Ystävämme ajoivat pari jalkaa suuremmalla veneellä näköetäisyydellä ilman varsinaista myötätuulipurjetta. He ajoivat koko matkan ns. virsikirjalla genoa tuettuna sivulle spiirapuomilla. Silmin havaittavaa vauhtieroa veneillä ei juurikaan ollut, mutta me pystyimme seuraamaan väylän loivia mutkia, kun taas ystävämme joutuivat oikaisemaan kirjaimellisesti mutkat suoriksi. En toki väitä osaavani trimmata genaakkeria optimaalisen vauhdin saavuttamiseksi, mutta ehkä genaakkeri on edes muutaman solmun kymmenyksen nopeampi kuin ns. virsikirja?
Perillä Storskärillä harkitsimme useampaakin paikkaa, mutta ne eivät tarjonneet tarpeeksi hyvää tuulensuojaa. Lopulta päädyimme rantautumaan pienelle kallioniemekkeelle.
Saaren korkeilta kallioilta avautuivat upeat näkymät yli Norrpadan saariston aina avomerelle asti.
Pitkä saarikierros korkeuseroineen väsytti miehistön lyhytjalkaisimman jäsenen, joka torkkui avotilan penkillä omalla tyylillään.
Selkeän sään vuoksi illan auringonlaskunäytös järjestyi ilman isompaa dramatiikkaa.
Seuraavana päivänä virittelimme leirin rantakallioille: rantatuolit, viltti, grilli, syötävää ja sihijuomia. Hyvässä seurassa päivä sujahti itsestään ilman isompia ohjelmanumeroita. Tekemättömyys laiskisti laivakoirankin, joka kehitteli uusia asentoja pikatorkuille.
Jotta "Päivä ulkosaaristossa" -elämys saatiin täydellisesti pakettiin, luonto järjesti vielä päivän lopuksi jälleen hienon auringonlaskunäytöksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti