<>

<>

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Viikonloppureissulle suoraan vesillelaskusta

Satamasta ulospäästyämme totesin tuulen puhaltavan edelleen 8-10m/s etusektorista. Tiukalla luovilla olisi saattanut päästä perille seuran saareen, mutta purjeet olivat edelleen säkeissään sisällä veneessä. Ajan ja ylimääräisen häslingin välttämiseksi päätimme ajella tänään koneella ja viritellä purjeet paikalleen huomenna kaikessa rauhassa. Vastainen tuuli puhalsi raikkaasti läpi villapiposta, joten vaihdoin päähineen keliin paremmin sopivaksi.



Viileästä tuulesta huolimatta keli oli muutoin loistava kauden avajaiskeliksi ja matka sujui mukavasti tuttuja maisema katsellen. Laivakoira matkusti seuranani kannella lampaantaljan alla. H puolestaan purki tavaralaatikoita sisällä veneessä webaston lämmössä.


Perillä parkkeerasimme venhon vakipaikalle ja laskin paikalla olevan jo kahdeksan muutakin venettä. Ajankohtaan nähden runsaahkosta veneiden määrästä huolimatta H sai varattua saunavuoron heti puolen tunnin päähän, joten illan kulku näytti sujuvan normaalin käsikirjoituksen mukaan. Paitsi että veneeseen ei tullut maasähköä, jota kyllä näytti virtaavan kaikkiin muihin veneisiin. Kokeiltuani sähkönsaantia usemmasta tolpasta totesin ongelman olevan joko kaapelissa tai veneen päässä. Vastapäisen veneen setä oli selvästikin huomannut sähkönsaantiongelmani, sillä hän saapui paikalle mittariarsenaalin kanssa. Totesimme syylliseksi käytössä löystyneet Marincon maasähkökaapelin pistokkeen liitokset. Ruuvimeisselitemppujen jälkeen alkoi sähkö virtaamaan meidänkin veneeseen. 

Yöksi sammutimme webaston ja nukuimme hyvin kahden päällekkäisen untuvapeiton alla. Aamulla ulkolämpömittari näytti alle yhden asteen lukemia, mutta veneessä lämpö ei laskenut alle seitsemän ja puolen asteen. Kuumaa aamukahvia kelpasi siemailla avotilan luukusta tarjoiltujen maisemien sekä täydellisen hiljaisuuden kera.


Viikonlopun luksusohjelma koostui saarikävelyistä, grillauksesta, saunomisesta ja pikkupuuhastelusta veneen parissa.







Kotisatamaan jätimme kesää varten koeponnistetun veneen. Näin jälkikäteen uskaltaa jo todeta, että kyllä huolellisella valmistelulla onnistuu viikonloppureissuun lähtö suoraan vesillelaskustakin. Ja ilman isompaa reissukatastrofia. Meiltä puuttui reissusta vain suola.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Vesillelasku ja kauden ensimmäiset oppitunnit


Vesillelaskupäivä varattiin hyvissä ajoin heti ajanvaraussysteemin auettua. Niinpä sain varattua meille sopivan laskuajan: perjantaina 16.4. klo 15:50 eli päivän toiseksi viimeisen ajan. Valmistelin veneen kuivalla maalla mahdollisimman hyvin sillä ajatuksella, että kelien salliessa lähtisimme viikonloppureissuun suoraan vesillelaskusta. Tällaista yltiöpäisyyttä emme olleetkaan vielä aikaisempina vuosina kokeilleet.

Sääennusteet vesillelaskuviikonlopulle olivat varsin suotuisat: aurinkoista lämpötilan ollessa välillä +1...+12 astetta. Niinpä saavuimme satamaan ruokakaupan noutopisteen kautta auto täynnä tavaraa. Yrityksenä oli pakata mukaan ruokatarvikkeiden lisäksi kaikki viikonlopun aikana tarvittava kampe, sekä paljon muuta veneen normaali kesävarustukseen kuuluvaa rojua. Itse vesillelasku sujui Svinninge Marinan henkilökunnan voimin normaalirutiinein täsmälleen aikataulussa.

Ensimmäiseksi toimenpiteeksi päätimme siirtää veneen vastapäiselle laiturille vesitankkien täyttämistä varten. Tavarat siirtäisimme veneeseen vasta kun vesijärjestelmä olisi todettu vuodottomaksi. Vesijärjestelmän vuotojen metsästäminen kun on paljon helpompaa veneen ollessa tyhjänä tavarasta. Lyhyt siirtymätaival vastapäiseen laituriin tarjoili ensimmäinen oppitunnin heti kauden alkuun: muista katsoa tuulimittariin ennen laiturista irtaantumista. Puuskittainen suora sivutuuli puhalsi 8-10m/s työntäen meitä laiturista poispäin, jossa olimme sivukiinnityksessä keula kohti maata. Ainoa tapa poistua laiturista oli peruuttaa vene pois, mutta sivutuulesta johtuen reittisuunnitelmani toteutus ei sujunut haluamallani tavalla. Tuuli tarttui veneen keulaan kääntäen vettä siten, että veneen perää ei saanut ohjattua laiturista poispäin. Keulapotkurin avulla veneen olisi tietysti voinut kääntää hallitusti ympäri keulan kautta tässä rajallisessa tilassa, mutta sellaista ylellisyyttä ei ollut veneeseen itsestään ilmestynyt tämänkään talven aikana. Ja tässä kohden voi sitten jälkiviisaana kirjata ylös oppitunnin numero kaksi teeman: tee aina varasuunnitelma mikäli alkuperäinen pläni ei syystä tai toisesta toimikaan. Käytin kaiken käytössä olleen tilan satama-altaasta ja sain lopulta veneen käännettyä keulan kautta ympäri kunniallisesti ilman kalustovahinkoja. Olimme nyt kylkiparkissa vastapäisessä laiturissa keula toiseen suuntaan. Vedet tankkeihin, vesijärjestelmän koepoinnistus, yhden vuotavan liitoksen korjaaminen ja tavarat veneeseen. Olimme valmiina viikonloppureissulle ennätysajassa heti vesillelaskun jälkeen!

Nyt tuuli siis painoi meitä kohti laituria, jossa olimme kylkiparkissa. Mutta koska tällä kertaa osasin varautua tuulen vaikutukseen, oli lähtö superhelppo. Laitoin ison pallofendarin veneen ja laiturin väliin lähelle veneen perää ja juoksuköyden peräknaapista veneen puolivälin tienoilla olevaan laiturin kiinnitysrenkaaseen. Keula irti ja pakki päälle. Veneen keula kääntyi hitaasti kohti tuulta ja veneen ollessa noin 40 asteen kulmassa laituriin irroitimme juoksuköyden. Siitäpä olikin sitten helppo lähteä eteenpäin kohti ensimmäistä viikonloppureissua.