoraan Ahvenanmeren yli.

Aamulla tuulta ei ollut nimeksikään, joten lähdimme matkaan heti herättyämme ja keittelimme aamukaffet kulussa. Ennen tuulen heräämistä ehdimme nautiskella tyynen meren aamumaisemista.

Auringon alkaessa lämmittää palasi tuulenvirekin ja muutuimme purjealukseksi. Kihdin selän ylitys oli rauhallista ja leppoisaa lempeän tuulen purjehdusta. Pientä vaihtelua tarjosivat sekä Viking line että Silja, jotka molemmat ohittivat meidät Kihdin selällä. Pääsimme etenemään purjein myös ensimmäisen saaristorännin. Toisen rännin loppuvaiheessa tuuli pyörähti täysin vastaiseksi ja rullasimme purjeet sisään.

Saapuessamme Degerbyn laitureilla oli tilaa vaikka kuinka. Degerby on vanha Ahvenanmaan saariston keskuspaikka ennen Maarianhaminan perustamista 1861. Tänä päivänä historia näkyy sataman läheisyyden vanhoina hienoina rakennuksina. Kävimme syömässä tyylikkäästi remontoidussa Carlsro Badhotellissa, jolla on oma hieno rantasauna uimalaitureineen. Täällä yksiyiskohtien hallinta hipoo täydellisyyttä ja tällaiseen paikkaan voisi hyvin kuvitella tulevansa rentoutumaan vaikka viikonloppuretkelle.

Koska hotelliravintola on hakenut inspiraationsa tanskanmaalta, niin itsestään selvä valinta ruokalistalta oli Toast Skagen ryyditettynä tanskalaisella oluella ja siiderillä. Luonnehtisin annosta vähintääkin reilun kokoiseksi sekä kaikin puolin erinomaiseksi käsinkuorittuine katkarapuineen. Tätä gourmet-tason herkkua kannattaa tulla maistamaan kauempaakin.

Paluumatkalla helteinen päivä ja hehkuvan kuuma asfaltti pehmensivät laivakoiran täysin. Onneksi ratkaisuksi löytyi mukana ollut kauppakori.

Satamassa liikennettä riitti sopivasti, jotta rauhallisen pikkukylän syke pysyi sopivissa lukemissa. Lautta vieraili moneen kertaan tuoden ja vieden matkustajia. Myös purjelaivasäätiön kuunari Helena rantautui Degerbyhyn ja tokihan alusta piti käydä katselemassa lähempää.

Degerby on oikein viehättävä pysähtymispaikka ja tarjoaa veneilijälle myös hyvin varustetun ruokakaupan. Tänne voisimme hyvinkin tulla uudestaan.

Korpoström & Korpo Sea Jazz

Päivän etappimaaliksi valikoitui Korpoström, jonka satama olisi suojassa tuulelta. Matka jatkui jälleen reippaissa tuulissa ja tälläkin kertaa tuuli oli vastainen. Alkumatkan avoimemman vastatuuliosuuden jälkeen pääsimme tuulensuojaan saarten välissä kulkevalle kapealle väylälle. Kapeassa rännissä päivän siirtymäosuus sujui leppoisasti maisemia ja rantamökkejä katsellessa.

Korpoströmiin saavuttuamme kuulimme yllätykseksemme seuraavana päivänä alkavasta Korpo Sea Jazz -tapahtumasta, jonka ohjelmistoon kuului lähialueen lukuisten konserttien lisäksi usean tunnin ohjelmisto satamaravintolan terassilla. Päätimme saman tien jäädä Korpoströmiin kahdeksi päiväksi.

Ennen jazz-konsertin alkua oli purjehduskilpailun lähtö, jossa yksi veneluokka olivat perinneveneet. Puiset perinneveneet liikkuivat kevyessä tuulessa yllättävän liukkaasti. On sitä siis ennenkin osattu suunnitella nopeasti liikkuvia veneitä. Ja kuka sanoo, että purjeiden tulisi olla valkoiset? Toki nykyisellään mustia purjeita näkee harvakseltaan, mutta vaaleanpunaisia kankaita tulee vastaan harvemmin. Miksi muka vain myötätuulipurjeissa saisi käyttää värjeä?

Purjehduskilpailun startista siirryimme suoraan satamaravintolan terassille jazz-konserttia kuuntelemaan. Eturivin jazz-artistit soittamassa merellisissä maisemissa kuumana kesäpäivänä; nyt on lomaohjelmisto kohdillaan.

Huikean konsertin jälkeen läksin rentoutumaan iltasaunaan. Korpoströmin sataman saunan toteutus on hyvä esimerkki virastomaisesta suunnittelusta ja ylläpidosta, jossa periaatteessa kaikki toimii mutta ei sitten oikein kuitenkaan. Näin kalliiseen rakennusprojektiin olisi kannattanut ehdottomasti palkata asiansa osaava arkkitehti. Ahtaassa ja kuumassa pukuhuoneessa ei ollut avattavaa ikkunaa ja ovikin aukesi käytävään, joten sitäkään kautta ei voinut pukuhuonetta tuulettaa. Isossa pesuhuoneessa olisi ollut hyvin tilaa pyyhekoukuille ja shampoopulloille, mutta kun ei niin sitten ei. Löylyhuoneessa oli isot ikkunat satamaan päin, mutta ne olivat niin ylhäällä että ulos ei nähnyt ellei noussut seisomaan lauteille. Joskus hyvät aikeet mitätöityvät yksityiskohtien hallinnan puutteeseen.

Korpoströmin satamassa on myös saaristossa tyypillinen "jätä ja ota" kirjasto, jonka valikoima koostui lähes yksinomaan ruotsinkielisestä kirjallisuudesta. Löysin nurkkahyllystä varsinaisen aarrekätkön ja otin mukaan iltalukemistoksi vanhan Farbro Joakim -sarjakuvalehden.  

Korpoströmiin kannattaa ehdottomasti osuttautua Korpoström Sea Jazzien aikaan. Tunnelma Jazzeilla on erittäin rento ja luulisin myös artistien nauttivan leppoisasta menosta.

Stenskär ja kaikkien aikojen upein saaristosauna

Kiireistä aamulähtöä ei tarvinnut tehdä, sillä matka Helsingholmenilta seuraavaan etappiin Stenskärille olisi vain muutama maili. Liian aikaisinkaan ei kannata olla perillä, tai voit joutua odottelemaan paikkojen vapautumista täydessä satamassa. Söimme siis tilaamamme tuoreet sämpylät kaikessa rauhassa.

Sisäänajo Stenskärille Gullkronan puolelta on melkoista kardinaalikepakkojen kiertoa. Hieman hämmentävää, mutta lopulta erittäin selkeää kun vain hahmottaa väylän paikan oikein. Ruotsissa kardinaaliviitat ovat suhteellisen harvinaisia, tässäkin kohtaa väylä olisi merkattu vihrein ja punaisin lateraaliviitoin. Vaikea sanoa kumpi tapa sitten on lopulta selkeämpi tai kustannustehokkaampi? Tämä aihe tuottanee loputonta parranpärinää veneilijöiden saunaillassa?

Olimme perillä suotuisaan aikaan ja saimme paikan Stenskärin puolelta. Lisää paikkoja löytyy lahden vastarannalta Birsskäristä, mutta sieltä ei pääse Stenskärille ilman jollaa tai soutuvenettä. Kuriositeettinä mainittakoon, että näin sattumalta isomman purjeveneen rysäyttävän hiljaisella vauhdilla karille Birsskärin laiturin vieressä. Se rysähdyksen ääni tekee aina yhtä pahaa toisen veneenomistajan puolesta. Toivottavasti kölinaarmuja kummempaa ei tälläkään kertaa sattunut. Solsidanin blokia lukiessani (linkki) huomasin heidän nähneen moottoriveneen rysäyttävän ilmeisesti samaan kiveen Birsskärin laiturin vieressä. Noin kallis kivi kannattaisi satamanpitäjän merkata karimerkillä tai vaikka punaisella mehukattikanisterilla.

Erittäin positiivisena yllätyksenä Stenskärillä myytiin savuahventa! Ja kalaverkkojen perkauksesta päätellen itse kalastettua. Ostimme tätä herkkua saman tien. Laivakoira ei innostunut savuahvenesta isäntänsä lailla, mutta sen sijaan lattialla rauhassa makoillut kissa kiinnitti välittömästi laivakoiran huomion. Vapaana isännän elkein kulkenut kissa oli laivakoiralle kuin magneetti ja kävimme lopulta tutustelemassa tätä ihmettä muutaman sentin lähietäisyydeltä. Kissa otti tilanteen tyynen rauhallisesti, mutta laivakoiran metsästäjän vaistot heräsivät tuottaen hulluuskohtauksen. Onneksi pienen koiran voi aina nostaa kainaloon ja poistua tilanteesta takavasemmalle.

Päiväohjelmana kävimme kiertämässä Stenskärin hyvin merkityn luontopolun. Yllätykseksemme löysimme polun varrelta myös näkölalatornin, johon tietysti kiipesimme maisemia tähyilemään.

Reippailun jälkeen suuntasimme kohti saunaa. Saunavuoroa varatessamme meitä ohjeistettiin ystävällisesti odottamaan sillalla portin takana kunnes edelliset saunojat ovat poistuneet saaresta. Mikä loistava tapa vuoronvaihtoon! Eikä tässä vielä kaikki, sillä saaresta löysimme kaikkien aikojen upeimman saaristosaunan. Varsinaisen saunahifistelijän unelman, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdallaan: sauna on erillisellä pienehköllä saarella täydellisesti näkösuojassa, kaikki ulkoalueet ja kulkuväylät ovat laudoitetut jotta roskaa ei kulkeudu sisätiloihin, saunalla on erillinen ulko- ja sisävilvoittelualue, suihkuja on monta ruuhkan välttämiseksi, sisustus on tehty huolella meriteemaan aaltoilevista laatoista lähtien, löylyhuone on riittävän iso makuumittaisine lauteineen, saunassa on isot ikkunat merelle päin, uimaan pääsee rantakalliolta, erinomaisten uimatikkaiden lisäksi maisemat ovat upeat jne.

Tästä ei enää sauna muutu täydellisemmäksi. Jonkun mielestä puukiuas voisi olla parempi tai tunnelmallisempi, mutta vuokrasaunassa laadukas sähkökiuas puolustaa paikkaansa. Saunahifisti antaa täydet pisteet kunniamaininnalla. Tällaista saunaa voisin luonnehtia kulttuuriteoksi suomalaisen saaristosaunomisen puolesta.