Pinkki joutsen ja paluu Tukholman saaristoon Utölle

Ennusteiden mukaisesti tuulet jatkoivat puhallustaan pohjoisen ja  koillisen suunnasta. Päätimme tehdä toisen pidemmän päivän ja urakoida Tukholman saariston puolelle Utölle. Alkumatkan tuulensuunta oli vastainen ja ajelimme koneella. Etenimme väylää pienten luotojen keskellä, kun jouduin hieraisemaan silmiäni: etuvasemmalla uiskenteli vaaleanpunainen joutsen. Kiikarit käteen ja asia varmistui: siis etuvasemmalla vaaleanpunainen joutsen! Huusin H:n paikalle varmistamaan näköhavaintoa ja käänsin keulan kohti tuota otusta. Lähemmäs päätyämme totesimme kyseessä olevan irtipäässeen ison uimalelun, joka seilasi ylväänä tuulessa. Yhtään mökkiä ei näkynyt lähimaillakaan, joten päätimme tehdä MOB harjoituksen ja noukimme tuon puhallettavan elukan kyytiin keksillä.

Heti joutsen-operaation jälkeen reitti kaartui kohti itää ja pääsimme etenemään kymmenisen mailia purjein sivutuulessa ennen Landsortia, josta matka jatkui taas piikkivastaiseen kohti Utötä. Kun vastatuuliosuus aukeni Nynäshamnin edustalla, ei jäänyt epäselväksi vastatuulen päässeen nostattamaan aallokkoa koko Mysingenin mitalta. Nokimme reippaaseen vasta-aaltoon kympin vastatuulessa tunnin verran ennenkuin pääsimme edes hieman Utön suojaan. Tähän suuntaan menijöitä ei ollut kovin montaa, mutta vauhdikkaasti eteneviä vastaatulijoita oli sitäkin enemmän. Veneiden määräkin sen kertoi: olimme palanneet Tukholman saaristoon.

Utön pohjoispuolen satama oli aika täysi ja jouduimme ottamaan tuulen suhteen hieman huonon reunapaikan. Lyhyen maastontiedusteluretken jälkeen totesin tilanteen olevan likipitäen sama kuin Maarianhaminassa itä- ja länsisataman suhteen: pohjoispuolen satama on selvästikin moottorivenekansan suosiossa ja eteläpuolen satama purjeveneporukan valinta. Nytpä tiedämme mihin ensi kerralla suuntaamme.

Utön yhteysalusliikenne pohjoispuolen satamassa on hyvin tiheää ja tuo sataman alueelle paljon päiväkävijöitä. Palvelut ja hulina satamassa ovat sen mukaiset.

Utöllä on ollut aikanaan kaivostoimintaa ja kävimme katsomassa miltä vanhat kaivokset näyttävät. Kaksi pientä aidattua ja veden valtaamaa kaivoksen suuaukkoa keskellä sääskistä metsää. Emme suosittele. Sen sijaan Värdshusilla ja myllyllä kannattaa käydä maisemia ihailemassa.

Illan ylimääräisenä ohjelmanumerona ihmettelin sataman kapealle sisääntuloväylälle pysähtynyttä isoa moottorivenettä. Naapuriveneen porukan kanssa naureskelimme varmaan polttoaineen loppuneen, kun jäivät tukkimaan sataman ainoan sisääntulorännin. Pian paikalle saapui sataman henkilökunta pienellä peltiveneellään ja ottivat moottorijahdin hinaukseen. Ja toden totta hinasivat jahdin polttoainelaiturille. Tankkauksen jälkeen jahti siirtyi omin voimin pois tankkauslaiturilta. Voi se löpö näemmä loppua isommastakin jahdista.