Ukkosrintaman jälkeen Kemistä Kuivaniemen Vatunkiin

Kaksi yötä samassa satamassa on meille aina ollut pitkä aika yhdessä paikassa. Niin tälläkin kertaa. Ystävämme olivat suunnitelleet menevänsä seuraavaksi Kuivaniemen Vatunkiin, jonne on Kemistä noin 22NM pikkupyrähdys. Päätimme liittyä seuraan, sillä emme ole ennen käyneet siellä. Päätökseen myötävaikuttivat sääennusteet, jotka näyttivät edelleen kovin tuulisilta. Tuulen kanssa pärjää reivaamalla, mutta avomeren reilumpi allokko käy pitemmän päälle raskaaksi. Lisäksi tuulen suunta näytti sopivalta Vatunkia ajatellen, eikä näitä vaihtoehtoja Perämerellä nyt liikaa ole.

Matkaan olisimme halunneet päästä heti aamupalan jälkeen, mutta sadetutkat ja ennustemallit näyttivät ison ukkosrintaman lähestyvän etelästä. Päätimme jäädä odottamaan sen ohimenoa. Seurasimme tilanteen kehittymistä 15min välein päivittyvästä ilmatieteenlaitoksen säätutkasta ja kun ukkosrintama näytti lopulta sivuuttavan meidät idän puolelta, päätimme lähteä liikkeelle. Ilmeisesti muutkin olivat seuranneet samaa säätutkaa, sillä yhtä aikaa liikkeelle pyrki neljä venekuntaa.

Alkumatkasta tuuli pysyi kohtuullisissa lukemissa, eikä aaltoakaan ollut haitaksi asti. Ehdimme kuvailla veneitä puolin ja toisin. 

Ystävämme saivat napatuksi varsin onnistuneen otoksen veneestämme. Ruorin takana jälleen kipparointivuoroinen H.

Leppoisamman alun jälkeen tuuli ja aallot tarjosivat jälleen sporttisempaa menoa: vauhdit pysyivät reivattunakin helposti yli seitsemän solmun. Olimme juuri kiinnittyneet laituriin kun ystävämme tarjosivat näyttävän sisääntulon satamaan: sisääntulo satama-altaaseen täysmyötäiseen pelkällä isolla yli kuuutta solumua, tiukka  "käsijarrukäännös" vastatuuleen pudottaen samalla ison lazybagiin. Paikallinen purjeveneilijä kävi erikseen kehumassa suoritusta laiturilla. Todellakin näyttävä sisääntulo!