Tänään olemme viettäneet jo yli viikon veneessä, suurimman osan ajasta Ruotsin Luulajassa ja sen edustalla olevassa upeassa saaristossa. Perämeren Suomen puoleiseen rannikkoon verrattuna saaristo on täällä vähätellen ilmaistuna – lite bättre. Veneilijää ilahduttavat syvät vedet, runsas saaristo, idylliset kalastajamökkien muodostamat kylät venevajoineen, veneilijöiden käytössä olevat kesäsaunat upeilla maisemilla ja lukemattomat polut saaristoluonnossa. Meidän onni on, että ihanuus sijaitsee noin kahdeksankymmenen mailin etäisyydellä Oulusta. Palvelujen puolesta Luulajan keskustan kyljessä sijaitseva venesatama oli loistava tukikohta veneen pikkuhuolloille, ruokatäydennyksille ja sadepäivien shoppailuille.
Sää ei ole ollut sitä mitä tilattiin. Villapaita ja villasukat ovat olleet heinäkuisen loman tärkeimmät asusteet. Tuulta on ollut useimpina päivinä vähän liiankin kanssa. Loman aloituksessa eli perämeren ylityksessä tuulta oli rapsakat 8-11 m/s ja aaltoa vähintäänkin riittävästi, ehkä keskimäärin noin metrin. Toisaalta tuuli takasi rivakan etenemisen ja vauhti oli reivattunakin koko ajan 8 solmun molemmin puolin. Samaa vauhtia saimme maistaa myös kun siirryimme Kluntarnasta Luulajan keskustaan. Taka-aaltoa tuli tämän verran pelkillä purjeilla.
Purjehduslegeillä olemme edenneet monena päivänä toisen oululaisen veneen seurassa, kun suunnitelmat ovat sattumalta menneet hyvin yksiin. Nuorempi H on rapsuttanut ahkerasti naapuriveneen koiraa ja purjehduskokemuksia on vaihdettu tuon tuostakin. Säästä huolimatta loma on lomaa. Ja tekemistä keksitään säiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti