<>

<>

torstai 13. heinäkuuta 2017

Mässkär - Isokari, 207NM

Mässkär oli kuulemiemme kehujen arvoinen hieno saari. Totesimme saunan löylyt makoisiksi ja istuimme iltaa ystäviemme kanssa jotka tulivat saareen hieman meidän jälkeemme Kokkolan Tankarista.



Hyvin nukutun yön jälkeen irroitimme köydet tiistaina klo 8.15 ja suuntasimme kohti etelää. Harmaan päivän kevyehkö tuuli riitti purjehtimiseen osan matkaa kohti Vaasan saariston sisäänmenoväylää. Stubbenilta alkavalla saaristoväylällä taivas alkoi tummua entisestään ja päätin pukea sadevarustuksen päälle. Salamoiden iskettyä lähistöllä tyhjensin avotilan kaikesta tavarasta ja katselin kartasta mihin suuntiin on tilaa manooveerata. Pian tuuli nousi kuin tyhjästä kahdesta metristä viiteentoista metriin sekunnissa ja enemmänkin. Vettä alkoi tulla taivaalta reilusti ja näkyväisyys katosi lähes täysin. Totesin, että nyt on parempi ottaa keula tuuleen ja koettaa olla paikoillaan. Isot vesipisarat piiskasivat naamaan niin voimallisesti, että eteenpäin ei voinut katsoa. Plotterista koitin seurata ettei jouduttaisi kiville. Muutapa ei siinä tilanteessa juuri voinut tehdä. Viidentoista minuutin kuluttua tuuli tyyntyi kymmeneen metriin, pahin sade helpotti ja käänsin kurssin takaisin väylälle. Totesin goretexin nerokkaaksi keksinnöksi ja harkitsin pitäisikö veneen varustukseen kuulua myöskin laskettelulasit, jotta sadeviimassa voisi katsoa eteensä.

Sade loppui sopivasti ennen viittä, kun saavuimme Raippaluodon siltaa ennen sijaisevaan kalasatamaksi kutsuttuun satamaan, jonne olimme sopineet treffit vaasalaisten tuttujemme kanssa. Totesimme rannan Cafe Arkenin ahvenfileet erinomaisiksi.



Lyhyehkön pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa illalla yhdeksän jälkeen Vaasan saariston läpi. Pientä lisämaustetta kapean saaristoväylän navigointiin saatiin yön pimeyden myötä. Etenkin vihreitä lateraaliviittoja ei meinaa nähdä millään kuin vasta ihan kohdalla. Tehokas hakuvalaisin helpottaisi tietysti merimerkkien löytämistä ja tunnistamista, sillä hyvän valaismen avulla merimerkkien heijastimet näkyvät kauas. Tehokas valaisin toki veneestä löytyy, mutta valaisimen johto oli piilottanut itsensä varmaan paikkaan.

Aamun valjettua jatkoimme Vaasan saariston jälkeen kohti etelää. Selkämerellä taktiikkamme oli koneistaa heikkoon vastatuuleen suoraan etelää ulkomerellä karttalehtien ulkopuolella. Ei merimerkkien tai kalarysien tarkkailua. Vain leppoisaa menoa autopilotilla aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Suunnitelman toteutus aamupäivällä sujui hyvin, kunnes puolilta päivin ilmaantunut paksu sumu peitti auringon, vei näkyvyyden ja toi tullessaan kylmää ja kosteaa ilmaa. Enpä arvannut että kevättalvella mastoon kiinteästi asennuttamani uusi Echomaxin isohko tutkaheijastinpönttö pääsisi tositoimiin näin pian. Seurasimme erittäin vähäistä vene- ja laivaliikennettä tutkalla. Ulkomerelle vievää ulostuloväylää pitkin saapui vene joka pysyi tutkan mukaan törmäyskurssilla. Kohteen nopeuden perusteella epäilin sitä koneistavaksi purjeveneeksi.  Töräyttelin sumutorvea muutaman kerran. Ilmeisesti torvella on tehoa ainakin muutaman mailin päähän, sillä toinen alus pysähtyi ja jatkoi matkaansa vasta tovin kuluttua.



Sumun hälvettyä nautiskelimme kelluvan meriravintolan aurinkoisen terassin 360 asteen merinäköaloista sekä gourmetkeittiön antimista. Kiitos Eine's Delille eli anopilleni, jolta tilasimme ruokia mukaan matkalle. Kyllä lihapullat spagetilla ketsupin kera voivatkin maistua hyvältä ulkomerellisten maisemien kera tarjoiltuna.

Iltapäivän piristyksen tarjoili ylimääräinen matkustaja, joka laskeutui kannellemme. Lintu oli selvästikin lopen uupunut ja tarvitsi levähdyspaikan. Avomerellä kiinteitä laskeutumisalustoja on tarjolla niukasti, joten pelokas lintu joutui voittamaan pelkonsa. Aikansa levättyään ja hyönteisiä kannelta napsittuaan lintu nousi ilmaan, otti korkeutta ja pysähtyi paikalleen selvästikin tutkimaan mihin suuntaan pitäisi lähteä. Hetken pähkäiltyään se lähti epäröimättä lentämään kohti rantaa, vaikka sitä ei pystynyt näkemään. Tuommoinen kompassi olisi kätevä omassakin päässä. Osaisikohan joku lukijoista tehdä lajimäärityksen ja kertoa miksi tuollainen lintu vaeltaa kaukana avomerellä?



Illalla vastatuuli yltyi yli kuuden metrin lukemiin ja vasta-aalto kasvoi sen verran suureksi, että päätimme ajaa loppupätkän ennen Isokaria avomeren sijasta saarten suojassa. Auringon laskiessa pujahdimme saaristoväylälle Hylkkarin ja Santakarinluodon välistä. Viimeiset mailit Isokarille pääsimme ajamaan sysipimeässä Uusikaupungin sisäänmenoväylän punavihervalopoijuen kujaa pitkin. Punaisten ja vihreiden vilkkuvalojen sekamelska pimeällä merellä nosti kummasti luotsien ammattikunnan arvostusta. Köydet kiinnitettiin Isokarilla torstaina klo 01:45 ja rantureiden jälkeen punkka tuntui varsin hyvältä ajatukselta.

3 kommenttia:

Kimmo K kirjoitti...

Moi
Laskettelulasien sijaan kannattaa hankkia esim 3M suojalasit, jotka on kuin laskettelulasit, mutta kirkkaalla linssillä. Maksavat hieman yli kympin kappale.

A-P kirjoitti...

Kiitos hyvästä vinkistä! Noillahan voi olla muutakin käyttöä veneessä esim pohjanpesuhappojen kanssa tolskatessa.

Virtauslangan H kirjoitti...

Lintutuntijoiden avustuksella selvisi, että kyseessä on ilmeisesti etelänsuosirri. Lintu oli kannella juuri Porin tietämillä, jossa sitä esiintyy.