<>

<>

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Hellesumu

Jo lähtiessämme osasimme odottaa, että lahden ylitykseen oli luvassa helteinen ja lähes tuuleton päivä. Alkumatkasta yritimme vähän purjehtiakin, mutta kolmen solmun nopeus tuntui vähän vaatimattomalta ajatellen matkan kokonaispituutta. Raksuttelimme siis eteenpäin koneen voimin.
Ylityksen yllätysmomentin tarjosi ihan puskista – tai no tässä tapauksessa täytyy kai sanoa että ennalta aavistamatta – ympärillemme sulkeutunut sumu. Onneksi veneessämme on tutka ja vanhanaikainen (lue ruma), mutta kuulemma tehokas tutkaheijaste. Laskeskelimme että Merenkurkussa kulkee päivittäin ainakin kymmenen kauppalaivaa ja joku niistä lienee liikkeellä kanssamme samaan aikaan. No niin olikin. Yhden laivan hoksasimme tutkalla 16 mailin päässä ja törmäyskurssilla oltiin, mutta laiva käänsi kurssiaan kun olimme 10 mailin päässä toisistamme. Näinpä meidän ei tarvinnut arpoa mitä olisimme tehneet. Tutkassa näkyi myös kaksi muuta isoa alusta takanamme, mutta kulkien kaukana meistä. Tunnin kuluttua sumu meni ohi ja bongasimme ihan näköhavainnoillakin nuo kaksi muuta laivaa.


Suomen puolella odotti ihana Tankarin majakkasaari saunan suloisine löylyineen.
 

2 kommenttia:

Merenneito kirjoitti...

On se sumu aina pieni seikkailu. Meillä ei ole tutkaa ja iso häkkyrämallinen tutkaheijastin nostetaan ylös tarvittaessa. Sen sijaan meillä on vastaanottava AIS, josta näkee isompien alusten ja joidenkin huvialusten sijainnin. Ei se tietenkään tutkaa korvaa. Joka tapauksessa koitamme pysytellä väylien reunassa.

H kirjoitti...

AIS olisi kyllä hieno. Jos suunnittelisimme jotakin pitempää Itämeren purjehdusta, niin sellainen voisi olla hankintalistalla. Näillä vesillä seilatessa on tyypillistä että puoleen päivään avomerellä ei näy ketään ja sitten horisonttiin ilmestyy pari kauppa-alusta. Väylillä tietysti on helpompaa ennakoida, kun tietää että kohtaamisen todennäköisyys on suuri. Tutkalla tulee myös aika-ajoin mitattua etäisyyksiä silmillä havaituista kohteista.