Kesän 2019 aikana saatiin paljon uusia satamia kartalle. Lähialueen satamista tutustuimme alkukaudesta kotikaupungin vierassatamaan Wasahamniin. Siellä voisi parkkeerata useamminkin hyvillä keleillä keskellä viikkoa ja käydä töissä veneeltä käsin. Lomareissulla sitten näimme paljon uusia satamia ja rantautumispaikkoja; yhteensä viisitoista kappaletta. Näistä mieleen jäivät erityisesti luonnoltaan upea Herrvik Gotlannin itäpuolella sekä Öölannin Byxelkrok ja Sandviken. Upeita luonnonsatamia Öölannin pohjoispuolella Ruotsin rannikolla riittää lähes loputtomiin Arkösundiin asti. Tänä kesänä pysähdyimme mm. Trässössä ja Laxvarpissa.
Kesäloman jälkeen pitäydyimme tutuissa lähikohteissa ja vierailimme usein seuran saaressa. Syksyn pimeillä ja viileillä keleillä seuran saaren maasähkö ja sauna tuntuivat suorastaan luksukselta.
Tulevan kesän reissujen pohdinta ei ole vielä alkanut, mutta ilmansuunnista tutkimattomin on länsi, eli Mälaren. Ehkä joulupukki toisi satamakirjan, josta voisi aloittaa aiheeseen perehtymisen?
Sääennusteet lupailivat pohjoistuulen jatkavan puhallustaan useamman päivän ajan. Tukholmassa lämpötilaennusteet olivat useamman asteen verran korkeampia, eikä tuuli olisi kaupungissa mikään ongelma. Niinpä päädyimme ajamaan veneen Dalaröstä kotisatamaan.
Baggensstäketin kanavan kapeimmassa rännissä vastaan saimme turistiliikennettä hoitavan laivan, joten joudimme peruuttamaan lyhyen matkaa ja odottamaan laivan ohimenoa. Kanavan jälkeen päätimme ankkuroitua lounaalle. Olimme juuri laskemassa ankkuria, kun takaamme veneili - yllätysyllätys - Håkan kohti Tukholmaa! Olimme siis olleet samassa jonossa odottamassa laivan ohimenoa. Håkan oli matkalla kotisatamaan ja ilman lounaspysähdystämme olisimme olleet perillä lähes yhtä aikaa, sillä Håkanin ja meidän veneillä on sama kotisatama. Pieni on todellakin tämä saaristo.
Kesälomareissulle tuli mittaa vajaat kuutisensataa merimailia ja reissussa oltiin 26 päivää. Monta hienoa hetkeä ja paikkaa saimme taas kokea. Upeita auringonlaskuja, hienoja rantamaisemia, karua saaristoluontoa, sekä tietysti savukalaa. Niistä on hyvä kesälomareissu tehty.
Reippaat tuulet pohjoisesta jatkoivat puhallustaan. Isommalle aavalle ei olisi tänään viitsinyt lähteä aallonmuodostuksen vuoksi, mutta meidän reitti Dalarölle kulki saarten suojassa. Ja tietysti koko ajan vastatuuleen. Lähtö laiturista kympin sivutuulessa vaati hieman huolellisempaa valmistautumista, mutta onneksi tilaa satama-altaassa oli käytössä runsaasti. Dalarön satama-allas oli sitten vastaavasti hieman ahtaampi, mutta paremmin tuulelta suojassa. Tällaisina kovatuulisina päivinä elämä satama-altaissa olisi hieman helpompaa keulapotkurin kanssa, mutta ilmankin pärjää kun miettii huolellisesti pelikuviot valmiiksi ja osaa ennakoida oman veneensä käyttäytymisen tuulessa.
Tunnelma Dalarön satamassa ja kylällä oli varsin mukava. Kävimme lounastamassa ravintola Ankaretissa ja tutustuimme kylän pikkuputiikkien tarjontaan.
Pyörähdimme myös tullimuseossa, jossa selvisi että koko kylä on aikoinaan perustettu tyhjästä kun keksittiin ruveta perimään tullia Tukholmaan meneviltä laivoilta. Tullimuseon somistaja on ollut ajan hermolla hipsteriparran suhteen somistaessaan luotsiuniformua kantavaa nukkea.
Takaisin satamaan kiersimme rantoja pitkin. Reitin varrella saa katseltavaksi hyvän annoksen rannan taloja sekä paikallisten venelaitureita.
Sataman saunassa sain vastauksen kysymykseen, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa: voiko ruotsalainen sauna olla liian kuuma? Lämpömittaria ei saunasta löytynyt, mutta lämpöä tuntui olevan reilusti. Korvanpolttolöyjyjä ei kiukaasta irronnut, mutta vähäisempikin löylyn määrä kypsytti minut nopeasti jäähypenkille. Toisen löylykierroksen jälkeen olin varma asiasta: kyllä ruotsalainen sauna on mahdollista lämmittää liian kuumaksi.
Ennusteiden mukaisesti tuulet jatkoivat puhallustaan pohjoisen ja koillisen suunnasta. Päätimme tehdä toisen pidemmän päivän ja urakoida Tukholman saariston puolelle Utölle. Alkumatkan tuulensuunta oli vastainen ja ajelimme koneella. Etenimme väylää pienten luotojen keskellä, kun jouduin hieraisemaan silmiäni: etuvasemmalla uiskenteli vaaleanpunainen joutsen. Kiikarit käteen ja asia varmistui: siis etuvasemmalla vaaleanpunainen joutsen! Huusin H:n paikalle varmistamaan näköhavaintoa ja käänsin keulan kohti tuota otusta. Lähemmäs päätyämme totesimme kyseessä olevan irtipäässeen ison uimalelun, joka seilasi ylväänä tuulessa. Yhtään mökkiä ei näkynyt lähimaillakaan, joten päätimme tehdä MOB harjoituksen ja noukimme tuon puhallettavan elukan kyytiin keksillä.
Heti joutsen-operaation jälkeen reitti kaartui kohti itää ja pääsimme etenemään kymmenisen mailia purjein sivutuulessa ennen Landsortia, josta matka jatkui taas piikkivastaiseen kohti Utötä. Kun vastatuuliosuus aukeni Nynäshamnin edustalla, ei jäänyt epäselväksi vastatuulen päässeen nostattamaan aallokkoa koko Mysingenin mitalta. Nokimme reippaaseen vasta-aaltoon kympin vastatuulessa tunnin verran ennenkuin pääsimme edes hieman Utön suojaan. Tähän suuntaan menijöitä ei ollut kovin montaa, mutta vauhdikkaasti eteneviä vastaatulijoita oli sitäkin enemmän. Veneiden määräkin sen kertoi: olimme palanneet Tukholman saaristoon.
Utön pohjoispuolen satama oli aika täysi ja jouduimme ottamaan tuulen suhteen hieman huonon reunapaikan. Lyhyen maastontiedusteluretken jälkeen totesin tilanteen olevan likipitäen sama kuin Maarianhaminassa itä- ja länsisataman suhteen: pohjoispuolen satama on selvästikin moottorivenekansan suosiossa ja eteläpuolen satama purjeveneporukan valinta. Nytpä tiedämme mihin ensi kerralla suuntaamme.
Utön yhteysalusliikenne pohjoispuolen satamassa on hyvin tiheää ja tuo sataman alueelle paljon päiväkävijöitä. Palvelut ja hulina satamassa ovat sen mukaiset.
Utöllä on ollut aikanaan kaivostoimintaa ja kävimme katsomassa miltä vanhat kaivokset näyttävät. Kaksi pientä aidattua ja veden valtaamaa kaivoksen suuaukkoa keskellä sääskistä metsää. Emme suosittele. Sen sijaan Värdshusilla ja myllyllä kannattaa käydä maisemia ihailemassa.
Illan ylimääräisenä ohjelmanumerona ihmettelin sataman kapealle sisääntuloväylälle pysähtynyttä isoa moottorivenettä. Naapuriveneen porukan kanssa naureskelimme varmaan polttoaineen loppuneen, kun jäivät tukkimaan sataman ainoan sisääntulorännin. Pian paikalle saapui sataman henkilökunta pienellä peltiveneellään ja ottivat moottorijahdin hinaukseen. Ja toden totta hinasivat jahdin polttoainelaiturille. Tankkauksen jälkeen jahti siirtyi omin voimin pois tankkauslaiturilta. Voi se löpö näemmä loppua isommastakin jahdista.
Tuulen suunta pysyi ennusteissa pohjoisessa tai koillisessa niin pitkään kuin ennusteita oli ylipäätään tarjolla. Eli piikkivastaista luvassa moneksi päiväksi. Katsoimme satamakirjasta useamman ehdokkaan päivän kohteeksi ja päätimme ajella koneella niin pitkälle kuin jaksaisi. Teimme välipysähdyksen Arkösundissa veneen kahvivarantojen täydentämiseksi ja kas, näimme kauppareissulla Håkanin. Pieneksi käy tämäkin saaristo.
Superlyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme eteenpäin. Jatkuva navigointi kapeassa saaristorännissä vei voimat ennen Brokenia, jonka hyvä sauna alkoi tuntua lähes vastustamattomalta. Olimme siellä viime vuonna ja nimesin saunan Ruotsin itärannikon hienoimmaksi sähkösaunaksi.
Sauna, uinti ja illallinen. Muuta ei tarvittu. Pitkä ajopäivä oli tehnyt tehtävänsä.
Sää pysyi lämpimänä, mutta tuulen suunta oli aivan väärä: pohjoisesta. Päätimme tehdä lyhyen siirtymän ja mennä Håskölle suojaan viilentävältä pohjoistuulelta.
Håskön satama on selvästikin yksityinen business, mikä näkyy paikan mutkattoman rempseässä meiningissä. Tukholmalainen sliipattu ulkoasu todellakin loistaa poissaolollaan, mutta kaikki toimii ja asiat järjestyvät. Pullakahvien lisäksi saimme hankittua illaksi savulohta sekä savumakrillia.
Hyvän uinti ja auringonottopaikan löysimme saaren toiselta puolen. Kalmarista hankituille rantatuoleille tuli jälleen käyttöä.
Rannalla istuksiessamme huomasimme letkan kohti pohjoista meneviä Storebro-veneitä. No mutta Håkanhan se siinä taas!
Illallistarvikkeet pakkasimme eväskoriin ja siirryimme saaren ilta-auringon puolelle. Savukalaillallinen pitkän kaavan mukaan auringonlaskun kera. Tätä on kiva muistella myöhemminkin.
Teimme lyhyehkön siirtymän pohjoiseen vievää kapeaa väylää. Silloin tällöin rannoilla näkyi muutamia mökkejä matkantekoa piristämään.
Rantauduimme jo aamupäivällä Laxvarpin kalliorantaan toisena veneenä ja virittelimme aurinkovarjon avotilan suojaksi. Päivän mittaan muutama muukin vene totesi paikan rantautumisen arvoiseksi. Kaikille riitti hyvin omaa tilaa.
Emme tehneet koko päivänä juuri mitään järkevää, vaan nautimme lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä. Illalla meidät palkittiin komean värisellä auringonlaskulla.
Päivän keli oli helteinen ja tuuleton. Koneajoa upeassa kelissä pääosin kapeaa saaristoränniä pohjoiseen. Joissain kohdissa reitti tarjosi myös upeaa avomerimaisemaa. Varsinainen moottoriveneilijöiden unelmakeli.
Leppoisan koneajon ohessa oli aikaa kiikaroida kaikkea mahdollista, kuten vastaantulevien veneiden nimiä. Väliin veneiden nimet ovat hieman luovempia, kuten kuvan "Heaven can wait".
Råsumskärin kohdalla oli mahdollisuus oikaista suoraan pohjoiseen, mutta päätin uteliaana luonteena kiertää isompaa väylää Grindön saaren ympäri. Ehkäpä lenkura tarjoaisi rantamökkejä silmän iloksi? Hetikohta kännyttyäni huomasin Grindön suojaisassa poukamassa kalastajakylän näköisen asutuskeskittymän, ison savukalaa-kyltin sekä lahdelta poistuvan purjeveneen. Kaasu pois, kiikarit käteen ja lyhyt neuvonpito H:n kanssa. Mitään syvyystietoja ei ollut tarjolla, mutta tyynessä kelissä päätimme yrittää varovarovaista lähestymistä savukalan toivossa. H tähysti keulassa pohjan suuntaan kun lähestyimme laituria. Ensimmäisen "pohja näkyy" -havainnon kohdalla totesin lokin näyttävän tasan neljä metriä. Laituriin päästyämme huomasin laiturin reunalla olevan pienen kyltin ilmoittavan syvyydeksi 2.2m, minkä veneen loki vahvisti.
Jäätelöjen lisäksi saimme savulohta sekä savuankeriasta, mikä osoittautui hyvin rasvaiseksi ja todella vahvan makuiseksi. Tykästyin savuankeriaan makuun siinä määrin, että nimesin sen jo uudeksi suosikkisavukalaksi.
Trässön edustan lukuisista pikkusaarista löysimme oman rauhallisen rantautumispaikan. Kalmarista hankitut rantatuolit pääsivät tositoimiin auringon kuumentamilla rantakallioilla, joilla istuimme lämpimässä kesäillassa auringonlaskuun asti. Tämmöisiä päiviä voisi olla useamminkin.
Aamu aukesi aurinkoisena ja vähätuulisena. Tuulenhenkäys kävi suoraan sivulta, joten päätimme kokeilla josko saisimme paatin liikkumaan riittävällä vauhdilla. Kiire ei ollut mihinkään ja keli kohdillaan, joten oiva tilaisuus harjoitella kevyen tuulen trimmausta. Saimme vauhtia kahden ja kolmenpuolen solmun väliin. Hetkittäin jopa neljä solmua. Ehdimme myös katsella maisemia, kuten polkkapossun väristä kummelia.
Innostuin purjeiden trimmaamisesta enemmänkin, kun edessäpäin näkyi sopiva referenssipursi. Jatkuvan trimmaamisen avulla aloimme hitaasti saavuttaa edellämenijää. Lopulta otin genoan skuttinarun toiseen käteen ja toisella ohjasin venettä. Näin sain hyvän tuntuman tuulen muutoksiin. Kun aloin päästä iskuetäisyydelle, huomasi edellämenijä aikeeni ja kiilasi eteeni väylän tuulenpuoleiseen reunaan. Jouduin siis yrittämään ohitusta tuulen alapuolelta aika läheltä ohitettavaa. Ohitettava osoittautui olevan meitä huomattavasti isompi 45 jalkainen uudehko dufour, josta ei meille tervehdystä herunut. Purjeet lepattaen piinaavan pienellä vauhtierolla pääsin lopulta heidän ohitseen tuulen alapuolelta. Kun sain taas tuulta purjeisiin jäi ohitettava pian terveellisen hajuraon päähän. He vaikuttivat olevan aika happaman oloisia eivätkä yhtyeet sisäiseen ilooni onnistuneesta ohituksesta tuulen alapuolelta.
Västervikin vierassatamaa on uudistettu ja työt ovat jääneet tältä kaudelta kesken, sillä uusi huoltorakennus on olemassa vain havainnekuvissa. Palvelut löytyvät vanhasta huoltorakennuksesta, joka kieltämättä on tullut elinkaarensa päähän. Pientä kitkaa aiheutui tiedotuksesta, jonka olisi voinut hoitaa paremminkin. Ensi kaudella heillä on varmasti kaikki kunnossa ja hieno iso vierassatama operoitavana. Västervik on tunnelmaltaan mukava kesäkaupunki, josta löytyvät kaikki peruspalvelut. Isolle vierassatamalle on varmasti tarvetta, sillä täällä mekin viihdyimme.
Lähdimme Borgholmista liikkeelle aikaisin aamusta kohti pohjoista; Stora Vippholmenia. Tuulta ei juuri ollut joten matka eteni konevoimin. Katselin edessä näkyviä matalalla lipuvia tummia pilvenriekaleita ja osasin odottaa mitä tuleman piti: sumua pukkaa taas vaihteeksi. Rahtilaiva väijyi takavasemmalla menossa samaan suuntaan kohti pohjoista. Tutka päälle ja seurantaan. Hitaasti ajoi rahtialus rajoitetussa näkyvyydessä ja kurssimme tulisivat leikkaamaan jossain kohtaa. Tutkassa näkyi edessäpäin Dämmanin majakan vieressä "ylimääräinen" kaiku jota ihmettelin, kunnes sain kiikareilla sumun seasta näköhavainnon: onko se rahtilaiva, sukellusvene vai proomu jonka katolla on talo?!
Merikartassa ei näkynyt Dämmanin majakan vieressä kuin matalikko, jossa ei pitäisi voida olla oikeastaan yhtään mitään. Olimmekaan kaukana kaikesta, Öölannin ja mantereen puolivälissä keskellä merta. Mutta kun kiikareilla kuitenkin näkyy jotain ja se näkyy myös tutkassa... Rahtilaiva ohitti meidät keulan etupuolelta ja lähes katosi sumuun. Ajoin lähemmäs Dämmanin majakkaa nähdäkseni paremmin mikä ihme väijyy matalikolla sumun keskellä.
Pienen googlettamisen jälkeen selvisi kyseessä olevan jokun miljonäärin rakennuttama talo, joka on muutama vuosi sitten myyty lähes naurettavalla hinnalla aikomuksena perustaa jonkin sortin hotelli.
Stora Vippholmenilla kiinnityimme SXK:n poijuun. Emme rantautuneet ollenkaan, vaan vietimme rauhallisen illan veneessä.
