Vappuna vesillä

Vaikka miten koittaisi huolella miettiä ja valmistautua, niin veneen varustaminen täydellisesti heti vesillelaskun jälkeen on lähes mahdoton urakka. Huolellisimmankin bunkrauksen jäljiltä huomaa yleensä ensimmäisellä yön yli reissulla monen tärkeän asian puuttuvan. Me suuntasimme puutoslistan tekoon kohti Stora Sandötä ja siellä sijaitsevaa SMK:n klubisatamaa.

Viileän alkukauden yön nukuimme hyvin untuvapeittojen alla. Yöllinen sateen ropina sai hetkittäin nostettua tajunnan tasoa, jolloin yön kylmyyden pystyi hyvin aistimaan peiton ulkopuolelle eksyineissä jäsenissään. Aamulla totesin viileänkostean ilmamassan valloittaneen veneen sisätilojen lisäksi myös koko ympäröivän saariston. Näky ulkona oli hyvinkin harmaa.

Ruuhkaa klubisatamassa ei ollut. Vailla pelkoa sosiaalisiin tilanteisiin joutumisesta katsastimme rauhassa paikat talven jäljiltä. Sitten viime syksyn käyntimme pitkä laituri näkyi vaihtuneen uuteen. Asennusurakkaa vaikutti olevan vielä jäljellä, sillä laiturista puuttuivat kaikki kiinnityspisteet.

Lounaan jälkeen keli selkeni sopivasti kotimatkaa varten. Tulomatkan olimme koneistaneet vastatuuleen, mutta nyt pääsimme fiilistelemään matkanteosta ilman moottorin ääntä. Intoilu purjeiden kanssa tuotti taas yhden rivin lisää puutoslistaan. Puomijarru on asentamatta.

Kuumasti paistavan auringon myötä liikkeellä oli huomattavasti enemmän kanssaveneilijöitä kuin edellisenä päivänä.

Ihalillessani auringon välkehdintää vedenpinnassa tuntui kuin veneilykausi olisi jo parhaimmillaan. Vaikka toki onhan vasta vappu. Eikä silloin veneillä Oulun korkeudella. On tässä etelämpänä asumisessa omat hyvät puolensa. Ainakin veneilykausi on pidempi.