<>

<>

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Veneilyleipä

Sadepäivä innosti veneilyn sijaan leipomispuuhiin. Veneily kyllä oli leipomisessakin tausta-ajatuksena, sillä uunista otettiin juuri kaksi saaristolaisleipää. Ainakin toinen niistä sujahtaa pakasteeseen. Tumma ja makea leipä on parhaimmillaan vasta muutaman säilytyspäivän jälkeen ja siksi vallan mainio veneelle mukaan otettavaksi.

Tällaisella reseptilla olen jo muutaman vuoden leipiä tehtaillut:

Saaristolaisleipä (2 kappaletta)

1 l     piimää
75g     tuorehiivaa
3 dl    siirappia
1 rkl   suolaa
2 dl    vehnäleseitä
1 dl    ruismallasrouhetta
3 dl    ruismaltaita (näyttää tummalta jauholta)
3 dl    ruisjauhoa
n. 1l   vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut ainekset sekoittaen tai yleiskoneella. Taikina jää melko löysäksi. Laita taikina pitkänomaisiin leipävuokiin. Anna leipien kohota noin 2 tuntia. Paista leipiä melkein 3 tuntia 160 asteessa. Noin tunnin jälkeen on hyvä laittaa leipien päälle folio, jotta pinta ei tummu liikaa. Leivän maku on parhaimmillaan noin kolme päivää paistamisen jälkeen.

Nautitaan oman maun mukaan: sillikaviaarilla, voilla, graavisiialla ja tillillä tai mätitahnalla.

6 kommenttia:

Katinka kirjoitti...

Heti otan kyllä ohjeen talteen, saaristolaisleipä on tosi hyvää =)

Viherrys kirjoitti...

Kiitos ohjeesta. Täytyypä kokeilla.

ullao kirjoitti...

Samat sanat! Täytyy kokeilla.

H kirjoitti...

Erilaisia versioita on tosiaan netissä useampiakin. Tämä on vähän muunneltu Kotilieden vastaavasta. Jos muuten leipävuokanne eivät ole kovin isoja, niin satsista saattaa tulla kolmekin leipää.

Vellamo kirjoitti...

Ennen en pitänyt tuosta saaristolaisleivän makeahkosta mausta mutta sitten sain maistaa sitä mädin kanssa ja uijui, miten sopikin niin hienosti maut yhteen. Pitääpä joku sateinen päivä kokeilla tuota sinun reseptiäsi.

H kirjoitti...

Vellamo: Täytyypä kokeilla mädin kanssa. Yksi tapa nauttia tätä leipää on myös sivellä päälle smetanaa, lisätä päälle pieneksi kuutioitua kylmäsavulohta ja sipulia sekä ryydittää tillillä ja mustapippurilla. Itse en periaatteessa perusta sillistä enkä oikein suuresti graavikalastakaan, mutta saaristolaisleivän makeuteen yhdistettynä ne maistuvat minulle.